Perääntyneet

Bea & Kenji & Tesshin

Bea seisoi sivummalla ja katseli surullisena vanhempiaan, jotka lähtisivät sotaan ja Bea itse joutuisi jäämään Kitamille. Narttu puikkelehti joukkojen seassa ketterästi ja meni äitinsä luo. "Tulettehan sitten takaisin ehjinä?" Bea kysyi, suuret pennunsilmät huolesta ammollaan.

Kenji loikkasi sivummalle Hakuroa tarkkaillen. "Hyvä on. Voin hyödyntää sitä sodassa." Kenji sanoi ja virnisti. Uusien tekniikoiden oppiminen nopeasti ei koiralle ollut mahdottomuus, sillä Kenji seurasi aina tarkkaan jokaista pientä yksityiskohtaa ja oli innokas oppimaan.

Tesshin vilkaisi Ginkotsuun. Koga ei ollut vaihtanut tuon kanssa sanaakaan, kun Ginkotsu oli liittynyt kogajoukkoihin. "Taistele kuin kunniakkaan kogan kuuluukin, tiedän, että pystyt siihen. Näytä osaltasi, mihin me oikein pystymme." Tesshin kannusti toista ja hymyili sitten.

Destiny ja Hakuro

Destinyn huolesta ja jännityksestä viivamaisille huulille kohos heti Bean tultua lämmin hymy. Se heilautti jopa kaksi kertaa häntäänsä pennulleen. Tietenkin sillä oli kaksi kasvavaa murhetta vatsasaan mutta oikea oma pentu sai aina hymyn huulille. "Tietenkin tulen takaisin. En hylkäisi teitä mistään hinnasta ja henkeäni en ole menossa heittämään." Destiny sani rohkeasti ja sitä tarkoittaen. Se ei aikonut kuolla.
Hakuro virnisti Kenjille ja loikki vähän sivumalle. "Otan kohteekseni tuon melkein koiran kokoisen puunrungon palasen." hakuro sanoi ja nyökkäsi lahon rungonpalasen suuntaan. Se oli vain vähän huskya itseään pienempi muttalaho eli tarpeeksi kevyt. Varmaan oikean koiran painoinen. "Tässä tulee Karhunrauta. katso tarkkan ja muista että liike aloitetaan viholliseen joka ei tiedä sinusta. Sen jälkeenn sitä jatketaan tietoiseen vastukseen jolloin se vaikeutuu." Hakuro seliti ja sitten lähti. Se hyökkäsi kiinni runkoon ja viskasi päin lähintä kivä, hyökäten taas kiinni ja viskaten ilmaan. Tuo meni perässä, puri ja paikasi rungn maahan. Jonkun aikaa hakuro iski hampaitaan kiinni puuhun, ikään kuin tekisi haavoja ja paiskoi sitä ympäriinsä niin kauan, että lopulta laho puu meni rikki. Sen jälkeen husky loikkasi oppilaansa vierelle. "Tajusitko idean?" Tuo varmisteli.

Ginkotsu,Orion & Isanagi

Ginkotsu kuunteli Tesshinin kanustusta ja hymyili hieman. "Tietenkin. Vaikka minulla ei olekaan virallista ninja koulutusta niin olen kuitenkin yhtä taitava kuin tekin." Ginkotsu sanoi ja katsoi Tesshiniä hetken. Orion seurasi muita kun ne valmistautuivat sotaan. Se oli hieman tympäytynyt, sillä olisi mielelään lähtenyt mukaan, mutta tiesi kyllä ettei pääsisi nytten tähän sotaan mukaan. Isanagi kuunteli hetken opetajaansa, se kuitenkin katsoi sitä koko ajan vihaisena. *Vai ei muka isä tappa minua vielä. Luuleko se että mutaisin mieleni.* Isanagi tuumi. Sitten se otti pari askelta takse päin ja aikoi palata muiden luo. Isanagin opettaja kuitenkin tuli isanagin tielle yrittäen estää Isanagia palamasta viellä Ohin sotureiden luo. "Äläpäs mene viellä minnekään isäsi haluaa että mietit viellä kumalla puolella olet." Isanagin opettaja sanoi vakava ilme kasvoilaan. "Sinun ja isän pitäisi uskoa jo että en aijo palata." Isanagi sanoi ja meni opetajansa ohi. Sen opettaja kuitenkin otti sitä takajalasta kiinni ja paiskasi voimalla maatavasten niin että Isanagi tunsi iskun kovana. "Sinuna mietisin viellä mikä on henkesi puolesta parasta." isanagin opettaja sanoi ja heitti sitten Isanagin erästä kalliota päin.

George & Yukimura & Akatora & Kyoga

George meni joukkojen etupäähän, mutta jäi seisomaan hieman sivummalle, jos sekin lähtisi salakäytäviä pitkin Gajyolle.
Yukimura asettautui toiseen ryhmään ja sen pieni joukkokin jäi suurimmalta osalta toiseen joukkoon.
Akatora kuuli Ginin äänen ja juoksi nopeasti joukkojen luo. Se oli lepäillyt koko sen ajan, kun muut olivat olleet ulkomailla ja oli valmis taisteluun. Kai liikkui sukulaistensa luokse toiseen joukkoon ja nyökkäsi tervehdykseksi.
Kyoga johdatti joukkonsa toisen ryhmän luo, mutta laittoi muutaman soturin ensimmäiseen ja kolmanteenkin ryhmään. Se oli itse seurannut suurimman osan opetuksia, ja tiesi missä ryhmässä sotureista olisi eniten hyötyä. Vanhus itse jäi sivummalle, sillä aikoi lähteä salakäytäviä pitkin Gajyolle saadakseen arvoisensa vastuksen.

Gin & Bea & Kenji

Kenji seurasi tarkkaan, miten Hakuro toimi. Liikkeen idean Kenji tajusi, kun ymmärsi, mitä siinä piti tehdä, vaikka hetken mietintää se vaati. "Kyllä!" Kenji sanoi sitten ja vilkaisi Hakuroon. "Yritänkö sitä nyt heti vai säästänkö taisteluun?" Kenji kysyi sitten, hiukan vitsillä. Tottakai hänen pitäisi harjoitella se vähintään kerran ennen toteutusta.
Bea katsoi äitiään ja heilutti häntäänsä nyökäten. Pentu painautui vielä nopeasti vasten Destinyä (?) ikään kuin hyvästellen tuon ennen sotaan lähtöä ja loikki sitten pois sotureiden tieltä.
Gin kierteli vielä joukkoja ympäri ja käveli metsään asti, sillä niin paljon koiria oli. Gin käveli hiukan etäämmälle katsomaan, miten joukko oikein oli järjestäytynyt, kunnes kuuli sivukorvalla kauempaa puhetta. Gin mietti, ketkä eivät olleet vielä mukana, kunnes tajusi, kuka puhuja oli. Gin luimisti oitis korviaan ja astui esiin. "Päästä Isanagi heti irti." Gin murahti tuon entiselle opettajalle. "Hän on valinnut puolensa, eikä lähde täältä minnekään vasten tahtoaan." Gin sanoi ja vilkaisi sitten nopeasti maassa olevaa Isanagia.

Destiny, Hakuro ja Ken

Destiny laski päänsä halatakseen pentuaan ennen kuin toinen lähti kauemmas. Se hymyili vielä ennen kuin rupesi vielä miettimään voimajoukon järsjestämitä vaika en olivatkin jo ihan hyvin.
akuro naurahti Kenjin innokkuudelle ja istui alas. "Tietenkin kokeilet sitä nyt vaan et tukkiin. Minä olen vastuksesi. lä hyökkää tosissasi." hakuro sanoi ja nousi sitten ylös valmistautuen.
Ken havaitsi samaisen puheen kuin Gin ja tajusi jo ylipäällikön olevan siellä. Ken itse kiersi Isanagin opettajan taakse tuima ilme kasvoillaan. "Ginin sanat kannattaa kuunnella järjellä. Minä kyllä pidän huolen siitä että te häivytte." Ken varoitti ja lipaisi huuliaan.

Kenji

Kenji nyökkäsi Hakurolle, vaikka olikin vähän ihmeissään siitä, että toinen oli vastuksena. "Hyvä on." Kenji kuitenkin vastasi sitten ja loikkasi nopeasti kohti Hakuroa, yrittäen tarttua tuota kaulasta, ja heittää sitten. Kenji ei käyttänyt hampaitaan ollenkaan. Sitten Kenji teki toisen hyökkäyksen, yrittäen tehdä samoin ja ikään kuin viiltää toista, jatkaen tätä jonkin aikaa, yrittäen aina osua joka kerralla.

Isanagi

Isanagi katsoi hetken entistä opettajaans vihaisena kunnes kuuli Ginin äänen ja käänsi katsensa Ginin. "Ylipälikö." Isanagi sanoi ja nousi sitten ylös. Isanagin opettaja murahti hieman Ginille ja vilkaisi sitten Isanagin, kunnes käänsi katsensa takaisin Ginin. "Tämä ei kuulu Ohulaisille. Sitä paitsi Black Eyesi itse halusi että käyn rankaisemassa Isanagia." Isanagin opettaja sanoi. "Pah...muistutan Isanagi että sinulla on viellä mahdolisuus mutaa mieltäsi." Se lisäsi viellä. Sitten Isanagin opettaja käänsi selkänsä ja lähti Kitamilta. Isanagi murahti pienesti entisen opetajansa perään.

Ken ja Hakuro

Hakuro yllättyi siitä kuinka hyvin toinen olikaan jo omaksunut tekniikan. Pari iskuyritystä tuo kerkesi väistämäänkin mutta muuten toinen onnistui aina heittelemään huskya pienesti ja iskemään leukansa tähän, ilman hampaita. Jonkin aikaa Hakuro antoi toisen harjoitella enen kuin loikkasi sivuun, parin metrin verran. "Hyvä. Sinähän opit nopeasti." Husky kehui.
Ken murahti Isanagin opettajalle tuon poistuessa. "Tuollaiset öykkärit saisi karkottaa maasta. Mitä se Black Eyeskin luulee olevansa? Hei pentu, tiedätkö mahdollisesti miksi isäsi alunperin tänne saapui?" Ken uteli Isanagilta ja istui tuon viereen. Se hyyili ystävällisesti.

Isanagi & Orion

Isanagi käänsi katsensa Kenin kun tuo kysyi jotain. "Entinen opetajani sanoi että tulivat kertomaan että isäni ei aijo tapaa minu viellä. Luultavastikin isä haluaa saada pääni käntymään teidän suhteen, jotta minusta voisi tulla seuraava johtaja." Isanagi sanoi ja vilkaisi sitten Ginin. Se oli hieman hämilään kun aluksi sen isän soturit sanovat että Black Eyes aikoo tappaa sen ja nyt taas ettei aijo tappa sitä. Orion katsoi hetken veljeään ja nousi sitten kiveltä pois. Se käänsi katsensa sitten isänsä ja muihin Ohun sotureihin.

Ken

Ken nyökkäsi parrin kertaan mutta ei ollut saanut täydellistä vastausta. "Vaan etä miksi hän on ylipäänsä tullut Japaniin ja Hosnhulle? Tiedätkö mitä hän suunnittelee muteen?" Ken kyseli ystävlliseen sävyyn. Se tahtoi ottaa aina selkoa vihollista niin paljon kuin mahdollista.

Isanagi

"Itse en tiedä mitä isä sunitelee, mutta olemme asuneet koko ajan Honshulla ainakin itse muistaisin niin. Tosin itse olen joutunut kulkemaan yksin kuukauden ikäisestä asti. Nanika sataisi tietää isän suunitelman." Isanagi sanoi. Se ei tietänyt mitään isänsä suunitelmista sillä ei ollut saanut olla isänsä aluella silloin kauaa. Kun kuului viellä isänsä laumaan.

Ken

"Missähän sissi mahtaa olla?" Ken kysäisi ja samalla kohoti päänsä ylös ja vilkuili ympäristöä, toista silmiinsä hakien. Se tahtoisi jututtaa Nanikaa hiukan. Toinen kuului Ohuun joten jos se jotain tiesi, toivoi Ken että narttu kertoisi tietonsa.

[b]Nanika & Rigel[/b]

Nanika oli pienellä jaloitelulla kunes huomasi Isangain, Ginin ja Kenin. "Mistä sait nuo narmut?" Nanika kysyi Isanagilta kun ei ollut huomannut Isanagin opetajaa lähistöllä. Rigel katsoi hetken veljeään ja vilkaisi siten Isänsä ja muita.

Ken

Ken oli varsin tyytyväinen siihen että nuorukaise sisko ilmestyi hetkessä paikalle. ohteiaasti tuo rykäisi kiinnittääkseen huomion itseensä. "Sinä lienet Nanika? veljesi sai naarmut kun hänen opettajansa kävi täällä, Black Eyesin asialla. Siitä puheen olle, etsin sinua koska minulla on kysyttävää. Tiedätkö mahdollisesti mitkä ovat isäsi suunnitelmat täällä Japanissa?" Ken kysyi ja katsoi Nanikaa silmiin.(?)

Nanika

Nanika käänsi katsensa Kenin. "Kyllä.... Mitä.... Olisi pitänyt arvata." Nanika sanoi. "Kyllä tiedän jotakin, mutta en tarkaan. Isäni luultavastikin yritää tappaa suuren osan koira laumoista ja uskoakseni isä pitä teitä suurempana uhkana sunitelmansa tieltä ja aikoo tappa teidän laumanne ensin. Hän haluaa varmaan kin japanin hallitiaksi, mutta hän ei ole kiinostunut aluestanne. Ja kun hän on tappanut teidät ja muutaman muun koira lauman hän aikoo tappaa muutamia metsästäjiä." Nanika kertoi. Nanika känsi siten katsensa Ginin kun oli huomanut sen ihmisten lähellä kun ihmiset kävivät Kitamilla.

Gin & Kenji

Gin katsoi tuimasti Isanagin opettajan perään ja kuunteli Isanagin ja Kenin keskustelua, kun Nanika saapui paikalle. Kuultuaan tuon suunnitelmat, Gin avasi suunsa. "Onneksi meitä on tällä hetkellä enemmän, mitä olen ainakin huhupuheista kuullut. Tosin jos Black Eyes aikoo osallistua sotaan Doragon avuksi, niin toivottavasti saamme senkin uhkan pois päiviltä." Gin sanoi ja katsoi sitten tulosuuntaansa. "Toivottavasti karhut pysyvät pitkään poissa tieltä.." Gin sanoi sitten ja katsoi Keniin ja Isanagiin. "Meidän on aika lähteä. Pimeä tulee ihan pian." Gin sanoi ja palasi takaisin lauman luo.
Kenji katsoi hymyillen Hakuroa. "Ensin en millään meinannut tajuta tekniikkaa, vaikka idea tulikin selväksi, mutta kun sain siitä joten kuten kiinni, niin onnistuin sen aloittamalla tajuamaan idean. Tosin pientä hiomista se vielä vaatii." Kenji sanoi hymyillen. "Kiitos, Hakuro-san. Olet paras opettaja koskaan." Kenji kehui toista. Hakuro oli oikeastaan ollut Kenjille melkein kuin isä, kun tämän omasta isästä ei ollut juuri mitään tietoa. Se saattoi olla Hougen, tai sitten joku Hougenin laumalainen joka tapauksessa.

Nanika

Nanika katsoi hetken Ginä ja Keniä siten se vilkaisi Isanagia ja hymyili hieman. *Tovoin todella että Oun soturit saisivat isän hengiltä ja pian.* Nanika ajatteli ja siten se meni muiden luo.

John

John oli valmis. Se seisoi kalliolla jolla äsken oli ollut Gin, ja katsoi ystävänsä paluuta metsästä. Puolikorvainen sakemanni oli nyt aivan täpinöissään koska odotti kovasti kostoa ja sotaa. Se tosin oli suunnitellut muutakin mutta ei ollutvarma tekisikö suunitelmistaan totta. Se riippuisi tilanteesta...

Isanagi

Isanagi käänsi katsensa siskonsa kun Nanika tuli paikalle. Se oli vastaamassa siskonsa kysymykseen, mutta Ken ehti ensin. Sitten se kuunteli mitä sen sisko kertoi niiden isän suunitelmista. Sen jälkeen se palasi muiden luo ja istahti parin muun lauman pennun vierelle ja katsoi Ohun sotureita jotka olivat jo valmiita sotaan. *Kuinkahan monta aikuista mahtaa jäädä sitten tääne jos suurin osa lähtee sotaan.* Isanagi tuumi.

Gin & Weed & Tesshin

Gin siirtyi kärkeen ja katseli taivaalle. Ihan pian hän antaisi lähtökäskyn, mutta odotti, että kaikki alkaisivat olla lähtövalmiita. Osa ei ollut vielä aivan paikallaan. Weed loikkasi Johnin vierelle ja katseli ympärilleen innostuneena. Nuori koira vain vilkaisi sakemanniin, muttei sanonut mitään, sillä ilmapiiri oli muutenkin niin jännittynyt. Tesshin seisoi aloillaan rivissä ja muut kogat olivat lähtövalmiita. Ne olivat ihmeen rauhallisia ja se olikin niiden vahvuus sodassa.

Kurotora & Kagetora & Harutora

Kait seisoivat rivissä odottaen lähtökäskyä. "Isä, jaksathan varmasti taistella?" Kagetora kysyi isältään hiukan huolissaan. "Hah, poikaseni, olen elämäni kunnossa!" Kurotora vastasi. Kai jaksaisi varmasti taistella nyt lähes kuten ennen vanhaan. Harutora seisoi paikoillaan ja katsoi veljeään. "Toivottavasti kaikki selviämme sodasta..." Harutora sanoi, ja Kagetora nyökkäsi, muttei sanonut mitään.

Kenji & Tiger & Bieco & Raian & Shiroka

Kenji seisoi takarivissä ja huomasi Biecon, joka seisoi hänen edessään. Kenji halusi hiukan tehdä tuttavuutta toiseen ja aloittikin siksi keskustelun. "Vaikuttavat varusteet sinulla.." Kenji sanoi katsellen toisen rautavahvisteista jalkaa ja päätä, josta pitkät, rautaiset hampaat lähtivät. Bieco vain vilkaisi Kenjiä. "Kiitos." Bieco sanoi, muttei jatkanut keskustelia ja siitä päätellen Kenjikin päätti jättää Biecon rauhaan. Tiger oli eturivissä ja katseli merelle, joka oli ihmeen tyyni, vaikka taivas oli harmaa. Yöksi saattoi olla luvassa myrskyä. Raian ja Shiroka puhuivat melko rennosti naureskellen. "Lupaa minulle, ettet kuole sodassa Raian." Shiroka sanoi sitten sakemmannille. "Yritän toteuttaa sen. Lupaa sinä sama minulle." Raian sanoi ystävälleen, joka naurahti. "Yritetään." Shiroka sanoi virnistäen, mutta tiesi, ettei välttämättä voisi pitää lupaustaan.

John, Hakuro, Ken ja Kurojaki

John seisoi Ginin vierelä ja vilkaisi hyvin pikaisesti Weediä, murahtaen tervehdyksen vaikkei se muuten keskittynytkään kuin meren tuijottamiseen. Sakemanni oli valmis ponnistamaan mereen minä hetkenä hyvänsä. Se oli valmis taisteluun.
Kurojaki seisoi Tesshinin vieressä ja odotti. Se kantoi ylväänä sirppiä sussaan ja kuuli kuinka kaksi nuorempaa kogaa keskustelivat tämän vanhuudesta. Ilmauisesti niitä hämmästytti tuon elossa oleminen edelleen.
Hakuro seisoi sivussa koska se oli lähdössä Gajyolle ja salakäytäviä pitkin Bozlefin kimppuun. Se kuitenkin siirtyi pian Ginin ja muiden kivellä seisovien taakse ja pääsisi siitä hyvin mukaan. Ken siirtyi takaa samaan paikkaan ja nyökkäsi Hakurolle, joka nyökkäsi takaisin. Myös Ken oli päättänyt lähteä salatunneleihin.

Sakura, Cross, Virvatuli, Kira ja Destiny

Vribatuli oli käynyt istumaan keskijoukoissa. Se li kuitenkin valmis ponnistamaan ylös heti kun kuuluisi lähtökäsky. Siitä oli oikeastaan hyvin jänittävää ola näin suuressa joukossa ja lisäksi matkalla suursotaan. Sellaista ei Suomessa olisi, onneksi, koskaan.
Sakura ja Cross seisoivat muiden pulaisten kanssa aivan takana. Niitä oli nyt jo vähän enemmän mutt edelleenkin ainoastan kolmekymmentä. Ne osasivat kaikki auttaa haavoittuneita.
Kira seisoi silmät ummessa ja rauhoitteli itseään. Sen tei jo kovasti mieli päästä sotimaan vaikka tiesikin että vviholllisilla oli viime kerrasta jäänyt tietoon tuon heiko kohta, selkä.
Destiny istui ja oli täysin valmis taistelemaan. Se tosin tajusi että Furious olisi Gajyolla joten tuo opasti kahta ystäväänsä pitämän huolen osastostya sen liikkuessa. Hiljaa se asteli joukkojen läpi ylimmistön taakse ja katsoi Johnia. John oikeastaan myös vilkaisi tätä ja hymyili.

Akame, Ben, Moss, Guan, Smith, Great, Kisaragi

Akame seisoi myöskin Ginin virellä ja katseli merta. Tulevaisuus huoletti vanhaa kishua todella. Monet tulisivat kuolemaan. Benkin oli siirtynyt muiden Gajyolle lähtevien luokse. Tanskandoggi ei ollut enää yhtä voimakas kuin nuorena, mutta kyllä tuo kykeni vielä yhden sodan sotimaan, ennen lopullista eläkkeelle jääntiä.
Myös Moss oli valmiina. Tuo olisi mielellään kuulunut etulinjaan, mutta voimiensa takia tuo oli takalinjassa. Vanhus oli paikkaansa melko tyytymätön, mutta päätti kuiten hyvksyä asemansa.
Guan, miehineen oli asemissa. Jokainen dobermannin soturi odotti jo pääsyä taisteluun. Dobermanni itse seisoi tyynenä paikoillaan ja katseli merelle.
Vanha Smith oli asemissaan. jalkapuolenakin tuo sopi loistavasti keskimmäiseen ryhmään, johon taitavimmat soturit kuuluivat. Great seisoi rauhallisena paikoillaan ja haisteli meri-ilmaa, lipaisten sitten huuliaan.
Kisaragi seisoi hieman Ginin takana ja katsoi suurta koira-armeijaa mietteliäänä. Vanhus oli aijemmin nähnyt joukkojen seassa poikansa Izon, mutta ei ollut ehtinyt mennä puhumaan tuon kanssa. Husky toivoi todella, että Izo selviäisi sodasta. Tuo ei haluaisi todistaa poikansa kuolemaa.

Kyoshiro,Izo & Shizuka

Kyoshiro seisoi Weedin takana katsoi hetken suurta laumaa josta jokainen soturi oli valmiina sotaan. Se vilkaisi myös etulinjassa olevaa shizukaa. Izo hymyili hieman ja katsoi isänsä. Se olisi valmis lähtemään vaikka heti sotaan. Shizuka oli valmis sotaan. Se aikoi käytää sodassa vain pari kertaa omaa teknikaansa, se ei kuitenkaan halunnut että sen teknikan salaisuus paljastuisi melkein kaikkille japanin koira laumoille.

Kyoga & Yukimura & George & Akatora

Kyoga katseli suurta armeijaa tyynesti ja odotti lähtökäskyä. Se ei erityisesti odottanut sotaa, mutta oli silti tyytyväinen päästessään taistelemaan. Intiassa ei ollut kovin monia taisteluita omien lajitovereiden kanssa, lähinnä joitain yksittäisiä petoja tuli vastaan silloin tällöin. Olihan vanhus myös hieman pettynyt, sillä näin suurissa taisteluissa usvasta ei olisi hyötyä, koska kovin moni soturi sen omastakaan joukosta ei pystynyt taistelemaan kunnolla, jos susi nostatti sumun niin sakeaksi kuin mahdollista.
Yukimura liikehti levottomasti toisen joukkion keskellä, odottaen innolla tulevaa lähtökäskyä. Kolmesta veljeksestä se odotti varmaan eniten taisteluita, mutta olihan se koko elämänsä sotinut apinoita vastaan ja melkein kuollutkin.
George seisoi Gajyolle lähtevien luona ja vilkuili ympärilleen. Se vilkaisi hieman huolestuneena isäänsä ja toivoi, ettei tuolle kävisi mitään.
Akatora istui toisen ryhmän luona, lähellä sukulaisiaan ja odotti lähtökäskyä, enemmän tai vähemmän innoissaan. Uros olisi muuten odottanut taisteluita innolla, mutta se ei ollut enää kovin nuori tai terve. Joskus siitä tuntui, että haavat, jotka se oli saanut taistelussa Akakabutoa vastaan, sattuivat yhä, muttei ollut sanonut asiasta mitään. Uros ei sääliä haluaisi, vaan kulkisi loppuun asti pystyssä, niin kuin oikea kai-ken.