Kuoleman kätyrit

Dorago, Sniper ja Scarface

Koko pitkän matkan ajan, oltiin Doragoa kannettu ja hoidettu. Uros oli poistunut Gajyolta omin jaloin mutta oli päättänyt levätä heti kauempana. Sitä kuljetettiin kohti Honshun kaukaisia alueita, vuoristoa jossa Hougen alkuaikoinaan oli pitänyt majaansa. Pian edessä siintikin jo maja joka joskus oli ollut Hougenin. Sinne koottiin pehmeä peti ja Dorago vietiin sinne. Sen haavoja oltiin jo matkalla putsattu ja hoidettu. Nyt aloitettiin niiden tehohoito. Dorago oli kuitenkin onneksi niin kestävä ettei se välittänyt haavoiastaan vaikka tiesikin niiden heikentäneen tätä rankasti.
Scarface joukkoineen asettautui ympäri alueita vartioon. Ne olivat johtajansa kanss päättäneet jäädä Japaniin, sillä Dorago oli kovin mielauisi hallitsija ja Scarface oli päättänyt että se tahtoisi kostaa Maximele vielä.
Sniper saapui joukkojen jäljessä. Se hiippaili mitään sanomatta rakennukseen, jossa aikoinaan Giniä ja Johnia oltiin pidetty vankina. Dobermanni virniti sitä muistellessaan ja palauttaessaan mieleensä kuolleen Rikin. uros oli tyytyväinen.

Gensui

Gensuita oli kannettu koko matkan ajan, joten tuo oli saanut levätä kunnolla. Nyt vanhus jaksoi jo kävellä itse. Tuon haavat olivat pahoja, mutta hengen vaaraa ei enää ollut. Sakemanni käveli sisään vuoristomajaan ja katseli ympärilleen. "Se Gajyo oli paljon parempi linnoitus." Gensui sanoi varsin pettyneenä uuteen päämajaan. Pian vanhuksellekkin kasattiin oma heinäpeti ja tuo asettui makaamaan.

Dorago

Sakemanni kohotti päätään kun sen isä käveli sisään. Tuo asettui hetkeksi myös makaamaan vähän ryhdikkäämmin. "Totta. Mutta usko pois, me valtaamme vielä koko Japanin. Se hyökkäys tehdään kuitenkin täytenä ylätyksenä. Harmi vain, me menetimme ammattitappajat ja sotakoirat. Bozlef liiittoutui heihin." Dorago sanoi varsin vihaisena. Se oli pettynyt häviöönsä.

Gensui

Gensui tuhahti hieman kuullessaan Bozlefin nimen. "Se typerys on häpeäksi rodullemme. No, hän saa tuntea vihamme, kun seuraava hyökkäys tulee." Gensui sanoi ja lipaisi huuliaan. "Se Weed saa maksaa nöyryyttämisestäni. Ensikerralla revin hänet hitaasti kappaleiksi..." Gensui sanoi ja puri hampaitaan yhteen. Tuo tahtoi päästä repimään Weedin kappaleiksi mahdollisimman nopeasti.

Dorago

Uros nyökkäsi. Se olisi tahtonut sotia muta tiesi että menisi pitkään ennen kuin siihen pysrtyttäisiin. "No, meillä on nyt aika etsiä uusia yllätyksiä joukkoomme." Dorago mainitsi ja katsoi isänsä miettiväisenä. Se toivoi todella että vanhus näyttäisi Weedilw eikä häviäisi.

Gensui

"Aivan, yllätyksiä... Poika. Keksin juuri jotain, sellaista, mikä aiheuttaisi varmasti Ohun armeijan hajoamisen ja paratiisin tuhoutumisen." Gensui sanoi pirullisesti ja katsoi poikaansa kierosti.

Dorago

Toisen sanoessa keksineensä jotain, Doragon katse muuttui uteliaasi ja jotenkin irulliseksi. Se ei hymyillyt mutta hetken kuluttua piene hymy ilmaantui. Toisella täytyi olla jokin hyvä idea! "Kerrohan toki..." Tuo pyysi vaikka osittain se oli käsky.

Gensui

Gensui lipaisi jälleen huuliaan ja virnisti, nyökäten sitten. "Toki... Lähetetään joukko koiria riehumaan Ohun alueelle ja hyökkäilemään paikallisten ihmisten kimppuun. Eivät ihmiset erota mihin laumaan koirat kuuluvat. He alkavat vain vähentää koiria Ohun alueelta aseillaan. Ihmisten aseille ei pärjää edes Gin. He ovat jo kerran ennenkin hyökänneet koirien kimppuun, ja lähes tuhonneet paratiisin, joten tekevät ne sen varmasti uudestaankin." Gensui selitti kierosti ja katsoi poikaansa.

Dorago

Virne joka uroksen uulille levisi oli kuin suoraan helvetistä. Se virne ilmensi kaikkia ilkeitä ajatuksia ja pirullisuutta jota Doragon päästälöytyi. isän idea oli mitä parhain. Se toimisi varmasti! "Sen teemme, kuitenkin odtamme hetken että ne luulevat rauhan palaavan hetkellisesti. Sitten ilman mitään sytä ihmiset käyvätkin kimppuun." Dorago sanoi ja lipaisi huuliaan.

Gensui

Gensui katsoi poikaansa ja nyökkäsi. "Aivan... Ohun joukot eivät ehdi edes tajuta, mikä niihin iski, kun niistä puolet on jo tapettu..." Gensui sanoi pirullisesti ja katsoi poikaansa. "Muuten... Ne sinun pentusi... Nehän syntyvät pian, joten eikös ne pidä hakea nopeasti tänne meidän luoksemme. Muuten Ohun joukko saattaa myrkyttää pentujen mielen oikeuden tajullaan. En tahdo lapsenlapsistani Ohun sotureita." Gensui sanoi hieman huolestuneena. Vanhus ei tosiaan tohtonut pennuista Ohun sotureita. Niissä virtasi sentään Gensuin omaa verta, joten pennuista kasvaisi varmasti todella vahvoja taistelijoita ja vastustajilleen äärimmäisen vaarallisia vastustajia.

Dorago

Sakemanni naurahti ja nyökkäsi. Se hymyili kierosti ajattellessaan ihmisiä ampumassa Ohun rakkeja. Sitten toinen käänsi puheenaiheen pentuihin. Dorago virnisti. "Paha. Jos ne minuun tulevat, ne tajuavat nopeasti millaisia paskiaisia ja pehmoja Ohulaiset ovat. Se narttu, niin Destiny ei ole mikään pehmo ainakaan minun silmiini. Luulen että pennut ovat kyllä luonamme hetkessä," sakemanni selosti ja ajatteli kierosti Destinyä mielessään. Se kuitenkin tahtoisi varmistaa olivatko pennut syntyneet.

Gensui

Gensui nyökkäsi pojalleen ja tuhahti sitten hieman. "Ei kannata alkaa pelata uhkapelejä. Ohun lauma on taitava suostuttelemaan. Pentuja on sitäpaitsi paljon helpompi aivopestä, kuin aikuisia. Jos pennut jätetään Ohuun, niistä saattaa nopeasti tulla suuri uhka meillekkin." Gensui sanoi vakavana ja tuijotti poikaansa. "Lähetetään ainnakin pieni partio tarkistamaan, joko pennut ovat syntyneet." Vanhus ehdotti vakavana.

Dorago

Uros nyökkäsi toiselle pariin otteeeseen ja tuhahti. "Hyvä on. Lähetetään sinne vaikka kahdeksan soturia jotka osaavat näytellä eikä niitä tunnisteta," Dorago sanoi. "Saat valikoida ne," tuo jatkoi sitten ja käänsi päätään viistoon.

Gensui

"Hyvä." Gensui sanoi lyhyesti ja nousi seisomaan. Vanha sakemanni asteli ulos majasta joukkojen sekaan ja alkoi etsiä sopivia sotureita. Pitkän etsinnän jälkeen onnistui Gensui saamaan kokoon kahdeksan loistavaa näyttelijää. Vanhus antoi noille selkeät ohjeet ja joukko lähti samantien kiitämään kohti gajyoa. Soturien lähdettyä vanhus käveli takaisin sisään ja asettui uudestaan heinille makaamaan.

Tiger

Tiger oli lähtenyt Futago-solasta etsiskelemään ruokaa muulle laumalle ja ajautunut melko kauaskin. Se ei tiennyt yhtään, että lähestyi koko ajan Doragon tukikohtaa, kunnes puussa liikuskellessaan tajusi olevansa noiden yläpuolella. Nopea ja hyvin sulautuva Tiger katosi paikoiltaan ja ilmestyi sakean lehtipuurykelmän sekaan. Sieltä se kuunteli tarkkaavaisena. "...ihmisiä..." "vakoojia..." Tiger kuunteli korvat hörössä. Ne aikoivat usuttaa ihmiset Ohun joukkojen kimppuun! Tiger kavahti jaloilleen oitis. Vakoojista se ei sen enempää saanut tietoonsa, sillä noiden katala suunnitelma häilyi vain Tigerin mielessä. Koirasusi lähti niin varomatta, että lehtikasa lennähti hänen jäljestään, kun Tiger katosi ja lähti loikkimaan puunoksia pitkin kohti Futago-solaa.

// Tiger poistuu //

Kagayaki Yookai

Valkoinen saksanpaimenkoira kulki kohti Doragon aluetta laumansa edessä. Se aikoi mennä tarjoamaan apuaan sodassa, nyt kun nuo hävisivät Ohulle. Majan nähdessään Yookai nyökkäsi laumalleen, että nuo pysähtyisivät, ja käveli itse vielä hieman edemmäs, ennen kuin pysähtyi. "Missä on laumanne johtaja?! Dorago, olen tullut tapaamaan sinua!" se huusi itsevarmana ja katseli ympärilleen, nähdäkseen sakemannin.

Gensui

Gensui kuuli majan ulkopuolelta huutoa ja vilkaisi Doragoon. "Minä menen..." Vanhus sanoi omaan kieroon tyyliinsä, nousi pediltään ja käveli ulos, majan terassille. Sakemanni vanhus loi Yookaihin kysyvän katseen ja lipaisi pienesti huuliaan. "Kuka olet muukalainen?" Gensui kysyi itsevarmalla äänellä ja tuijotti valkeaa koiraa arvioivasti.

Yookai

Gensuin tullessa ulos Yookain silmät pyöristyivät hieman. Se luuli tuota Doragoksi ja ihmetteli miten tuo näytti niin vanhalta. "Nimeni on Kagayaki Yookai. Olen tullut tarjoamaan apuani Doragolle." koira kertoi itsevarmana, mutta laski sitten päätään hieman epävarmana. "Oletko sinä Dorago? Luulin, että olisit nuorempi." Yookai naurahti ja pudisti päätään.

Gensui

Gensui katsoi Yookaita mietteliäänä ja tuhahti sitten. "Vai niin... Olenko sinusta siis liian vanha johtaakseni maailman mahtavinta armeijaa?" Gensui kysyi ärähtäen, tarkoituksenaan säikäyttää Yookai. Pian sakemannin kasvoille nousi kuitenkin taas tuttu kiero virne. "Älä huoli nuorukainen, Olen junio... Siis Doragon isä, en hän itse. Sinä siis tulit tarjoamaan apuasi? No näytähän mihin sinusta oikein on. Jos teet minuun tarpeeksi hyvän vaikutuksen taistelutaidoillasi, niin saat tavata Doragon." Gensui sanoi ja lipaisi huuliaan. Sakemanni käänsi päänsä lähellä' seisovaan suureen tosa koiraan ja viittoi tuon luokseen. Sitten vanhus käänsi katseensa taas Yookaihin ja virnisti. "Taistele tätä tosaa vastaan ja näytä minulle taitosi." Gensui käski ja katsoi Yookaita vakavana.

Satsujin

Musta susi oli aina siellä, missä tapahtui, ja missä sen ei pitäisi olla. Satsujin hiippaili nyt Doragon lauman ympärillä ja loikkasi sitten puun oksalle. Se ei ollut järin ketterä puissaliikkuja, mutta eteni sangen verkkaisesti ja pysähtyi sitten lähelle noiden tukikohtaa jossa Yookai puhuikin Gensuille. Satsujin nuolaisi huuliaan. Se tiesi kyllä varsin hyvin Gensuin, vaikkei ollut tuota koskaan nähnytkään, sillä Torai ja Tensai olivat olleet tuon pojan laumassa. Juttuja se oli paljon kuullut. Satsujin asettui tarkasti makaamaan oksalle, koska oli sen verran suuri, että olisi saattanut helposti pudota jos ei pitäisi tasapainoaan yllä. Sitten se jäi kuuntelemaan ja katselemaan, kun Yookai taistelisi tosaa vastaan.

Yookai

Valkea uros luimsti korviaan hieman Gensuin ärhennellessä sille, muttei muuten näyttänyt säikähdystään. Se vilkaisi Gensuin kutsumaa tosaa haaleilla, välinpitämättömillä silmillään ja pudisti jälleen päätään. "Jos kerran niin haluat." Yookai mutisi ja käveli lähemmäs tosaa, mutta puhui silti Gensuille. "Ethän piittaa, jos tuo ei selviäkään hengissä tämän jälkeen?" se kysyi vielä hyvin itsevarmana taidoistaan. Sitten koira yhtäkkiä vain katosi kuin tuhka tuuleen. Se ilmestyi tosan taakse ja yritti viiltää tuon kylkeen syvän haavan ja pysähtyi sitten samaan kohtaan, missä oli äsken seissyt, kuin ei edes olisi liikkunutkaan.

Gensui

Gensui kohautti olkiaan ja tuhahti. "Jos siihen pystyt, niin tapa vain... Kyllä meillä riittää sotilaita." Gensui sanoi ivallisesti ja keskittyi sitten seuraamaan taistelua. Yookain nopeaus kyllä yllätti Gensuin, mutta ei sakemanni antanut sen ulos päin näkyä. ´Vaikuttavaa... Tuosta koirasta tulee vielä hyvä sotilas armeijaamme...´ Gensui ajatteli ja seurasi taistelua tyynesti paikoiltaan, ylväänä seisoen.

Dorago Sakemanni oli saanut hyvin nukutuksi. Hetken kuluttua se kuitenkin kuuli ulkoa möykkää. Se nousi ylös, venytteli nautinnollisesti ja samalla irvisteli särkynsä vuoksi. Sitten se asteli vammoista huolimatta tasaisesti ja varmasti ulos. Se näki heti jonkun vieraan vaalean koiran ja asteli vähän isänsä ohitse. ''Mikäs jauhonaama täällä on?'' Tuo kysyi tiukasti ja samalla lipoi huuliaan.

Yookai

Yookai huomasi Doragon tulleen ulos, muttei jaksanut vielä keskittyä asiaan. Sillä oli nyt tosa tapettavana. Toinen lähti juoksemaan sitä kohti ja yritti purra sen kaulaan, mutta oli liian hidas. Uros oli loikannut suoraan ylöspäin ja laskeutui tosan taakse. "Kiwotsukete." Yookai mumisi ja tuijotti tosaa silmiin. Yhtäkkiä taistelukoira tuijottikin vain Doragoa, eikä huomannut kuinka sen vastustaja katosi. Pian tosa makasi maassa kuolleena, kaulavaltimo puhki ja valkoinen koira seisoi sen vierellä. "Noh, olenko tarpeeksi voimakas liittymään laumaasi, Dorago?" se huusi sakemannille.

Satsujin

Susi makoili puussa ja Yookain tapettua koiran susi hymyili pirullisesti. Se ei käsittänyt miksi toisen piti niin kovasti todistella pätevyyttään laumaan. Sellaiseen Satsujin ei koskaan alentuisi. Susi alkoikin nauraa nyt kovaan ääneen, ja muutamat soturit näkivät hänet seisomassa oksalla. "Vaikuttavaa Dorago, vaikuttavaa. Olet saanut itsellesi melko hyvän maineen, kun niin monet haluavat todistella voimiaan sinulle päästäkseen riveihisi." Satsujin sanoi ja lipaisi huuliaan, tuijottaen vihreillä silmillään Yookaita, Gensuita ja sitten Doragoa.