Perääntyneet

Akame, Ben

Akame katsoi Giniä, Johnia ja Destinya vuorotellen ja huokaisi sitten. "Gin... Minäkään en pidä ajatuksesta pentujen taposta, mutta se tuntuu olevan ainoa ratkaisu. Sen sakemanni suvussa tuntuu geeneissä olevan jokin pakottava tarve hallita, tappaa ja orjuuttaa. Suurella todennäköisyydellä pennuista tulee pehoja, kasvoivat he sitten missä tahansa." Iga sanoi kylmän rauhallisesti.
Samassa myös Ben saapui paikalle ja asteli varmoin askelin Ginin ja muiden luokse. "Tervetuloa takaisin Gin." Vanhus toivotti ja jäi seisomaan sitten hiljaa paikoilleen.

Destiny ja John

Destiny pysyi nyt koko ajan hiljaa. Se ei tahtoisi anoa enää mitään koska tiesi kenties itse joutuvansa pennut tappamaan. John kuitenkin huomasi nartun hiljaisuuden ja ryhtyi kuitenkin puolustavalle linajell, joka oli Johnille harviniasta.
"Kaksi kuukautta. Sen jälkeen ne kuolevat jos yksikin merkki siihen suuntaan viittaa että ne ovat agrssiivisia." John sanoi sitten ja kohotti puolikorvaista päätään ylemmäs. "Ja Gin. Sinä ET kuole." John sanoi ja katsoi toista hyvin varmalla ilmeellä.

Shizuka & Kyoshiro

Shizuka tuli juuri metsältä ja nuolaisi hieman huliaan sillä se oli syönyt äsken yhden jäniksen. Se kunteli jonkin aikaa muiden puheita ja huomasi sitten Kyoshiron. Se hymyili hieman jäkäveli sitten vanhan kaverinsa luo. "Kiva nähdä pitkästä aikaa Kyoshiro." Shizuka sanoi ja iski silmää leikisästi toiselle. Kyoshiro käänsi katsensa hetkeksi Shizukan. Se ei heti muistanut Shizukaa ja mietti tovin kuka musta Kishu narttu voisi olla ja mistä se näytää hieman tutulta.

Kyoga

Kyoga oli saapunut Kitamille ja katseli nyt ympärilleen. Se oli käynyt Hokkaidolla viimeksi yli kymmenen vuotta sitten ja sen piti hetki totutella saaren hajuun taas. Haju toi muistoja mieleen, mutta vanhus työnsi ajatukset nopeasti pois mielestään. Se nyökkäsi laumalleen, joka hajaantui nopeasti metsikköön lepäämään. Sitten Kyoga itse marssi lähemmäs Ohun joukkoja, katsellen samalla ympärilleen näkisikö tuttuja susia lähistöllä. Harmikseen susi joutui huomaamaan, että Monarkian joukot eivät olleet paikalla ja jatkoi matkaansa lähemmäs paikkaa, missä Gin ja muut olivat. "Sinäkö olet se uros, jonka takia jätin maani?" Kyoga kysyi, välittämättä siitä, että oli mahdollisesti keskeyttänyt noiden keskustelun. "On se outoa, että tullaan hakemaan ulkomailta asti sotureita, mutta häivytään ennen kuin uudet soturit pääsevät edes paikalle!" se murisi. Vanhus suuttui usein helposti, eikä ollut moneen vuoteen totellut ketään muuta kuin itseään, joten se ei muistanut kunnioittaa Ohun lauman ylimmistöä.

John

Johnin silmät leimusivat sen kääntäessä äkäisenä katseensa Kyogan. "Suu kiinni kun toiset puhuvat." Se tiuskaisi välittämättä siitä että toinen voisi hyvin vetää joukkonsa pois. Haavoittunut sakemanni oli viimeaikoina ollut aikaistakin herkemässä tilassa ja se sutttui tälöä hetkell äärettömän helposti.

Nanika,Piccolo & Fialka

Pico tuli jaloitelultaan takaisin muiden luo se katsoi hetken Oun sotureita. Filaka nousi ylös ja vilkaisi honsulle päin se ei tienyt juurikaan mitään milainen Dorago on, mutta ei se juurikaan välitänyt sitä. Nanika laitoi makuule erään kalion viereen se tiesi että Dorago on vaaralinen ja sen jälkeläiset olisi huono juttu jos ne jatkaisivat isänsä tasun jälikiä, mutta se ei kuitenkaan pitänyt siitä että ne tappetaisiin.

Gin

"Kiitoksia, Ben." Gin sanoi tanskandoggille hymyillen, ja käänsi sitten vakavan katseensa Johniin. "En voi luvata mitään.. vaikka olenkin harjoitellut, niin Kasain voitettuani olin jo melko huonossa kunnossa. Dorago on varmaan kaksi kertaa niin vahva kuin Kasai, joten voin hyvinkin menettää henkeni. Mutta pyrin taistelemaan niin kauan, että Doragosta ei ole enää vaaraksi, vaikka kuolisinkin itse samalla." Gin sanoi. Samassa Kyogan hiukan äkämystynyt äänensävy herätti Ginin ajatuksistaan. "Pahoittelen." Gin sanoi sitten. "Odotimme mahdollisia joukkoja jonkin aikaa, mutta saimme sitten kiireellisen viestin Kitamilta ja jouduimme lähtemään ennen aikojamme. Kiitoksia kuitenkin, että tulitte." Gin sanoi Kyogalle.

John

Kyogaa vielä mulkaisten John siirsi taas katseensa Giniin. "Pah, minä uhraan oman henkeni sinun puolestasi jos tilane sitä vaatii. Tiedät varsin hyvin että et voi saoa tästä vastaan. Olisi tehnyt sama ja monesti aiemminkin." John sanoi akitalle ja tarkoitti mitä sanoi. Tuo oli aina pitänyt itseään toisen suojelijana ja piti edelleen.

Gin

Gin katsoi hymyillen Johniin, mutta pudisti päätään. "Ei, John. Ehkä ennen.. mutta nyt tilanne on toinen. Sinulla on perhe, ja puoliso, jotka jäävät kaipaamaan sinua. Pennuistasi täytyy kouluttaa hienoja sotureita, ja he tarvitsevat sinut esikuvakseen. Sinä et kuole, Hougen ei voi enää voittaa sinua toiste." Gin sanoi, tai ainakin toivoi niin. "Minullakin on perhe, mutta he pärjäävät ilman minuakin. Poikamme on koulutettuja.. ja Sakura.. rakastan häntä, mutta sota on sota. Lupaan kuitenkin taistella parhaani mukaan. Tarkoitukseni ei nimenomaan ole kuolla, mutta se on hyväksyttävä, että sekin on mahdollista." Gin sanoi sitten ja naurahti kevyesti.

John

Sakemanni pudisti päätään muttei jaksanut inttää enää vastaan. Ei se aikoisi toisen kuolemaa sallia ja tarkkailisi Giniä sodassakin mutta silti se antaisi toisen tehdä miten itselleen parhaaksi näki. Kunhan edes yrittäisi pitää itsensä elossa.

Shizuka,Kyoshiro & Isanagi

Shizuka katsoi Kyoshiro haetken ja vilkaisi sitten kavereitaan, käntäen katsensa kuitenki takaisin Kyoshiron. "Muistat varmasti että leikin sinun ja veljesi kanssa kun olimme pentuja." Shizuka sanoi. "Niin nyt muistankin, olet jotenkin muutunut." Kyoshiro sanoi ja katsoi hetken Shizukaa ja istahti sitten joksikin aikaa. Isanagi katsoi Kyoga hetken ja käänsi katsensa sitten lauman mentuihin.

Rigel,Nanika

Rigel makasi aluksi ihan rauhassa kunes tajusi että ei ollut nähnyt vähän aikaan veljeään. * Misä Orion muuten on.* Rigel mietti hetken, mutta ei sanonut mitään aikuisille. Nanika kuuneteli mitä muut puhiivat pakosta se kuuli Johnin puhuvan pentujen tappamisesta siitä Nanika muisti itse mitä sen isä oli tehnyt sen sikolle ja muille penuille.

Akame, Ben

Akame nyökkäsi vahvistukseksi Ginin sanoille ja katsoi Johnia. "Niin John. Sinulla on perhe, pentusi tarvitsevat sinua vielä. Siispä jos Ginin henki on vaarassa ja jonkun on uhrauduttava sen pelstamiseksi, niin minun." Akame sanoi. "Minulla ei ole perhettä, joten voin henkeni tarpeen vaatiessa uhrata." Akame ilmoitti ja vilkaisi sitten Kyogaa. "Olemme kiitollisia tulostasi ja toivomme, että antamamme huono ensivaikutelma ei aja sinua ja joukkojasi pois luotamme. Tarvitsemme tukeasi todella." Akame sanoi rauhallisesti.
Ben nyökkäsi pienesti Ginille ja kuunteli hiljaa muiden puheita.

Kyoga

Susi vain vilkaisi Johniin ja nyökkäsi Ginille. "Jaahas..." Kyoga sanoi, mutta seisoi vielä paikallaan ja kuunteli noiden juttuja. "Anteeksi vielä keskeytys... Mutta missä Monarkian joukot ovat? Luulin heidän olevan täällä teitä auttamassa." se kysyi malttamattomana. Totta kai vanhus oli tullut Japaniin auttamaan Ohua, mutta olisi halunnut nähdä vanhoja tovereitaankin.

Gin

Gin katsoi Akameen. "Uhratkaa itsenne vain, jos Dorago ei kuole. Jos Doragon hengenlähtöön vaaditaan minun henkeni, niin pitäkää itsenne hengissä, ja joka tapauksessa tehkää parhaanne pysyäksenne hengissä. Mutta ei siitä sen enempää, ikävät puheenaiheet voi toistaiseksi siirtää sivuun." Gin sanoi sitten ja katsoi Kyogaa. "Monarkialaiset ovat tällä hetkellä kotonaan. Hyoma loukkaantui taistelussa Gaiaa vastaan ja on nyt keräillyt voimiaan. Todennäköisesti hän no nyt toipunut jonkin verran, mutta hänet yritettiin salamurhata jokin aika sitten. Onneksi Monarkialaiset pitivät hänestä huolta ja satuimme itsekin paikalle. Bobcat on muuten liittänyt osan Gaian joukoista Monarkiaan ja samoin Thousand Dragon on vaihtanut puolta." Gin sitten kertoi toiselle ja istuutui.

Takuya,Shizuka & Kyoshiro

"No ei elämässä pärjää jos on kaikille kiltti ja ystävälinen." Shizuka sanoi ja hymyili hieman. Kyoshiro kuunteli Shizukaa, mutta ei sanonut toistaiseksi viellä mitään. Shizuka laitoi sitten makulle ja katsoi hetken taivalle, muistellen sitä kun oli viellä pentu. Takuya tuli juuri pienenltä jaloitelultaan ja istahati meren lähelle. Kyoshiro katsoi viellä hetken Shizukaa kunnes käänsi katsensa Kyogan ja Ginin.

Gale, John, Destiny, Kurojaki, Kira, Ken, Hakuro, Sakura, Virvatuli ja Cross

Destiny oli päättänyt vetäytyä paikalta lepäämään. Se tiesi että ei kerkeäisi synnyttämään ennen sotaa joten tuo tiesi olevansa taistelussa¨mukana vain puoliteholla. Se kuitenkaan ei missään nimessä jäisi Kitamille, se oli päättänyt lopettaa veljensä huonon elämän. Sen perässä kulki vaiti Gale joka tosin tajusi pian että äiti oli menossa nukkumaan. Niinpä tuo kaarsi ympyrän ja hölkkäsi takaisin isänsä vierelle ja ketterästi pujahti uroksen jalkoihin. John hymyili pojalleen ja kjohotti taas päänsä Ginin puoleen. "Meidän pitäisi aloitaa koulutus." Tuo ilmoitti akitalle mutta vilkaisi myös Akamea koska molemmat olivat kummeja ja tuo tahtoi noiden osallistuvan myös koulutukseen ja pitäisi niiden myös tutustua pentuihin.
Kira käyskenteli rautakynnet maata kaivaen eteenpäin. Se asteli hiljaisena rannalla ja katseli merelle päin. Samalla se nyökkäsi tervehdykseksi Crossille joka nyökkäsi takaisin ja käveli kohti Beniä ja seuralaisia. "Hei Ben." Se sanoi iloisesti. Samalla myös Sakura hölkkäsi paikalle. Se oli äsken käynyt puhumassa Destinylle parin minuutin ajan.
Kurojaki makoili puussa ja kuunteli ympäristöään. Se ei hetkeen ollut nähnyt Tesshiniä joten loikkasi alas ja lähti hajun avulla etsimään toista. Pian se saikin toisen sijainnin selville ja hölkkäsi poikansa vierelle.(?) "Olimme molemmat ulkomailla muttemme tainneet siellä vaihtaa sanaakaan paitsi Sakhalilla." Kurojaki aloitti. Samalla ken tarkkaili joukkojen toimintaa ja yhdessä välissä se kerkesi ratkaisemaan myös jonkin tuhrnapäiväisen riidan.
Virvatuli ja Hakuro vaihtoivat erimaiden tietoja keskenään ja ne tulivat mainiosti toimeen. Huskya kiinnostikin kovasti suomalainen sisu ja se tahtoikin tietää lisää suomesta.

// joko olisi aika lähteä sotimaan? (; Voisimme vaikka ns. "hypätä" vähän eteenpäin että esim. Johnkin olisi toipunut haavoistaan? //

Tesshin & Gin & Weed & Kenji & Dietro

Tesshin vilkaisi isäänsä. "Niin.." Koga vastasi toiselle. "Sinä siis sait Dietron mukaan?" Tesshin varmisti sitten. Kogaa hiukan harmitti, ettei hän ehtinyt viettää ennen sotaa tarpeeksi aikaansa isänsä kanssa, jos tuo kerran ei enää kauaa eläisi. Dietro tutki uutta paikkaa joukkojensa kanssa. Kitami oli jo aika täynnä koiria rannan seutuvilla, joten osa oli levittäytynyt metsikköön. Weed astui isänsä vierelle. "Guania ei näkynyt.. aikookohan hän tulla ollenkaan?" Weed kysyi isältään. Gin vilkaisi poikaansa. "Kärsivällisyyttä. Jos hän on päättänyt auttaa meitä, hän tulee kyllä ajoissa. Tai tuskin ainakaan liian myöhään. Toivon vain, ettei hän ole Doragon puolella.. En halua jatkaa tätä kärsimystä enää." Gin huokaisi ja katsoi sitten Johniin. "Autan mielelläni koulutuksessa omalta osaltani." Akita sanoi sakemannille ja hymyili katsoessaan Galea. Kenji asteli rantaan ja katseli Honshulle. Nuori koira odotti innolla taistelua. Se oli oppinut täydellisesti tekniikkansa ja oli jo taitava taistelija.

Fialka,Maxime

Maxime otti ihan rauhalisesti ja makoili rauhassa lähellä merta. Fialka nousi ylös ja lähti hieman katsomaan Kitamia se käveli hieman ympriinsä. *Hmm... En ymärrä miksi Victor halusi ylipäätän tämän alueen.* Fialka tuumi. Maxime katsoi Fialkan perään kun tuo meni katsomaan hieman Kitamin aluetta.

Joe,Izo,Ginkotsu & Fushigi

Ginkotsu makasi puun oksalla ja katsoi sieltä välillä uusia Ohun litolaisia ja sotureita. Se odotti jo päsevänsä taistelemaan Doragon sotureita vastaan. Siitä huolimatta se oli kylmän rauhallinen. Fushigi oli sotureidensa kanssa hypännyt puun oksalle sillä maan pinalla alkoi olla hieman tukalaa. *Kylläpä Ohun soturit ovat saneet paljon litolaisisa.* Fushigi ajatteli. Izo oli lähtenyt metsälle hakemaan muutamille sotureille jotain syötävää ja itseleen kin. Se oli saanut kiinni jo pari lintua ja jänistä. Se nappasi viellä yhden jäniksen ja palasi sitten muiden luo saalitten kanssa. Joe kuunteli välillä muiden puheita ja istahti sitten erään puun varjoon. *Minneköhän Orion on mennyt en ole nähnyt sitä vähään aikaan.* Joe tuumi hetken.

//Samaa mieltä, käykö kaikille jos hypätään täältä suoraan sotapeliin? ; )//

/Sopii minulle./

Akame, Ben

Akame nyökkäsi Johnille. "Minäkin autan koulutuksessa mielelläni. En olekkaan ehtinyt tutustua pentuihin vielä kunnolla." Kishu sanoi ja vilkaisi sitten paikalle tulleita Sakuraa ja Crossia.
Ben käänsi sokean katseensa Crossiin ja hymähti vaimeasti, nyökäten sitten vastaukseksi tuolle. Sitten vanhus käänsi katseensa Giniin. "Gin, ajattelin näin ennen sodan alkua ehdottaa erästä kehittämääni strategiaa. Yksinkertaisesti, hyökätään etelän suunnasta. Vihollinen ajoi meidät tänne Kitamille ja odottaa meidän hyökkäävän Ohuun suoraan täältä pohjoisesta. Jos siis kierrämme solan eteläiselle puolelle kohtaamme luultavasti vähemmän vastarintaa." Ben sanoi vakavana. Suunnitelma oli yksinkertainen, mutta looginen.

Guan

Lopultakin Guannin miehet saapuivat Kitamille. Valtava armeija nousi rantaan hieman kauempana muista ja marssi sitten ylväästi kohti Ohun armeijaa, Guan etunenässä. Doberman pysähtyi ja karjaisi. "Minä, Guan olen saapunut. Toivon, että en vaaranna soturieni henkeä turhaan!" Guan ilmoitti ja etsi katseellaan Giniä.

//Minullekkin sopii.//

Gin

Gin katsoi Akameen. "Kuulostaa hyvältä. Laitetaan kuitenkin joukkoja hyökkäämään hiukan joka suuunnasta, sillä meitä on paljon, eikä kaikkia kerralla. Ryhmissä, kolmen rintamissa." Gin sanoi Akamelle ja samassa Guan saapuikin Kitamille. Gin tunsi helpotusta nähdessään dobermannin. "Kiitos, Guan." Gin kiitti toista. "Soturisi saavat taistella arvokkaasti koirien oikeudenmukaisuuden puolesta. Ja jos joskus tarvitset auttavaa kättä, olemme jo matkalla." Gin lupasi toiselle ja katsoi sitten Honshulle. Alkoi olla jo ilta. "Pian on aika lähteä..." Gin sanoi sitten. Akita käveli sitten Akamen vierelle. "Meitä on nyt yli 10 000. Se on vaikea uskoa, sillä koskaan Ohun armeija ei ole ollut näin suuri. Edes Akakabutoa vastaan joukko ei ollut edes tuhannen suuruinen.." Gin ajatteli epäuskoisena. "Jos laitamme 5000 soturia hyökkäämään edestäpäin kolmen rintamana, ja loput 5000 levitämme 1000-2000 ryhmissä ympäri Futago-solaa kolmen rintamissa? Tarvittaessa joukot siirtyvät auttamaan toisiaan." Gin ehdotti. "Me, jotka taistelemme ylimystöä vastaan, hyökkäämme suoraan Gajyolle." Gin sanoi sitten.

John ja Destiny

John ei jaksanut osallistua stradegiointiin. se seisoi ylväänä kalliolla ja tuijotti tuima ilme kasvoillaan kohti Gajyota. Sen kostonhalu oli huipussaan ja sakemanni odotti innoissaan lähtöä. Destiny kuitenkin asteli Ginin ja muiden luo. "Furious kuuluu minulle. Veljeni petti minut mutta tappamalla hänet annan Furiousille vain armoniskun." Destiny kertoili ja muutama soturi katsoi sitä sivusta epäuskoisena. Raskaan oleva narttu sodassa? Ja lisäksi tuon vatsa pullotti jo selvästi. Sakemanni tosin ei aikonut jäädä pois mistään hinnasta.