Kotona - Ehkä viimeistä kertaa?

Kurotora

*Kai piristyi silmissä, kun he pääsivät tuttuun metsään (?). Kurotora laskeutui alas omille jaloilleen ja käveli muutaman horjuvan askeleen. Hymy huulillaan Kurotora katseli ympärilleen, melkein kyynel silmässään. Koira kuitenkin hillitsi itsensä turhalta hempeilyltä. "Koti..." Kurotora sanoi ja huokaisi, kunnes tallusteli lähemmäs tuttua puuta ja istahti sen vierelle. Sen kaarna oli juurestaan paksuuntunut. Kurotora muisti elävästi taistelun Giniä vastaan, kun hän oli yrittänyt tarttua tuohon hampaillaan, mutta repäissytkin osan kuoresta. "Voi niitä aikoja..." Kurotora huokaisi. Silloin hän ei olisi voinut uskoa, että Ginistä tulisi joskus hänen ylipäällikkönsä, tai että he tulisivat käymään näin monta taistelua. Tai että Kurotora hankkisi joskus jälkeläisiä. Hymyillen vanha kai muisteli mennyttään ja huokaisi taas.*

John

Johnin korvat sojottivat suoraan eteenpäin. Se oli toisen laskeutuessa loikannut yhdelle isokokoiselle kivelle ja katse olis uunnattu vakavana kohti Futago-solaa. Sen sydän tahtoi taistela, juuri tällä hetkellä enemmän kuin mitään mutta. John tahtoi repiä verivihollisensa Hougenin kappaleiksi. Sen järki kuitenkin sai tuon ajattelemaan mikä olisi viisainta.
"Minä tahdon käydä Akita-Kenissä." Tuo ilmoitti yhtäkkiä. Se olisi varmasti vaarallista koska kaupunki sijaitsi ohun alueellla. Tuo tosin tahrtoi nähdä entisen omistajansa jokavarmasti vielä asui siellä.

Kurotora

*Kurotora katsoi Johniin. "Jos haluat, voit mennä.. minä voin odottaa täällä sen aikaa." Kurotora ehdotti. Omassa kotimetsässään Kurotora tunsi itsensä rauhalliseksi ja aikoi näin siis viettää siellä vielä pienen hetken.*

John

John tiesi ettei tämän pitäisi jättää toista mahdollisen vaaran armoille. "En saisi jättää sinua Kuro. Täällä ei enää ole turvallista. Varsinkaan meille Ohulaisille." John sanoi ja loikkaisi kiveltä toisen viereen. Se käänsi älykkään katseensa toisen silmiin ja sitten eteenpäin. Se olisi tahtonut mennä mutta mietti oliko se oikein.

Kurotora

*"Pah.. voit mennä jos todella tahdot. Enköhän minä hetken aikaa pärjää yksikseni.." Kurotora sanoi ja hymyili hiukan, vaikka olikin vielä vähän äkäisellä tuulella vointinsa takia. "Sitä paitsi, jos lähdet raahaamaan minua mukaasi, sinun on vaikeampi päästä pakoon jos joku tulee. Täällä voin piiloutua, tunnen metsän kuin oman nahkani. Täällä on paikkoja joista viholliset eivät keksisi edes etsiä." Kurotora sanoi. Tosin vanha kai ei välttämättä pääsisi niin pitkälle, jos joku hyökkäisi.*

John Sakemannin katse käväisi taas Kurotorassa. ''Varokin kuolemasta. Palaan vuorokauden sisällä ja jos en löydä sinua hengissä, minä hyökkään sinne.'' Tuo sanoi ja lähti kävelemään kohti Ohua. Ennen metsään katsomistaan se kuitenkin pysähtyi ja käänsi päänsä toisen puoleen. ''Jos en palaa vuorokaudessa, kerro Ginille että puolestani ei tarvitse kostaa mitään. Minä teen omat valintani.'' Uros sanoi vielä, se kuulosti siltä kuin tekisi hyvästejä vaikka ei todelllakaan ollut menossa kuolemaan. Niin lähellä vihollisen pesää, melkein niiden keskellä vaan sattui olemaan hengenvaarallista.

Kurotora

*Kai nyökkäsi. "Minä kerron... ja jos taas en selviä hengissä niin kerro Kagetoralle, että kasvaa kunnon mieheksi. Ja kerro tietenkin hyvästit veljilleni ja ylipäälliköille..." Kai pyysi vastapalveluksena ja käveli sitten toisen puun alle, josta lähti maanalainen tunneli. Siellä olisi hyvä piileskellä jos joku sattuisi tulemaan.*

John

Sakemanni nyökkäsi ja väläytti ystävällisen ja aidon hymynsä näkyviin. Silmät kiiluivat kirkkaina. "Et sinä kuole...Olet oikea soturi Kurotora. Toivon ja uskon että näemme vielä." John sanoi ja sitten lähti juoksuun. Kauempaa se ei jaksaisi ruveta hempeilemään. Lisäksi sen sisällä kuohui paha olo siitä että toinen ei eläisi enää kauaa. Tai ei ehkä ei Ohun käyntiäkään jos joku ehtisi hyökkäämään.

//John poistuu//

Kurotora & Thunder

Kurotora vain nyökkäsi Johnille ja hymyili takaisin, kun toinen lähti. Kurotora asettui sitten pitkäkseen heinikolle, kun toinen lähti. Kurotora nautti ilmasta ja kuvitteli, että kaikki oli kuin ennen. Vanha kai huokaisi ja ummisti silmänsä hetkeksi.

Kukaan ei ollut huomannut dobermannia, joka vakoili kaksikkoa piilostaan. Thunder oli tiedusteluretkellään kulkenu Kain veljesten metsän kautta, ja huomannut siellä Johnin ja Kurotoran. Hetken Thunder vielä odotti, että John poistui, ja olisi varmasti kaukana kuuloetäisyydestä. Sitten dobermanni astui esiin. Kurotora kohotti päätään, eikä ehtinyt tehdä mitään, kun toinen jo syöksi kiinni kain kurkkuun terävillä hampaillaan. "Kuules, Ohun rakki. Et ole tervetullut tänne.." Thunder kuiskasi matalalla äänellä ja kiristi otettaan. Kurotora haukkoi henkeään ja pisti vastaan, mutta oli vielä liian heikko. Kai pääsi irti toisen otteesta ja haukkoi henkeään, paikoillaan seisoen. "Tapan sinut.." Thunder sanoi ja hyökkäsi.*

Seibutsu

Samassa lähistöltä kuului valtava karjahdus ja suuri, nelimetrinen karhu syöksyi esiin metsiköstä. Hirviö juoksi kohti Kurotoraa ja Thunderia, kuola ilmassa lentäen. Saavuttuaan tarpeeksi lähelle yritti karhu huitaista kumpaakin koiraa käpälällään.

Kurotora & Thunder

*Kurotora väisti ja nappasi vahvoilla leuoillaan kiinni dobermannin niskasta. Thunder ulvahti, kun Kurotora paiskasi sen maahan ja tarttui nopeasti vahvoilla leuoillaan toista kurkusta. Vaikka Kurotora olikin heikossa kunnossa, niin sen puruvoima oli entisenlainen. Kai ei irrottanut otettaan, vaikka toinen sätki eikä saanut henkeä. Kurotora ei kuitenkaan tappaisi toista, jos tuo tajuaisi häipyä.. Kai piti tiukan otteensa ja raahasi Thunderia eteenpäin, kun tuo yllättäen irtaantui ja viilsi Kurotoraa kylkeen. Kai kaatui maahan ja sai vielä pari iskua toiselta, mikä vain heikensi häntä entisestään. Kurotora puri hampaansa yhteen, kun toinen riepotteli häntä kurkusta ja paiskoi miten sattuu. Yhtäkkiä Seibutsu hyökkäsi metsästä. Thunderin leuat päästivät irti toisen kurkusta ja Kurotora sai kevyen iskun karhun kynnestä selkäänsä, kun taas Thunder ehti väistää. Kai pyöri kuperkeikalla ja putosi ahtaaseen, maanalaiseen koloon, jääden sinne tajuttomana makaamaan. Kurotora olisi turvassa, mutta Thunder ei. "Häivy siitä karvakasa!" Thunder huusi muka pelottomana, vaikka dobermanni oli oikeasti kauhuissaan.*

Seibutsu

Karhu nousi kahdelle jalalle ja seisoi nyt Thunderin edessä koko pituudessaan hieman muristen. Samassa karhu päästi ilmoille uuden karjahduksen ja yritti iskeä Thunderia selkään ja heittää tuon päin läheistä puuta.

//Lyhyt...//

Thunder

*Dobermanni murahti takaisin ja toisen yllättäen hyökätessä Thunder yritti väistää, mutta sai kynsistä syvät iskut selkäänsä. Thunder lensi kovalla vauhdilla päin puuta ja valui hitaasti alas. Dobermanni nosti päänsä ylös ja näytteli hampaitaan. Tosin isku oli saanut Thunderin pökerryksiin ja hetken dobermanni oli aivan voimaton. Veri oli tahrinut sen mustan turkin selän alueelta kokonaan. Thunder nousi vaivalloisesti ylös ja hyökkäsi sitten ponnistaen vahvoilla jaloillaan. Dobermanni yritti viiltää Seibutsua rintaan, vaikka isku tuskin olisi kovin tehokas.*

Kurotora

*Kun Kurotora palasi tajuihinsa, uros tajusi, että oli yltäpäältä veressä. Sen kyljissä oli kaksi viiltoa, jotka eivät olleet onneksi kauhean syvät, ja selässä yksi syvempi karhun aiheuttamana. Kain kaulassa oli verinen haava Thunderin hampaiden takia. Kurotora ei jaksanut liikkua, mutta tuskin se olisi poiskaan päässyt omin voimin.*

Seibutsu

Seibutsu ärähti hieman ja laskeutui neljällejalalle. Karhun rintaan oli tullut Thunderin hampaista ohut hieman verestävä pintahaava. "Saastainen rakki. Julkesit haavoittaa minua! varmistan että kuolet erittäin tuskallisen ja hitaan kuoleman!" Jätti uhosi. Toisen korviin tuon puhe tosin kuulostaisi pelkältä karjumiselta. Samassa karhu loikkasi ilmaan ja syöksyi Thunderia kohti yllättävän nopeasti, aikeenaan liiskata toinen etukäpäliensä alle.

// ajattelin tapattaa tämän hahmoni, niin antaa Seibutsun vähän höykkyyttää Thunderia ja se saa sitten raahautua Gajyolle ennen kuin kuolee xD muahahah... i'm cruel//

Thunder

*Thunder seisoi maassa ja toisen karjuessa, uros tajusi tuon sanovan jotain, muttei saanut mitään selvää. "Raivopäinen hullu!" Thunder huusi toisen käydessä päälle. Haavoittunut Thunder ei paljoa onnistunut väistämään, ja tämän toinen takajaloista murskaantui Seibutsun vahvojen käpälien alle. Thunder huusi suoraa huutoa, se varmasti kuuluisi hyvin kauas. Thunder nousi kolmen jalan varassa ylös ja kääntyi katsomaan Seibutsua. "Älä tapa minua, et hyödy siitä mitään..!" Thunder sanoi hiukan peloissaan. Vaikka dobermanni ei pelkuri enää ollutkaan, niin vanha luonne alkoi nousta pintaan. Itsesuojeluvaistonsa varassa Thunder hyökkäsi Seibutsun toiseen jalkaan ja yritti tehdä siihen Neji Kin.*

//Joo, annat sen sanoa hyvästit Sniperille...Ja John palaa nyt vähän lyhyemmän ajan jälkeen.//

John

Uros saapui juuri aprahiksi paikalle näkemään kun karhu retuutti vihollista. Sakemanni itse pysyi piilossa heinikossa. se oli kuitenkin hädissää koska ei tiennyt mikäoli Kurotoran kohtalo. Jonkinlaise verijäljet johtivat selvästi maan alla. Sieltä tuo etsisi kunhan karhu häipyisi.

//Ok. Seibutsu tekee parhaansa höykyttäjänä //

Seibutsu

Seibutsu ei ymmärtänyt koiran puheesta sanoja, mutta tunnisti kyllä armon anelun, kun sellaista kuuli. Valtavan karhun kasvoille levisi kiero, mielipuolinen hymy Thunderin hyökätessä kohti karhun jalkaa. Koostaan huolimatta Seibutsu oli varsin nopea liikkeissään ja juuri kun Thunder oli iskemässä hampaitaan karhun lihaan, loikkasi Seibutsu ilmaan ja laskeutui koiran taakse. Sitten hirviö yritti lyödä Thunderia takaapäin selkään.

Thunder & Kurotora

*Thunder ei osannut odottaa karhun olevan niinkin vikkelä. Dobermanni loikkasi ilmaan ennen kuin toinen iskisi, mutta ei ehtinyt, sillä Seibutsun kynnet repäisivät toisetkin, syvemmät jäljet Thunderin valmiiksi haavoittuneeseen selkään. Thunder ei voinut päästää ääntäkään, kun lensi iskun voimasta monta metriä ja rysähti kiviseen rinteeseen, jota pitkin kieri pahoja iskuja saaden ja molskahti jokeen. Thunder pysyi hädin tuskin tajuissaan, kun voimakas virta kuljetti dobermannia eteenpäin. Thunder pysytteli väkisin tajuissaan. Veri valui tämän suupielistä ja sieraimista, ja Thunder ei voinut kunnolla hengittää. Vesi värjäytyi punaiseksi dobermannin räpiköidessä pinnalla. Mutkaan tultuaan Thunder ponnisti pohjasta vauhtia ja lysähti rantahietikolle. Silmät eivät nähneet enää entisen lailla, mutta Thunder erotti sumuisessa näkökentässään olevan Gajyon. Hiljaa vaikeroiden, lähti dobermanni raahautumaan kohti vuorta. Hänen täytyi sanoa isällensä hyvästit, ennen kuin kuolisi.

Kurotora äännähti hiljaa, avaten silmiään. Thunderin aiheuttamat viillot eivät olleet kovin syviä ja ne olivat jo tyrehtyneet, mutta Seibutsu oli saanut kynsillään melko syvähkön viillon kain selkään. Lisäksi kaulassa oleva haava oli auennut Thunderin hampaiden repiessä sitä. "Anteeksi John..." Kurotora sanoi ja ummisti silmänsä. Kai oli varma, että kuolisi. Kagetoran kuva kuitenkin sen silmissä ei antanut Kurotoran päästää irti. Kain sydän löi vahvasti, vaikka Kurotora olikin lähellä kuolemaa.*

// Thunder poistuu. Ja Kurotora ei sitten kuole, mutta on lähellä (: //

John

Uros tajusi missä kai oli ja jostain syystä aavisti ette kaikki iollut hyvin. Se ulvaisi uhmakkaasti ja syöksyi kohti karhua. Tuo kuitenkin vikkelästri alitti karhun ja sujahti Kurotoran viereen. (?) "Kurotora! Sinä et kuole!" Tuo melkein huusi toiselle yrittäen saada uroksen paremmin hereille. "Vien sinut Kofuun." Tuo totesis sitten ja alkoi kaivamaan tietä ulos toisesta suunnasta.

Kurotora

Toisen yllättäessä ilmestyen hänen viereensä Kurotora hymyili. "Ei.. me palaamme takaisin Kitamiin..." Kurotora vastusteli. Kai kohottautui parempaan makuuasentoon. "Kuoliko se vihollinen?" Kurotora tiedusteli. "Tuo karhu.." Kurotoran oli pakko vetää henkeä välissä. "...tuskin pääsee tänne.. Mutta kaikki on mahdollista.. Meidän on.. Mentävä tuohon... Kulmaukseen.." Kai viittilöi pientä kallionhalkeamaa. Jos karhu sattuisi repimään maaperän rikki, niin he olisivat silti turvassa. Kai raahautui koloa kohti. Kurotoralla oli vain pieni mahdollisuus selvitä ilman ihmisen apua, mutta kai ei ollut koskaan luottanut ihmisiin, eikä aikoisi luottaa vastaisuudessakaan.

John

"Hidetoshi on nyt Kofussa. Hän auttaa." Uros vain sanoi eikä ottanut toisen vastustutsa kuleviin korviinsa. Ääneti tuo ai kaivettua pakoreitin joka vei toiseen suuntaan karhun luota. "Sinää tulet kanssani vaikka väkisin." Uros sanoi vielä sanojensa painoksi. Se oli jo valmiin ataraamaan toisen häntään jos se ei tulisi suosiolla. John aikoi viedä ystävänsä sinne vaikkei toinen sitä tahtoisikaan John tiesi etteivät koirien keinot enää noin vanhaan välttämättä tepsisi.

Seibutsu

Seibutsu suorastaan raivostui tajutessaan, että hänen lelunsa oli juuri pudonnut jokeen ja lipunut pois. Karhu päästi ilmoille valtavan raivon karjahduksen ja huomasi samassa Johnin. Seibutsu valmistautui iskemään, mutta ei ehtinyt tehdä mitään, kun John jo katosi samaan onkaloon, missä Kurotorakin oli. Aluksi karhu aikoi alkaa kaivamaan koirat esiin, mutta samassa se haistoi lähellä villisian tuoksun. Se olisi paljon helpompi saalis kuin piileskelevät koirat. Niinpä Seibutsu kääntyi kohti hajun lähdettä ja lähti juoksemaan sitä kohti, kadoten pian metsään.

//Seibutsu poistuu.//

Kurotora

*Kurotora ei vastannut Johnille, vaan kuunteli tarkkaavaisena, kun karhu rellesti onkalon yläpuolella. Pian sen karjunta kuitenkin hiljeni ja Kurotora tunsi maata vasten tömähtelevät askeleet, jotka loittonivat koko ajan, kunnes ääniä ei enää kuulunut.
"Karhu lähti... lähdetään mekin Kitamiin..." Kurotora sanoi, kun John vain jatkoi kaivamista. Vanha kai nousi jaloilleen ja hoiperteli pari askelta, kunnes kaatui kyljelleen, kun jalat eivät kantaneet. "Perhana.. miten minä nyt tällä tavalla kompuroin?" Kurotora sanoi. Kai oli huonossa kunnossa ja siksi vähän sekava, eikä siis tajunnut omaa huonoa tilaansa.*

John

"Ei, emme pääse sinne ainakaan vuorokauteen koska on nussut hirmumyrsky. Me lähdemme Kofuun, suosuit tai et. Sinulla ei ole voimaa vastustaa tätä määräystä. Lisäksi sinun tulee ottaa vastaan käskyjä minulta." John selitti käskevästio ja tarrasi sitten toisen äntään. (?) Se alkoi nykimään toista ulos, nostaakseen sitten siellä selkäänsä. (?)

Kurotora

*Kurotora raivostui, kun toinen alkoi riuhtoa häntä hännästä. "Päästä irti! Minulla ei ole mikään velvollisuus ottaa käskyjä sinulta, vaikka oletkin Ginin oikea tassu. Päästä! Minä en lähde Kofuun, jään tänne mieluummin!" Kurotora huusi ja riuhtoi itseään, mutta oli niin voimaton, että John sai tämän raahattua ulos. Vaikka Kurotora kuulostikin vihaiselta, niin todellisuudessa kai oli melkein pakokauhun vallassa. Kuvat ihmisistä välkkyivät Kurotoran mielessä. Vaikka kuka vakuuttaisi hänelle, etteivät ihmiset olisi vaarallisia, niin kai ei sitä suostuisi uskomaan. "John, jos et päästä irti, niin hyökkään kimppuusi...!" Kurotora uhkaili.*