Perääntyneet

Ken

"Minulla on sellainen tunne että äiti on vielä elävien kirjoissa." Ken totesi mutta piristyi pian itsekn. Se ei nyt tahtonut surra ja mökötää kun vasta oli Kitamiin saapunut, tai jonkin aikaa sitten. "En oikeastaan ole tavannut ketään tuttua. tuntemattomia moniakin mutta yksikään ei ole ollut mitenkään mielenkiintoinen.>" uros totesi miettien ja muisti kyllä tavanneensa erään piilolauman. "Tai tapasin minä yhden lauman joka elelee Honshun vuorilla piilossa. Toisen kerran kävin siellä ennen kuin tulin tänne ja he olivat kadonneet. Sellaiset kovanaamat varmaan väväytyivät vihollisten leiriin." Uros kertoi. Se puhui todellisten soturien pienestä joukosta jotka kyllä olivat vahvoja, sillä Ken oli hävinnyt johtajalle.

Ben

Ben kuunteli poikansa sanoja ja nyökkäsi. "Vai sellainen lauma. En ole ennen kuullutkaan. Olivatko he vahvojakin?" Ben kysyi ja katsoi poikaansa. "Jos olivat voimme vain toivoa, että he eivät ole liittyneet vihollisen joukkoihin." Ben lisäsi.

Ken

Ken saattoi hiukan nolostua isänsä kysyessä koirien vahvuudesta. Se rkäisi hiukan punastuneena ja laski katsettaan maahan päin. "No tuota, minä tavallaan hävisin heidän johtajalleen. Aika karkeita lihskimppuja olivat." Uros kertoi ja mieti sitä taisteluaan.

Harutora & Kagetora & Tesshin

Vaikka Kurojaki saikin viillon lapaansa, niin Tesshin hymyili silti. "Sehän sujui hyvin." Tesshin kehui.
Kagetora oli kuljeskellut kauemmas muista. Kai etsi ruokaa isälleen ja itselleen. Jonkin aikaa kuljettuaan Kagetora jähmettyi aloilleen kuullessaan puhetta, ja piiloutui sitten sankkaan lehväkköön. Puheensorinasta päätellen tulijoita oli useita. Samassa 7 koiraa ilmestyi esiin. Kagetora oli varautunut. Toisissa tuoksui vihollislauman inha löyhkä. Kagetora oli juuri lähtemässä varoittamaan toisia, kun tuo tunnisti Harutoran. Mitään ajattelematta Kagetora syöksyi kohti veljeään ja kaatoi tuon maahan. "Harutora! Nyt saat luvan selittää, miksi olet ollut poissa niin kauan ja miksi olet liittynyt VIHOLLISlaumaan!!" Kagetora räyhäsi. Koirat olivat säikähtäneet häntä ja Harutora nousi ravistellen ylös. "Miten niin? He ovat Doragon entisiä laumalaisia. Sain heidät mukaani ja tulin etsimään teitä, kun kuulin, että Ohun joukot oli karkotettu." Harutora vastasi ihmeissään. Kagetora oli hiljaa. "Jaahas.. no, ei siinä sitten.." Kagetora sanoi hiukan nolona. "Missä muut ovat? Miten isä ja sedät voivat?" Harutora kysyi sitten. "Hyvinhän he. Tule." Kagetora sanoi ja veljekset lähtivät kuuden muun koiran kanssa takaisin muiden luo.

Cross ja Kurojaki

Kurojaki nyökkäsi pojalleen mutta huomasi sitten vasta ikävämmän puoleisen haavan kyljessään. Toisessakin liikkeessä olis ittenkin syntynyt vamma, ikävä pistohaava. "Äh, kaksi haavaa omista liikkeistä." Tuo totesi näreissään vaikka olikin suorittanut ne hyvin sokeaksi.
Cros oli nyt viimein saapunut sinne misä sen tuttavat olivat. Se ravisteli turkistaan ylimääräiset vedet ja odotti että sitä seuraavat 150 Kiinasta kotoisin olevaa koiraa rantautuivat. Hetken aikaa narttu mietti minne mennä koska oli aivan toisella laidalla Kitamia ja joukot toisella.

Kurotora & Kagetora & Harutora &Tesshin & Gin

Kagetora johdatti joukot muiden luo. Samassa Gin ilmaantui paikalle haistettuaan vihollisen hajun. "Keitä he ovat ?" Gin kysyi. Kagetora vilkaisi Harutoraa. "Olen Harutora. Tässä ovat kuusi seuraajaani. He erosivat Doragon laumasta." Harutora selitti. "Niin, Harutora, Kurotoran poikahan se olikin." Gin sanoi ja katsoi kuutta tulokasta. "Tervetuloa Ohun joukkoihin. Toivottavasti olette luotettavia." Gin sanoi. Toiset katsoivat häntä ihmeissään. He eivät olleet nähneet legendaarista ylipäällikköä näin läheltä. Gin huokaisi. Hän ei pitänyt "suosiosta." "Tottakai olemme." Kuusikko vastasi nöyrästi. Gin nyökkäsi ja koirat hajaantuivat. Harutora ja Kagetora etsivät Kurotoran käsiinsä, joka oli Hakuron luona. "Kyllä sinä selviät, Hakuro. Olet sitkeä luu, ja pian olet jo jalkeillasi." Kurotora kannusti ystäväänsä. Samassa veljekset tulivat luolaan. "Harutora! Mistäs sinä tupsahdit!?" Kurotora sanoi iloisena. "Tuolta jostain.." Harutora vastasi ja molemmat nauroivat.
Tesshin katsoi isäänsä. "Nyt ainakin tiedät mikä meni vikaan ja osaat varoa sitä ensi kerralla." Tesshin sanoi positiivisesti.

Ken, Kurojaki, Hakuro ja Cross

Kurojaki päästi hyväksyvän äänen suustaan mutta huokaisi sitten haikeasti. Sokeus alkoi jäälleen kaivelemaan uroksen mielessä ja tuo istui alas, pudottaen sirpin vierelleen maahan. "Pah, käytän tekniikoita vasta sodassa. En jaksa masentaa itseäni enempää." Uos sanoi, nyt varsin nyrpeästi. Hakuro naurahti ystävänsä sanoille mytta yski vieläkin. Kuume oli kyllä jo hellittänyt mutta hengittäminen oli vielä tukalaa.
Viimein Corss huomasi eloa. Se hölkkäsi lopun matkaa iloisena ja jätti tuomansa joukkkion taakse. Se loikkasi korkealle kivelle tarkkailemaan ympäristöä ja sulki hetkeksi silmänsä. Kukaan ei vielä ollut älynnyt valkeaa salukia. "Mikäs tervetiulotoivotus se tälläinen on?! Eikö kukaan edes huomaa mahtimammaa?!" Se huusi mukamas loukkaantuneesti mutta selvästi leikillään.

Ben

Ben päästi ilmoille varsin suuren naurahduksen, mikä ei kyllä hänen tapaistaan ollut. "Hahah. Vai hävisit sinä. No eipä se mitään. Vai pitäisikö minun mennä kurittamaan sitä johtajaa ja kieltää sitä kiusaamasta sinua. Minun poikianihan ei ilman rangaistusta rökitetä." Ben naurahti ja rauhoittui sitten. "Usko pois poika. Jos joku öykkäri meinaa käydä kimppuusi, niin sanot vain olevasi minun poikani, niin jättävät sinut varmasti rauhaan." Ben sanoi ja naurahti pienesti.

Ken

Ken naurahti isälleen ja huokaisi sitten. Siitä oli mukavaa taas olla toisen kanssa. Siten se kuuli varsin tutun äänen kauempaa. Kääntäessään katseensa se huomasi korkealla valkean nartun. "Äiti!?" Se huudahti hämmästyneenä.

Ben

Ben oli ollut niin keskittynyt keskusteluun Kenin kanssa, että ei ollut kuullut Crossin ääntä. Kenin sanoessa Äiti käänsi Ben kin päänsä ja haistoi heti tutun hajun. "Cross..." Ben sai sanottua ja tuijotti Crossia sokeilla silmillään.

Cross

Saluki huomasi hetken kuluttua kauempana Benin ja poikansa. Se loikkasi riemuissaan ilmaan ja sitten alas korkealta kiveltä. Se syöksyi Ohulaisten lävitse ja pujotteli tiensä rakkaansa luokse. "Ben!" Se hihkaisi ja syöksyi 'halaamaan' toista.(?)

Gin

Ginkin oli huomannut valkean salukin saapuvan paikalle. "Cross!" Gin huudahti ja syöksyi iloisena tervehtimään ystäväänsä. Tuon halattua Beniä Gin katsoi Crossia hetken päästä varpaisiin. "Et ole muuttunut yhtään." Gin sanoi kohteliaasti ja hymyili. "Missä olet oikein ollut?" Gin jatkoi sitten.

Cross

Iloisesti hymyillen, Cros käänsi itsensä Benin vierelle ja katsoi Giniä hymyilen. "Hei pentu, et sinäkään ole muuttunut juurikaan viime näkemästä." Cross sanoi ja huomasi vasta nyt että sen tuoma kiinalainen lauma laskeutui rinnetä alas. "Minäkö? Minä olin Kiinassa." Cross ilmoitti pirteästi.

Gin

Gin naurahti. Sitten akitan silmät laajenivat. "Kiinassa?" Gin kiinnostui heti. Olisikohan Kiinassa lisää koiria heidän joukkoonsa? "Cross, kun nyt kerran olet nähnyt Kiinan koiria, niin olisiko siellä enemmänkin sotureita joukkoihimme? Tarvitsemme kipeästi lisää koiria." Gin sanoi ja katsoi sitten joukkoja, jotka tulivat Crossin perässä.

Cross

Narttu katsahti uudetsaan koiriin jotka oli tuonut. Ne olivat jo ruvenneet asettumaan ja tutustumaan muihin. "Niin, Kiinassal. Ihmiset siepasivat minut sinne." Narttu kertoilio vielä mutta otti vasta sitten huomioon Ginin kysymyksen. "Kai siellä jotain on mutta he kertoivat että kiinalaiset koirat ovat hyvin rauhaisaa väkeä. Mukanani toin kuitenkin 150 koiraa." Saluki kertoi ja katsahti hymyillen Beniä.

Ben

Ben halasi Crossia takaisin ja hymahti. Sitten vanhus kuunteli hiljaa Ginin ja Crossin keskustelua. "Kiinassa." Ben sanoi hieman säikähtäen. "Kai olet ehjä. Olen kuullut, että Kiinalaiset syövät koiria?" Ben kysyi hieman hätääntyneesti.

Cross

"Väheksytkö sinä vanhaa muoria? Minähän olen elämäni kunnossa!" Cross sanoi ilisesti ja istui sitten alas. Uintimatka Honshulta ja vaeltaminen oli vaatinut veronsa.

Ben

"Enhän toki muorikulta, mutta Kiina sattuu olemaan varsin vaarallinen paikka koiralle." Ben sanoi ja huokaisi. "Ken! Tervehdihän äitiäsi ja mene sitten kertomaan Georgellekin mamman paluusta." Ben käski ja aivasti sitten. Ben väänteli hetken kirsuaan ja maiskutteli sitten hetkisen. "Mistä hän tuo tuli?" Ben pohti ääneen aivastuksen syytä.

Cross ja Ken

Ken oli vain hymyillyt onnellisesti ja unohtanut tervehtiä. "Anteeksi...Mukava nähdä äiti." Ken sanoi ja nousi sitten ylös. Cross hymyili tälle. "Hei vain. Kerro veljellesi minusta." Tuo sanoi vielä ennen kuin poikansa lähti etsimään Georgea.

Gin & Weed

Gin katsoi vielä hymyillen Crossia, ennen kuin lähti kävelemään takaisin tulosuuntaansa. Weed käveli häntä vastaan. "Joukot on nyt jaettu. Vielä täytyy päättää, ketkä lähtevät ulkomaille ja ketkä jäävät." Weed sanoi. Gin nyökkäsi. "Selvä. Kerätään joukot ja neuvotellaan. Tosin ei tänään, on jo myöhä." Gin sanoi Weedille, joka nyökkäsi.

George

Uros oli ollut katselemassa ympärilleen, keitä sen joukkoon kuuluisi, eikä ollut sen takia huomannut vielä äitinsä tuloa. Se oli vasta tulossa tervehtimään Keniä, jonka kanssa ei myöskään ollut vielä kerennyt puhua, kun huomasi Crossin. George pysähtyi hetkeksi ja käveli sitten perheensä luokse. "Äiti... Missä välissä sinä olet tänne tullut?" se kysyi ihmeissään.

Cross ja Ken

ken huomasi nyt veljensä ja hölkkäsi takaisin isänsä ja äitinsä luokse hymyillen. Se ei kuitenkaan puuttunut vielä keskusteluun. "Hei geroge. Tulin vasta äsken, suoraan Kiinasta." narttu kertoili ylpeänä seikkailustaan.

John

John oli juuri vienyt ruokaa Destinylle ja lähtenyt sitten takaisin ulos. Sakuraoli edelleen keskustelemassa aikä John viitsinyt sekaantua narttujen keskusteluihin. Nyt se istui ylväänä meren äärellä ja antoi miedon iltatuulen pöllyttä turkkiaan. Sitten se siristi silmiään ja höristi korviiaan. Kitamia kohti ajaoi moottorivene joka oli selvästi tulossa Honshulta. Urs nousi ylös ja haisteli. Merituuli kuljetti sen kirsuun tutun hajun. Tuon tulijan sakemanni tunsi...

Tesshin & Gin & Kurotora & Kagetora & Harutora

Gin höristi myöskin korviaan nähdessään moottoriveneen. Akita siirtyi lähemmäs Johnia. Sakemanni näytti tunnistavan tulijan. "Onko se Hidetoshi?" Gin kysyi Johnilta. Vaikka akitalla ei ollut mitään Hidetoshia vastaan, niin muiden villikoirien puolesta Gin oli huolissaan. "Muut eivät pidä ihmisistä, olivatpa ne sitten ystäviä tai eivät. Mitä me teemme?" Gin kysyi sitten.
Tesshin oli oitis valppaana ihmisen tullessa, ehkä hiukan peloissaankin. "Isä.. joku ihminen tulee." Tesshin sanoi ja painoi korvansa luimuun.
Kagetora ja Harutora olivat myöskin jännittyneitä. Ne eivät olleet unohtaneet, miten Hidetoshi ja muut ihmiset olivat ampuneet villikoiria, kun he luulivat heidän tappaneen ihmisiä. Kagetora katsoi isäänsä. "Rauhoittukaa, pojat. Se taitaa olla Johnin ystävä." Kurotora rauhoitteli, vaikka itsekin oli melko jännittynyt.

John ja Kurojaki

Se todellakin oli Hidetoshi. Levottomuus muissa sai uroksen kuitenkin varsin varuillaan olevaan ja äkäiseen tilaan. Se kääntyi kiven päälle muita kohti ylväänä. "Yksikin joka häneen kajoaa saa turpiinsa suoraan minulta!" John uhosi ja varoitukseksi ja kääntyi taas merelle päin. "Gin, en tiedä mitä hän haluaa mutta joku järkevä syy hänellä täytyy olla jos hän meitä häiritsee." Sakemanni sanoi ystävälleen ja odotti kun vene vain lähestyi.
Kurojaki murisi samantien kuullessaan ihmisestä. "Minä en sen lähettyville mene." uros totesi äkäisesti ja suuntasi sokean silmänsä äkäisesti kohti merta. Sitten vene rantautui. Mies nousi rantaan varuillaan ja nosti kiväärinsä selkäänsä hihnalla. Hidetoshi oli varovainen koska tiesi vaarat tuollaisessa paikassa. Samantien John loikki tuon lähelle suojelevasti ja mulkoili miestä mulkoilevia koiria.

Skye,Isanagi,Orion & Izo

Isanagi lopetti hetkeksi muiden pentujen kanssa leikimisen, kun huomasi joitenkin aikusten tujotavan merelle. Isanagin korvat meni luimuun kun aisti ihmisen tulevan. Izo huomasi myös Hidetoshin tulevan, vaikka ei juuri tuntenut kyseistä ihmistä. *Miksi tuo ihminen tulee tänne?* Izo tuumi hetken. Orion haistoi myös Hidetoshin, mutta ei ollut moksiskaan sen tulosta. Skye haistoi aivan vieraan ihmisen hajun, mutta ei pelännyt olenkaan sillä olihan sillä ollut aikoinaan omistaja.