Perääntyneet

Ben

Ben nyökkäsi pienesti vastaukseksi. "Kyllä..." Ben sanoi vaimeasti ja käänsi sitten sokean katseensa Raianiin. "Anteeksi, mutta kukahan mahdat olla?" Ben kysyi. Vanhus ei ollut ollut Raianin kanssa paljoa tekemisissä, eikä siksi tuota tunnistanut. Mahdotontahan se olisi muistaa yli 4000 koiran nimet.

Raian

"Raianhan minä.. en olekaan tainnut vaihtaa sanastakaan kanssasi." Raian sanoi Benille ja istuutui sitten alas. Eihän sakemannilla ollut kiire mihinkään ja nythän oli hyvä hetki tutustua yhteen Ohun alkuperäisistä sotureista.

Ben

Ben nyökkäsi. "Vai Raian. Taidat olla vielä melko nuori. Et ainakaan kuulosta kovin vanhalta. Kuinka kauan olet kuulunut laumaan?" Ben kysyi ja nousi istumaan. Oli hyvä tutustua uuteenkin soturi sukupolveen vähän paremmin.

Raian

"No, en nyt kovin nuori, mutten kyllä mitenkään vanhakaan. Siinä seitsemän vuoden kieppeillä." Raian naurahti. "Tosin taidan toisinaan olla nuorempi kuin ikäni kertoo. Mutta useimpiin verrattuna olen vasta kloppi." Raian naurahti, tarkoittaen sen kohteliaisuutena, vaikka toisinaan sakemannin huumori saattoikin loukata.

Ben

Ben naurahti pienesti sakemannin sanoille. "Vai kloppi. Tällaiseen hieman keski-iän ylittäneeseen koiraan verrattuna sinä olet vasta pentu." Ben sanoi ja naurahti. "No, kerrohan minulle minkä rotuinen mahdat olla, vai oletko kenties sekarotuinen? Pitäähän minun tietää suunnilleen, minkä näköinen olet." Ben sanoi ja tuijotti suuntaan missä oletti Raianin olevan, tosin tällä kertaa Benin oletus oli väärä ja tuo näytti puhuvan vieressään olevalle suurelle kivelle.

Raian

Raian naurahti. Tuo kuitenkin hiukan yllättyi, sillä ei tiennyt Benin olevan täysin sokea. "Olen saksanpaimenkoira. Kai minä olen aika rotumääritelmät täyttävä, sillä näyttelykoiraa minusta kaavailtiin, mutta onneksi kasvoin ylikorkeaksi ja pääsin metsästämään. Ne kukkahattutädit ovat raivostuttavia.." Raian nauroi ja seurasi sitten toisen katsetta kiveen. "En tiennyt, että olet kokonaan sokea. Oikeastaan teet minuun suuren vaikutuksen, kun taistelet niin hyvin." Raian sanoi sitten.

Ben

Ben tajusi katsovansa väärään suuntaan kuullessaan Raianin äänen eri suunnasta. Vanhus käänsi katseensa äänen suuntaan ja hymähti pienesti. "Vai sakemanni... No nyt osaan luoda sinusta itselleni päähän jonkinlaisen kuvan. Ja tosiaan, kyllä minä olen täysin sokea. Vielä 13 vuotta sitten näin ihan hyvin, mutta pieni väärinkäsitys Igojen ja Kogien kanssa vei näköni. Myöhemmin sain näköni muutaman kerran väliaikaisesti takaisin, mutta noin 11 vuotiaana menetin sen lopullisesti. Kiitoksia muuten kehuista. On aina mukavaa kuulla että on tehnyt johonkuhun vaikutuksen. Sinäkin olet hyvällä käytökselläsi tehnyt vaikutuksen minuun nuorukainen." Ben sanoi ja aivasti sitten. "Täällä on vähän koleaa..." Ben sanoi lopuksi ja katsoi Raiania sokeilla silmillään.

John, Destiny ja Gale

Hetken aikaa sitten oli Hidetoshi lähtenyt veneellä pois ja jättänyt koirat rauhaan. Hetken aikaa torkkunut John tähyili nyt uteliaana ulos luolasta. Se alkoi liikehtimöään ja herätti vahingossa Destinyn. "Sinä herraseni et saa vielä liikuskella." Destiny sanoi kääskevästi mutta John vain murahti. Horjuen se nousi ylös ja tärisi paikoilaan. Gale heräsi myös syvästä unesta. "Isä! Takaisin alas!" Se kmensi määrietoisesti mutta John lähti hoippumaan ulos. Se teni hitaasti ja horjuen ja lisäski ontui kahta jalkaasan joten eteneminen näyttio varsin typerältä. Gale nousi tuon perään ja puri hännåästä. "Isä!" Se karjaisi mutta John eteni vetämisestä huolimatta.

Shiroka & Bea

"Isä älä loukkaa itseäsi enempää.." Bea sanoi. Shiroka tuli vastaan luolalle. "John.. sinun kannattaisi levätä..." Shiroka sanoi, mutta käveli silti toisen ohi. Ei Shiroka halunnut olla mikään holhoaja. "Raian.. joko olet saanut makuupaikat valmiiksi. Yksi soturi haavoittui lievästi metsästysretkellä." Shiroka sanoi. "Olen." Raian vastasi. Shirokan perässä nilkutti koira verisen jalkansa kanssa ja asettui sitten hengästyneenä makaamaan viereiseen luolaan.

Gale ja John

Gale repi isäänsä hännästä toisen siitä kuitenkaan välittämättä. Shirokalle John tuhahti mutta kuitenkin pysähtyi. "Sano Raianille että kun hän kerkeää tulee luokseni juttelemaan." John sanoi koska tahtoi avautua jollekkin. Gin ei ollut paiakalla ja oikeastaan John piti Rainiasta koska toinen vaikutti ihan kelpo kaverilta.

Nanika & Ai

Nanika ei tiennyt Hakuron palaneen kun oli lähtenyt metsään harjoitelemaan aivan kuin enen harjoitteli ahkerasti ja yritti vahvistua nopeasti. Nanika yritti saada kehiteltyä omaa teknikaansa joloin se harjoitteli Zanzō Sanbunshin teknikaa ja yritti paranella sittä oman laisensa, mutta se oli hyvin rankaa ja Nanika epäonistui kokoajan, mutta edistyi myös hieman teknikan kehitelemisessä. "Zanzö Sanbunshi." Nanika sanoi ja teki varjo klooneja ja liikui nopeasti siten se yritti hypättä ilmaan niin että varjo kloonit olisivat jäänet vielä näkyviin, mutta epä onistui monesti. *Hi*to.* Nanika ajatteli. Ai ei ollut huomanut Johnin lähteneen pois luolasta kun oli etsimässä lisää parantavia yrtejä.

Shiroka & Raian

Shiroka katsoi Johniin. "Selvä." Shiroka vastasi ennen Raianin luo menoa. "Raian, ehditkö muuten jutella Johnin kanssa?" Shiroka kysyi. Raian katsoi toiseen. "Kyllähän minä ehdin.." Raian vastasi hiukan ihmeissään siitä, mitä asiaa toisella olisi. Raian nousi ylös ja katsoi Beniin. "Palataan taas asiaan, oli mukava tutustua sinuunkin." Raian sanoi tanskandoggille ja käveli sitten ulos. Hetken Raian etsi Johnia katseellaan, kunnes näkikin tuon, ja käveli hitaasti tuota kohti. Päästyään Johnin vierelle Raian katsoi tuohon. "Sinulla oli jotain asiaa?" Raian kysyi sitten toiselta ja istuutui.

John

Sakemanni istui meren rannassa silmät ummessa. Kuullessaan toisen tulevan se avasi silmänsä ja sitten käänsi ne vierelleen tullleeseen Raianiin. Ilme oli vakava ja silmistä huomasi vihaa. "Destiny on raskaana sille hirviölle." Tuo aloiti sitten puhumaan huolestaan. Se huokaisikin haikeasti.

Raian

"Niin.. jotain sen suuntaista kuulin.. se paskiainen.." Raian murahti ajatellessaan Doragoa. "Oletteko ehtineet suunnitella.. tai siis.. mitä pennuille sitten tehdään? Toivottavasti Dorago ei yritä saada niitä itselleen... kun miettii Doragon ja Destinyn kaltaisten koirien jälkeläisiä, niin heikkoja ne eivät ainakaan ole ja se voi koitua ongelmaksi jos ne tajuavat, kuka niiden isä on.." Raian sanoi ja katsoi sitten aaltoilevaa merta kauempana.

Fushigi & Isanagi

Fushigi kuljeskeli ympäri Kitamia varmistaen että oliko aluelle tunkeutunut ketään. Se ei tiennyt viellä että Hakuro oli tullut takaisin. Se likkui puissa, mutt ei kuitenlaan huomannut viellä olenkaan vieraita koiria aluella. Se vilahti ohi sieltä missä Nanika oli harjoitelemassa ja kehittämässä itseleen omaa likettä. Isanagi hyppäsi erään ison kiven päälle ja katsoi ynpärileen ja kuunteli aikuisten puheita. Se ei kuitenkaan nähnyt siskoaan misään ja mietti hetken minne se olisi mennyt. Isanagi ei kuitenkaan lähtenyt etsimään Nanikaa.

John

Uros oli selvästi hämillään ja sekaisin kaikesta tapahtuneesta. Saattoipa tuo osittain olla lääkehuruissakin Hidetoshin käymisen jälkeen. Se kuitenkin puhui yllättävän selkeästi ja itsekin pysyi mukana. "En tahdo niitä pentuja. En kuitenkaan voi mennä sanomaan tätä suoraan Destinylle koska en tiedä hänen mielipidettään..." John selitti huolensa ja samalla mielipiteensä. "Kuitenkin, jos niissä ilemenee mitän Doragoon liittyvää ensimmäisen kuukauden aikana, minä tapan ne varoittamatta." Uros sanoi sitten julman lauseen. John ei tahtoisi tappa pentuja muta täytyi miettiä mikä olisi pidemmällä ajalla parasta.

Raian

Raian kuunteli vakavana toista. Sitten sakemannin nyökkäsi. "Niin.. ei tiedä, minkälaisia niistä tulee, jos ne haluavat seurata mieluummin Doragoa. Niille ei missään tapauksessa kannata kertoa kuka on oikea isä. Jos ne kuitenkin saavat sen selville ja tahtovat seurata isäänsä, ne on pakko tappaa ennen kuin ne ovat liian vahvoja puolustautumaan. Anteeksi, jos sanon tämän suoraan, mutta Destinyn suututtamisenkin uhalla ne pitää tappaa jos sellaista... äidit kiintyvät helposti pentuihin, olivatpa ne millaisia tahansa. Paratiisi on kuitenkin saanut kärsiä jo liikaa. Ja jos uusi karhuepisodikin on tulossa. Emme ehkä selviä kaikesta.." Raian tajusi vasta nyt epätoivoisen tilanteen. "Ensin se Kasai kuoli ja sitten ilmaantui hänen veljensä. Nyt, jos Gin saa Doragon hengiltä, niin Kasai elää edelleen paratiisin uhkana. En olisi uskonut, että Kasai vielä kuolemansakin jälkeen onnistuu myrkyttämään Ohua.." Raian ihmetteli, vaikkei ollutkaan taistellut Kasain aikana vielä Ohun armeijassa.

Ben

Ben nyökkäsi Raianille. "Samoin sinuun, Raian." Ben vastasi Raianille ja laittoi sitten uudestaan makuulle ja sulki silmänsä, toivoen näkevänsä tällä kertaa hieman miellyttävämpiä unia.

John

John laski katseensa heikeana veden rajaan ja huokaisi surumielisesti. "Hänen täytyy ymmärtää mikä on parasta. Destiny on fiksu mutta juuri se äidinvaisto pelottaa. Hän kuitenkin on varsin masentunut tapahtuneesta. Onneksi Gale ja Bea ovat tukena." Uros sanoi toiselle ja käänsi taas katseensa Raianiin. Johnista tuntui jotenkin alastomalta kun toinen korva puuttui kokonaan. "Dorago on paholainen kuten veljensäkin. Tiedän kutienkin Doragon vain nauraneen veljensä saavutuksille. Mitä jos hänellä on jokin ässä hihassaan? En voi menettää Giniä." Uros totesi sitten huolensa pääviholllisesta.

Raian

Raian nyökytteli. "No, Ginkin on vahva. Mutta jos Doragolla on jokin ässä hihassaan, niin pelkään todella ylipäällikön puolesta.." Raian sanoi tietämättä, että Ginilläkin oli jokin tekniikka, jota ei ollut paljastanut kenellekään muulle. "Täytyy vain toivoa, että hän voittaa. Jos Gin kuolee, olemme hukassa. Onhan meillä kuitenkin Weed ja Riki, mutta Riki on eläkkeellä ja vanha, ja Weed on taas vielä hyvin nuori eikä niin kokenut." Raian sanoi ja katsoi sitten taas Johniin. "Se tanskandoggi.. en muista nimeä. Ai niin, Hougen. Se on pieni uhka verrattuna Doragoon, mutta asiat ovat hullusti, jos se jää henkiin. Luotan kuitenkin, että voitat sen. Ainakin yksi vihollinen vähempänä.." Raian tuumi.

John

Uros alkoi samantien murisemaan kuullessaan verivihollisensa nimen. Se vain mursisi sekavasti ja nusi täristen ylös. S eotti pari ontuvaa askelta mereen ja jäi veteen seisomaan muristen. Se tuijotti jonnekkin kauas Hosnhulle. "Ne kuolevat. Hougen kokee karmean kuoleman minun hampaisiini. Enää minua ei lävistetä oksaan. Enää minulta ei revitä siskaluja pihalle. Enää minä en ole se joka jää alaakynteen." John sanoi uhkaavalla äänellä muistaessaan elävästi taistelun jossa kaikki olivat luulleet tämän kuolleen. Siihen verrattuna eivät Johnin nyt jo pahat vammat olleet mitään.

Raian

Raian katsoi Johniin. "Kun toivut, kostat kaikesta, mitä Hougen on tehnyt sinulle ja muille. Varmistat, että se ei enää palaa. Kuulin, että se sai sähköiskun ja sai useita osumia Zetsu Tenrou Battougasta, mutta kituutti silti vielä hengissä. Nyt Hougen saa kuolla lopullisesti." Raian sanoi ja katsoi merelle, kun John katseli Honshulle.

John

Uros tiesi nyt että voisi itse auttaa raivollaan omaa tekniikkaansa kuten oma batogansa toimikin. "Minun ravoni antaa lopullisen silauksen kun päästän itseni irti. Revin sen kappleiksi!" Uros ärähti vihaisena ja sen takapää lyyhistyi veteen. Se näytti vain iostuvan vaikka liike olikin äkkipikaisempi.

Raian

Raian katsoi, kun Johnin takajalat näyttivät yllättäen pettävän. Sakemanni astui itsekin veden rajaan ja tuijotti tassujaan, jotka olivat vedenpinnan alapuolella. "Toivottavasti sota ei ehdi syttyä, ennen kuin olet toipunut kunnolla. En epäile, ettetkö voittaisi, vaikket olisikaan toipunut täysin, mutta kuten tiedät, vanhat haavat ovat hyvin vaarallisia jos aloittaa raskaasti liian aikaisin.." Raian sanoi toiselle ja vilkaisi sitten nopeasti Johnia.

John

Aivan yllättäen vanha uros alkoi nauramaan toiselle mutta hiljeni yhtä nopeasti kuin aloittikin. "Äläpäs vähättele nuorukainen. Minulta revittiinn sisukaluja pihalle ja silti olen täällä. Kylkeni lävistyi puuhun mutta selvisi. Nämä haavat eivät ole mitään. Silloin en uskonut selviäväni enkä jaksanut edes yrittää. Se on kuule minulle harvinaista. Nyt minä pusken eteenpäin vaikka kaikkien mielestä minun pitäisi levätä." uros sanoi toiselle nyt huvittuneena ja nousi puolimärkänä ylös.