Perääntyneet

Raian

Raian hiukan yllättyi toisen reaktiosta, mutta naurahti sitten itsekin. "Niin.. olet kyllä pirun sitkeä koira. En ole vielä koskaan tavannut yhtä itsepäistä, ja odotan innolla näkeväni, millaisia pennuistasi tulee." Raian naurahti ja katsoi sitten Johnia.

Gale ja John

Gale joka ei ulos asti ollut isänsä hännässä ollut roikkunut ryntäsi nyt rantaan. Se vilkaisi Raiania ja tapitti takaa isäänsä hyvin määrätietoisesti, varsin aikusimaisella ilmeellä. "Isä! Et saa vilustuttaa itseäsi! Tule nukkumaan!" Gale komensi tiukasti ja John naurahti ja kääntyi rantaan. "Enpä taida viitsiä kun ei nukuta." Uros vastasi leikkisästi ja laski kiusoitellen päätään alemmas.

Raian

Raian katsoi paikalle rynnännyttä Galea hymyillen. Toisesta kasvaisi komea uros täysikasvuisena. Raian käänsi katseensa merelle ja huokaisi. Kauaa ei sakemanni ollut viettänyt Ohun paratiisissa, mutta Raian kaipasi sitä jo nyt.

Gale ja John

Isä ja poika kävivät äänetöntä sanavaihtoa. John usutti oikeastaan leikillään toita Raianin kimppuun. Galea se mietitytti mutta ia pentu päätti rohkaistua. Hiljaa se yllättäen hyppäsi ja yritti hypätä puremaan Raianin etujalkaa.

Raian

Raian oli niin ajatuksissaan, ettei ollut edes aavistanut Galen lähestymistä. Juuri kun tuo oli tarrautumaisillaan Raianin etujalkaan, sakemanni kavahti pystyyn ja nosti jalkaansa. "Mitä ihmettä...?" Raian kysyi mutta huomatessaan Galen alkoi nauraa. "Kekseliästä, nuorukainen. Olisit yllättänyt minut totaalisesti, jos olisit iskenyt takaapäin, etkä edestä." Raian vihjasi ja iski silmää hyväntahtoisesti.

Gale

Gale oli jo noin nuoreksi älyksä. Toisen seloatessa ohjeita, käytti juorikko toisen herpaantumisen hyväkseen. hetkessä pentu oli jo toisen sivulla ja yritti loikata roikkumaan kiiinni toisen lapaan.

Raian

Galen tehdessä nopean hyökkäyksen Raianin lapaan, ei sakemanni ehtinyt väistää. Nauraen Raian ravisti pennun irti lavastaan (?). "Juurikin noin, poika. Sinusta tulee vielä todella hyvä soturi." Raian sanoi ja katsoi sitten hymyillen Johnia.

John ja Gale John oli tyytyväinen poikaansa ja se nosti hymyn tämän kasvoille. Hyvää työtä Gale.'' Tuo kehui ja virnisti Raianille. Gale hymyili leveästi, tyytyväisenä itseensä. Se oli nyt maassa mutta koko ajan suunnitteli hyökkäystä pienessä pääsään.

Shiroka & Raian

Shiroka istui kauempana tuijottelemassa Honshulle. "Katsos tätä.." Raian sanoi Galelle ja lähti hiipimään kohti Shirokaa. Raian loikkasi ilmaan ja syöksyi ajatuksissaan olevan Shirokan niskaan, tarttuen tuohon kiinni. Yllättynyt Shiroka loikkasi sivuun niin, että Raian putosi tämän päältä ja tarttui Shirokaa takajalasta, painaen maahan. Tajutessaan kuka hyökkääjä oli, Shiroka yllättyi. "Mitä oikein teet, Raian? Mistä lähtien olet alkanut leikkimään?" Shiroka kysyi, sillä oli ajatellut jo tulevaa taistelua ja vihollisia. Raian nousi nauraen ylös. "En mitään, näytän esimerkkiä tulevalle sukupolvelle." Raian sanoi. "Näytä sitä sitten paremmin. Tuollainen pelleily ei ole mistään kotoisin." Shiroka vastasi hiukan poissaolevana ja lähti sitten kävelemään poispäin. "Pah, Shirokalla on varmaan huolia. Ei hän yleensä ole tuollainen tosikko." Raian naurahti hölkätessään takaisin Galen ja Johnin luo.

Gale Tarkkaan pentu katsoi mitä toinen teki. Lopussa tuo näytti Shirokalle kieltä ja irvisti kiusoitellen. Raianin tullessa takaisin, pentua rupesi nukuttamaan omien taitojensa näyttö vaikka pieni olikin. Se ei ollut juurikaan leikkinyt kuten pennut yleensä. Oikeastaan vain joskus siskonsa kanssa koska muiden kanssa tuo rupesi rähinöimään. Samassa se hyppäsi nopeaa toisen vierelle ja hyppäsi korkealle päästen toisen selkään.(?) Siitä tuo hetkessä jo lensi ja yritti tarttua toisen kuonoon.

Raian

Galen hypätessä Raianin selkään, sakemanni käänsi päätään ja toinen hyppäsi Raianin kuonoon. "Rauhoituhan, termiitti." Raian naurahti ja laski Galen alas (?). "Pian teidänkin koulutus voidaan aloittaa, joten maltahan vielä hetkinen." Raian sanoi ja istuutui.

Gale Gale laski irti ja pudottautui sitten maahan. Se heilutteli häntäänsä maata pitkin. ''Me osataan jo nyt vaikka mitä. Ja iskä sano että se äidin kanssa opettaa niitä tekniikoita meille!'' Pentu tihkui intoa ja tapitti Raiania niska kenossa ylöspäin.

Raian

"Huomaan sen." Raian kehui pentua ja hymyili sitten. Gale muistutti hiukan häntä itseään saman ikäisenä, tosin Gale oli vieläkin energisempi ja taidokkaampi. Pennusta kasvaa hieno soturi.. Raian ajatteli.

Isanagi & Orion

Orion makasi vieläkin tylsistynenä ison kiven päällä. Se satoi vilkaisita välillä Galea, mutta käänsi katsensa sitten veljinsä ja siskonsa. Sitten se nousi ylös ja lähti hetkeksi pienella jaloitelulla. Isanagi seurasi muiden puuhia ja makasi aivan rauhalisesti kivikoiten luona.


//Orion poistuu hetkeksi.//

Destiny, Gale ja John

GAle hymyili leveästi ja heilutti häntäänsä. Samassa se huomasi kuitenkin äitinsä...Destiny käveli pää roikkuen luolasta ulos ja suoraan Johnin ohi mereen. Kaksi sakasanpaimenkoiraa eivät muuta kuin vilkaisseet toisiaan mutta hymyä ei näkynyt. Huokaisten John käänsi happaman katseensa eteenpäin. Destiny taas marssi vatsaansa myöten mereen ja kävi makuulle niin että vain pää oli pinnalla.

Bea & Raian

Raian seisoi vielä hetken rannassa, kunnes lähti sitten luolaan tarkistamaan haavoittuneiden vointia. Suurin osa oli jo toipumassa ja he pystyisivät osallistumaan sotaan. Muutama kuitenkin tarvitsi vielä lisähoitoa.
Bea loikki äitinsä perässä rantaan ja loikkasi nilkkoja myöten veteen. "Äiti, mitä sinä teet? Voit vilustua siellä.." Bea sanoi ja katsoi sitten isäänsä ja Galeen. "Isä, emmekö millään saisi ottaa osaa sotaan? Olemme jo hyviä taistelijoita.. jos koulutatte meidät valmiiksi niin pärjäämme ihan varmasti." Bea pyysi, vaikka tiesikin vastauksen.

Destiny, John ja Gale

John asteli sanaakaan sanomatta pois paikalta ja käveli rannan toiseen päähän, tähyilemään kohti Sakhalia. Se sai itsensä vaivoin rantakivelle makaamaan ja siinä se odotti.
Gae kääntyi äitiään kohti ja asteli siskonsa vierelle. "Niin! Tahdomme olla avuksi." Gale vahvisti siskonsa sanoja mutta Destiny vain pudisti päätään. "Ei. Ette voi olla vielä tässä sodassa mukana lapseni." Destiny lausui rauhallisesti ja nousi sitten vettä valuvana ylös.

Bea

Bea mutristi hiukan suutaan, mutta hymähti vain sitten. Bea katsoi isänsä perään, joka lähti, muttei sanonut mitään. "Äiti.. onko isä vihainen?" Bea kysyi, sillä nuo eivät olleet vaihtaneet äsken sanaakaan. Narttupentu ei ollut vielä koskaan nähnyt vanhempien riitelevän tai olevan muutenkaan noin tyhjiä toisiaan kohtaan, joten se sai Bean hiukan hämilleen.

Destiny

Nartttu kääntyi nyt pentujensa suuntaan ja marssi vähän matalempaan. Se huokaisi ja vilkaisi Johnin perään. "On...mutta ei minulle vaan Doragolle. Hän on myös vihainen itselleen mutta häneltä tulee siitä kysyä itseltän. Destiny selitti ja olihan tuo itsekin vihaine Doragolle ja itselleen.

Bea

Bea vain nyökkäsi. Narttu ei osannut sanoa mitään tilanteeseen sopivaa ja siksi se pitikin suunsa kiinni. Bea nousi ja loikki sitten veteen, sukeltaen pinnan alle. Pitkään Beaa ei näkynyt. Pitkään, oli täysin hiljaista. Pelottavan hiljaista. Olisi voinut luulla, että hiekka nielaisi pennun syövereihinsä. Sitten, alkoi pikkuhiljaa pintaan nousta kuplia ja Bea pärskähti pintaan henkeään haukkoen. Suussaan sillä oli suuri kala. Bea nousi rantaan ja yskähti pari kertaa, heittäen sitten sätkivän kalan rannalle. Narttu otti sen hengiltä nopeasti ja katseli ylpeänä saalistaan. "Sain sen!" Bea naurahti.

Destiny

Narttu oli juuri aikessa sukelta itsein kun Bea jo nousikin kalan kanssa pintaan. Ei voinut äiti muuta kuin hymyillä toisen ruotiukselle. "Mahatvaa bea. ja lisäksi ilman koulutusta." Tuo kehui hymyssä suin.

Bea

Bea hymyili. "Ensimmäinen saaliini!" Bea oli innoissaan. Vaikka kala olikin ollut vanha ja hidasliikkeinen, niin pentu oli ylpeä saavutuksestaan. "Menen kysymään haavoittuneilta sotureilta, olisiko heillä nälkä." Bea sanoi sitten ja nosti kalan suuhunsa, juosten innoissaan kohti luolastoa.

Destiny ja Gale

Gale hymyili siskolleen ja loikkasi heti itsekin vaanimaan kaloja kivelle. Destiny naurahti sille ja ylpeänä katsoi tyttärensä perään. Toisella oli hyvä sydän, ainakin vielö noin pienenä. Aikuseina toisesta saattaisi tulla hyvin paljon äitinsä tapainen.

Bea

Bea tuli pian takaisin ja istuutui sitten rannalle häntäänsä heiluttaen. "Haluan saalistaa lisää!" Bea naurahti ja loikkasi sitten heti veteen. Pentu sukelteli hetken, mutta nousi sitten pintaan pettyneenä. "Pöh.. ei näy mitään.." Bea sanoi ja nousi ylös vedestä ravistellen turkkiaan.

John

Koko yön oli haavoittunut sakemanni maannut kivellä odottamassa. Oli se välissä nukkunutkin mutta kiveltä se ei ollut missään vaihessa siirtynyt. Oli se kerran käynyt rakkoaan tyhjentämässä mutta ei muuta. Nytkin se vain hiljaa odotti...