Perääntyneet

Nanika

Nanika etsi katselaan veljeään ja huomasi tuon jutelevan Weedin kanssa. Nanika käveli veljensä vieren. "Sinä kyllä voisit menä leikimään muiden kanssa. Ei sinun tarvitse enään käytäytyä kuin aikuinen vakka sitä on opettetukin Sinulle ja muille ihan pienestä asti. Ei meneisyytesi saa vaikutaa sihen miten käytäygyt." Nanika sanoi Isanagille vaikka itsekään ole pystynyt unohtamaan mitä on tapahtunut kauan siten.

Isanagi

Isanagi nosti päätään ja sen korvat menivät taas pystyyn kun kuuli mitä Weed sanoi sille. Sitten Isanagi hymyili hieman Weedille. Sen jälkeen se käänsi katsensa Nanikan joka tuli paikalle. "Helpommin sanottu kuin tehty, on hankalaa unohtaa mennyttä. Tuskin itsekään olet viellä unohtanut mitä isä on tehnyt." Isanagi sanoi siskoleen ja meni sitten leikkimään muiden pentujen kanssa. Se ainakin aikoi yrittää edes, vaikka epäroikin hieman.

John ja Destiny

John heräsi pienten torkkujen jälkeen ja oikeastaan sitä ei enää väsyttänyt. Se yritti mennä ulos herättämättä narttua vierellään mutta turhaan. Destinyllä oli herkät aistit.
"Minne menet?" Destiny kysyi ja John käänsi hymynsä tuolle. "Haen ruokaa ja jaloittelen hiukan. Nuku sinä vain." John vastasi ja Destiny nyökkäsi laskien päänsä taas unisena maahan. John meni ulos ja lähti iloisesti hölkäten etsimään Giniä.

Gin & Weed & Harutora

Gin huomasi Johnin tulevan ulos luolasta. Akita käveli hymyillen ystävänsä luo. "Iltapäivää." Gin aloitti hyväntuulisesti. "Joukot on nyt suurinpiirtein jaettu. Voit ilmoittaa Destinylle." Gin sanoi sakemannille.
Weed katsoi Isanagin perään ja nyökkäsi vain sitten tervehdykseksi Nanikalle, kunnes lähti taas kävelemään.
Toisella puolella Kitamia Harutora ja kuusi koiraa rantautuivat. Kaikki olivat väsyneitä, joten he päättivät jäädä lepäämään, ja lähtisivät etsimään muita aamulla.

Akame, Ben

Akamen huomatessa pentujen selvinneen tuo hymähti ja poistui nopeasti paikalta, jättäen uusio perheen omaan rauhaansa. Ben ei ollut saanut Giniltä vastausta kysymykseensä, kun tuo oli pinkaissut Johnin luokse, joten Ben yritti nyt löytää Ginin uudelleen. Pian ben haistoi tutun hajun ja kuuli Ginin ääneen. Tanskandoggi käveli ripein askelin Ginin ja Johnin luokse ja rykäisi hieman. "Gin, et vastannut aijemmin kysymykseeni. Mihin ryhmään menen? Olen vahva, mutta en häviä taidoissakaan kovin monelle, joten en ole varma mihin ryhmään kuulun." Ben kysyi.

Isanagi & Kyoshiro

"Hei voinko tulla mukaan ja voiteko neuvoa hieman miten leikitään?" Isanagi kysyi muilta pennuilta. Muutama pentu katsoi hetken Isanagia ihmeisään. "Joo voit tulla, etkö ole muka koskaan leikkinyt mitään?" Yksi pennuista kysyi Isanagilta. "En ole koskaan saanut leikkiä olenkaan, kun olin viellä isän laumassa enkä ole varma että osaanko edes." Isanagi sanoi. "No tuota se on kuin taistelua, mutta et vain satuta meitä." Eräs pentu neuvoi. Isanagi nyökkäsi vastaukseksi että ymärsi. Sitten Isanagi alkoi leikkiä muiden pentujen kanssa, se satoi olla alkusi hieman muita rajumpi, mutta oppi kuitenkin nopeasti. Kyoshiro vilkaisi hetken kauempana leikkivä pentuja, mutta käänsi katsensa sitten Weedin.

Ikagawashi, Kurojaki ja John

Kage oli kierrellyt jo jonkin aikaa metsän varjoissa suunnittelemassa omaa hyökkäystradegiaansa, omalle ryhmälleen. Se huomasikin pian Ginin ja ilmaantui hetkessä pienen joukkion lähelle odottamaan puheenvuoroaan.
Kurojaki käyskenteli metsikössä katse maahan suunnattuna. Se ei nähnyt joten sen täytyisi joka päivä opetella sokeana toimimista. Se ei voisi tekniikoitakaan suroittaa jos ei oppisi sokeuteen. Se kuitenkin oli aika varma jo uskaltavansa kokeilla tekniikoita. S ekuitenkin ensin tahtoi löytää Tesshinin jostakin ja lähti hajun ja kuulon avulla etsimään toista.
John hmyili Ginille iloisesti ja pysähtyi sitten toisen luokse. "Ilmoitan sitten kunhan hän herää ensin." John sanoi ja oikeastaan ei se nyt jaksanut työasioilla mennä narttua häiriköimään. "Päätimme muuten jo pentujen nimet." John ilmoitti sitten iloisesti ja samalla vilkaisi Beniä.

Gin & Tesshin

Gin katsoi Beniin. "Ai, anteeksi. Olen ollut vähän omissa maailmoissani... Niin, minusta sinun pitää taistella keskimmäisessä ryhmässä. Olet vahva, mutta myös taitava, joten olet hyvä lisä siellä." Gin sanoi tanskandoggille ja katsoi sitten Johniin. "Niinkö? No, anna tulla." Gin sanoi sakemannille naurahtaen.
Tesshin huomasi isänsä etsivän jotain. "Isä, mitä etsit? Minuako?" Tesshin sanoi naurahtaen.

// sitä vain, että jos nämä koirat lähtevät sitten ulkomaille, niin missä pelaamme sen ? (: voisiko tänne perustaa vaikka vain väliaikaisesti jonkin "Japanin ulkopuolinen alue" tai jokin vastaava ? //

//Kannatan Amarathin ehdotusta ; ) Penelohan sen sitten päätää...//

John ja Kurojaki

John naurahti Ginille ja istui sitten alas hymyileln vain. Se oli onnellisempi kuin hetkeen. Ja perhe varmasti saisi Johnin tietyllä tapaa muuttumaan, ainakin osittain. "No, narttu nimettiin Beatriceksi mutta se lyhennetään Bea ja uros sai nimeksen Gale." John kertoi selvästi ylpeänä perheestään. Ja oli sillä syytäkin olla ylpeä.
Kurojaki naurahti Tesshinin äänen kuullessaan. "Sinuapa juuri." Uros sanoi ja meni hiukan lähemmäs. "Ajattelin nyt kokeilla tekniikoitani näkemättä." Uros ilmoitti vaikka tiesikin niiden tekemisen nyt todella paljon vaarallisemmaksi.

Gin & Tesshin

"Bea ja Gale.. kuulostaa hyvältä." Akita kehui ja hymyili. "Pian hekin juoksentelevat täällä leikkimässä kuten muutkin pennut. Oletteko vielä suunnitelleet heidän kouluttamistaan?" Gin kysyi. Samassa akitan mieleen tuli ikävä ajatus; entä jos Destiny sodan päätteeksi lähtisi, kun liittolaisuus raukeaisi? Ja John lähtisi hänen mukaansa? Giniä puistatti. "Oletteko myös suunnitelleet tulevaisuutta..? Että pennut kasvaisivat Ohussa?" Gin uteli sitten hiukan huolissaan.
Tesshin hymyili isän nähdessään, mutta tuon ilmoittaessa aikomuksistaan Tesshin vakavoitui. Koga ei kuitenkaan tahtonut lannistaa isäänsä. "Oletko ihan varma? Oletko tottunut sokeuteen tarpeeksi hyvin?" Tesshin aloitti varovasti. Hän ei tahtonut, että Kurojaki tuntisi itsensä avuttomaksi, muttei tahtonut myöskään, että tuo loukkaantuisi yrittäessään tekniikoita.

John ja Kurojaki

John huokaisi miettiessään tulevaisuutta. Ensin se kuitenkin mietti koulutusta ja muuta sellaista. "No, ensinnäkin ilmoitan nyt, että sinä ja Akame saatte kunnain toimia ns. kummeina pennuille. Koulutuksesta vastaamme luultavasti Destinyn kanssa kahdestaan, tai sinäkin saat halutessasi osallistua, samoin Akame." John selitti koulutussuunnitelman. Se tahtoi pennuistan htä kovia sotureita kuin oli itsekin. "Tulevaisuus taas...no minä en tied vielä." John sanoi sitten huokaisten Se todella toivoi että Destiny jäisi, sillä jos toinen päättäisi lähteä, revittäisiin Johnilta melkein sydän rinnasta.
Kurojaki tunnusteli hetken sirppiä suusaan ja naurahti toisen huolelle. "En ole tottunut sokeuteen vielä paljoa mutta aion silti yrittää. Saat toimia turvamiehenäni jos tahdot." Uros sanoi ja samalla myönsi että ei todellakaan pärjäisi vielä aivan yksin.

Destiny ja Sakura

Tieto Johnin pennuista oli kiirinyt myös Sakuran korviin. Se oli menossa onnittelemaan tuoretta äitiä Destinyn kololle. "Saanko tulla sisään?" Se kysyi ystävällisesti. Destiny ei tunnistanut ääntä mutta tunnisti äänestä että kyseessä oli toinen narttu ja selvästi ystävällinen sellainen. "Tule vain." Narttu vastasi ja hymyili nähdessään valkeaturkkisen Sakuran astelevan koloon. Sekarotuinen kishu laittoi maate Destinyn eteen ja hymyili tälle. "Kauniita pentuja Destiny. John on niistä ylpeä." Sakura sanoi. hetken aikaa Destiny mietti kuka toinen oli mutta sitten sille välähti että kyseessä oli tosiaankin Ginin puoliso. "Kiitos Sakura. Minäkin olen ylpeä heistä." Tuo vastasija vilkaisi edelleen nukkuvia pentuja.

Nanika & Hotaru

Nanika laitoi yhden puun alle makamaan ja otti renosti vaikka se ei ollut unohtanut kaikkia kaikkia mitä sille on tapahtunut viime aikoina. Nanika ei milään pystynyt unohtamaan sen isän tekemiä asioita. Hotaru harjoitteli ja yritti vahvistua vileä entisestään. Hotaru tiesi kyllä että Oun soturit eivät sotisi vielä pitkän aikaan.

Gin & Tesshin

Gin hymyili. "On kunnia toimia kummina pennuillesi. Yritän parhaani mukaan näyttää esimerkkiä." Gin sanoi leikkisästi silmäänsä iskien. "Voisin tulla joku päivä katsomaan pentuja. Nyt heidän on kuitenkin parasta antaa rauhoittua ja levätä itsekseen." Gin sanoi sakemannille.
"Hyvä on." Tesshin sanoi. "Mutta kokeile sinäkin ensin puukepillä, ettet varmasti vahingoita itseäsi. Tiedän, että osaisit liikkeet vaikka silmät ummessa, mutta silti on tosi kyseessä." Tesshin sanoi, aivan kuin olisi itse opettanut Kurojakia. Tosin siitä ei ollut kyse, koga vain oli huolissaan isästään, eikä huomannut holhoavaa suhtautumistaan.

John ja Kurojaki

John nyökkkäsi toiselle ja huokaisi iloisesti. "Se käy. Ehkä tässä parin päivän sisällä?" Tuo ehdotti sitten koska tiesi että se kävisi kyllä Destinylle. Lisäksi oli isälläkin päätösvaltaa jälkeläisiinsä. Destiny ymmärsi sen kyllä hyvin.
Kurojaki vakavoitui toisen alkaessa holhoamaan. "Vai puukepillä? Minulla on jo sellainen suussani mutta siinä on terä lisäyksenä." Uros sanoi itsevarmasti ja kääntyi jo ylväästi kohti puuta, tai ainakin se aisti puun mutamien metrien päässä edessään.

Gin & Tesshin

Gin nyökkäsi hymyillen. "Sopii. Kerro terveisiä Destinylle. Lähden nyt katsomaan, onko Weed saanut loput joukot jaettua." Gin sanoi Johnille ja lähti sitten etsimään poikaansa.
Tesshin huokaisi. "Hyvä on.. luotan taitoihisi." Tesshin sanoi ja hammasta purren jäi katsomaan isänsä suoritusta.

John ja Kurojaki

John nyökkäsi ystävälleen ja nousi sitten itsekin ylös. Se lähti metsälle hakemaan ruokaa. Jnkin aikaa se kulki hiljaisena eteenpäin mutta sai kirsuunsa nopeasti herkulisen peuran hajun. Se otti vaanimisasennon ja saikin saaliinsa näkyviin. Peura seisoi kylki edellä Johniin joten uroksen olisi helppo iskeä. Sitten se hyökkäsi ja sarvipää säikähti. Uros sai kuitenkin hampaansa uppoamaan peuran kaulaan eikä se enää kauaa sinnitellyt. Sitten John lähti raahaamnaa saalistaan kohti koloa jossa olisi Destiny.
Kurojaki sulki silmänsä ja veti syvään henkeä. "Sumaito Shi." Se lausui hitaasti ja sulki sokean silmänsä. Sitten se oli jo puun toisella puolella ja puun rungossa komeili hyvin syvä viilto. Vaan ei uros itsekään ollut vammoitta selvinnyt. Se oli arvioinut puun rungon täydellisen sijainnin hiukan väärin ja sen lapaan oli ilmestynyt sirpin kimmotessa syntynyt viilto. Se ei kuitenkaan häiriintynyt siitä. "Kama Densetsu." Se lausui sitten ja lähti samaista puuta kohti sirppiään heilutellen. Se li itsestään moninkertaisusilluusion ja sitten kuului räsähdyksiä kun ase rikkoi rungon ja puu kaatui rymistn maahan. Se ei jättänyt urokseen yhtään jälkeä.

Ben

Ben nyökkäsi Ginille ja lähti kävelemään poispäin. Vanha tanskandoggi yritti löytää poikansa Kenin. Isä ja poika eivät olleet ehtineet vaihtaa kunnolla kuulumisia, vaikka Kenin saapumisesta oli jo aikaa.

Ken ja Shigure

Ken ja Shigure olivat jo hetken aikaa vaihtaneet omia kuulumisiaan mutta sitten Shigure päätti lähteä hiukan lenkkeilemään ja tutkimaan aluetta. Se jättikin Kenin pian yksikseen ja lähti hölkkäämään ennosti kohti metsikköä. Ken taas nousi ylös ja käveli kauempana huomaamaansa Beniä kohti. "Isä!" Se tervehti iloisesti.

Joe & Izo

Joe oli kuullut kyllä että Johnin ja Destinyn pennut olivat syntynyt. Se ei kuitenkaan mennyt viellä onitelemaan sillä ajatteli että niiden kannataisi antaa olla rauhassa. Izo oli laitanut makulle erään kivenpäälle josta näki hyvin merelle. Se mietti hetken että oliko sen isä ja muut Mutsun koirat kunossa kun Honshun alue oli vallattu.

Ben

Benin korvat värähtivät pienesti tuon kuullessa Kenin äänen ja vanhuksen sokea katse kääntyi nopeasti äänen suuntaan. "Siinähän sinä pojankloppi olet. Emme ehtineet vaihtaa aijemmin kunnolla kuulumisia, joten haluaisin tehdä sen nyt. Eli, mitäs sinulle kuuluu? Mitä kaikkea olet poissa ollessasi tehnyt?" Ben kyseli ja istui maahan.

Ken

Nopeasti koira harppoi toisen luokse ja istui sitten rennosti isänsä eteen kuuntelemaan tuon kuulumiskyselyt. "No, minulle kuuluu hyvä. Mitä nyt vähän masensi kuulla että Ohu vallattiin. Ja en ole oikeastaan muuta kuin seikkaillut siellä täällä." Uros kertoili mietteliäästi. Ja se oli totta, uros oli todellakin viettänyt aikaansa turhanpäiväiseen kuljeskeluun kauempana.

Ben

Ben naurahti pienesti. "Vai olet sinä lenkkeillyt samalla kun me muut olemme taistelleet hengestämme. No, hyvä että olet nyt täällä, apuasi tarvitaan. Oletko muuten sattunut näkemään reissuillasi äitiäsi? Itse en ole nähnyt häntä pitkiin aikoihin." Ben kysyi ja huokaisi.

Ken

Uros virnisti vaikkka tiesi ettei toien sitä nähnytkään. "Olen pahoillani etten ehtinyt takaisin aiemmin. Nyt en ole kuitenkaan minnekkään menossa." Uros sanoi pahoitttelevasti mutta hyväntuulisesti. Äitiin liittyvä kysymys sai tuon huokaisemaan haikeasti. "Ei, en ole nähnyt. Luulin että hän on täällä mutta näköjään turhaan." Ken sanoi sitten ja huokaisi udelleen. Perhe ei ollut nyt aivan koossa.

Ben

Vanhus huokaisi syvään. "Sepä harmillista. Minä kun toivoin, että sinulla olisi muorikullan sijainnista jotain tietoa." Ben sanoi ja huokaisi uudestaan. Tanskandoggi ei ollut nähnyt Crossia pitkään aikaan. Tosin, ei tuo ollut nähnyt mitään muutakaan. "No kerrohan sitten tapasitko ketään muuta tuttua tai tuntematonta?" Ben kysyi ja yritti muuttaa keskustelun hieman pirteämmäksi.