Kuoleman kätyrit

Dorago Toinen kulma koholla uros tuijotti valkeaa sen tappaessa tosan. Toinenkin osasi jotain erikoista mutta kuten ei koskaan, ei se tehnyt tähän vaikutusta. Välinpitämättömänä tuo vilkaisi valkean joukkoja ja sitten taas sitä. Juuri kun se olisi aukaissut suunsa puhuakseen, se kuuli äänen ja kääntyi katsomaan sutta puussa. ''Kappas, toinenkin vierailija,'' tuo mutisi hiljaa ''Minä olen paholainen ja saan helvetin lieskat leimuamaan sisälläsi jos tahdot,'' tuo jatkoi ja lipaisi huuliaan. Se tuijotti nyt Satsujinia mutta keskittyi sivusilmällä myös Yookaihin.

Gensui

Gensui katsoi kuollutta Tosaa pettyneenä ja tuhahti. Vanhus vilkaisi sitten nopeasti Yookaita. "Albiino ystävämme on melko taitava poika... Otetaan se laumaan." Gensui sanoi vaimeasti, niin että vain Dorago saattoi sen kuulla. Sitten sakemanni käänsi katseensa nauravaan Stasujiniin. "Katsos vain, niin näyttää olevan... Tahdotkos sinäkin liittyä laumaan hukkanen, vai tulitko vain tapettavaksi?" Gensui kysyi ivallisesti ja lipaisi huuliaan.

Satsujin

Satsujin vain naurahti Doragon sanoille. "Epäilemättä, mutta itse joutuisit samaan." Satsujin sanoi salamyhkäisesti ja vilkaisi sitten Gensuita. "Vaihtoehtosi ovat kovin yksitoikkoiset. Mutta kumpaankaan kategoriaan en sijoitu. Tulin vain ottamaan selvää tästä "Doragosta", joka kylvää kauhua Ohun armeijalle. Pah, sanon minä. Odotin jotain vaikuttavampaa." Satsujin sanoi, vaikka tiesi kyllä mihin Dorago pystyi. Toisen maine oli kiirinyt jo kauas. Satsujin ei kuitenkaan tehnyt kunniaa kenellekään, ja siksi se nyt kääntyikin ja katsoi vielä taakseen. "Tapaamme varmaan piakkoin." Satsujin sanoi salamyhkäisesti ja katosi sitten tiehensä.

// Satsujin poistuu //

Dorago Sakemanni alkoi nauramaan Satsujinille ilkeästi. ''Typerä olet kun suutasi auot kun et omia taitojaan olen minun verrannut,'' Dorago sanoi huvittuneena ja istui alas. Se kohdisti nyt katseensa Yookaihin. ''Sinun kaltaisesi olisi oiva lisä joukkoomme,''tuo sanoi.

Yookai

Valkea uros vain mulkaisi Satsujinin suuntaan, muttei huomioinut tuota muuten. Doragon ilmoittaessa, että se olisi hyvä lisä laumaan, Yookai huokaisi tyytyväisenä ja venytteli. "Mukava kuulla. Laumani on käytössänne aina kun vain haluatte." se ilmoitti ja kääntyi laumaansa kohti. "Te varmaan ymmärsitte?" tuo varmisti ja istuutui alas lepäämään. Ne olivat tulleet Doragon luo lähes heti rantauduttuaan Japaniin.

Dorago Uros nyökkäsi toiselle ja käänsi nyt katseensa uuden liittolaisen laumaa. S nousi ylös ja seisoi terassinreunalla ylväästi. Se tarkkaili noita hetken mutta rykäisi sitten, saadakseen niiden huomion itseensä. ''Kuten varmaan ymmärrätte, minä olen nyt meistä se kaikkein yli. Ne jotka luulevat voivansa olettaa toisin, saavat kärsiä. Jos joku paljastuu petturiksi, kuolema on hidas ja tuskallinen. Tämä olkoon muistutuksena myös kaikille muille,'' tuo lausui ja lipaisi huuliaan. Juuri kun se oli kääntymässä mennäkseen lepäämään joku murahti vihaisena. Joku Yookain laumasta, selvästi nuori, marssi eteenpäin. ''Miksi sinua pitäisi totella ja kunnioittaa? Herramme olisi varmasti paljon parempi johtaja. Olisit näyttänyt voimasi. Vai onko kaikki pelkkää valetta? Taistelevatko kaikki puolestasi vain koska heille on valehdeltu? Et sinä osaa mitään,'' se lausui ja seisoi haastavasti paikoillaan. Melkein kuin mitään ei olisi tapahtunut, seisoi Dorago hetkessä aivan toisen edessä. Se ei näyttänyt haavojen tuottamaa heikkouttaan tai kipuaan. ''Tahdot siis näytteen taidoista? Kaipa minä voin jotain pientä paljastaa,'' Dorago sanoi ja katsoi toista silmiin. Hetkessä nuori ja ylpeilevä soturi huusi maassa tuskasta ja kiemurteli. Se kuitenkin joutui koko ajan katsomaan sakemannia silmiin. Doragon vahvistunut tekniikka musersi toisen mielen, ei siis mennyt kauaa ja toinen oli kuollut. Nyt aukiolla oli aivan hiljaista. Joukot katsoivat vuoroin Doragoa ja ruumista, jähmettyneenä. ''Tuo olkoon muistutus siitä kuka on valtias,'' sakemanni sanoi.

Yookai

Uros kuunteli tyytyväisenä kuinka Dorago puhui sen laumalle, mutta irvisti sen nuorukaisen haastaessa sakemannin. Se vilkaisi kuollutta soturiaan välinpitämättömänä ja nousi taas ylös. "Onkos täällä vielä jotain yhtä tyhmiä kuin tuo?" Yookai kysyi tylysti ja lauma mumisi kieltävästi. "Hyvä. Yksikin tälläinen tapahtuma lisää ja tapan teidät kaikki vaikka yksinäni!" se huusi. Uros oli tunnettu tavastaan pitää laumaa kurissa raa'alla voimalla ja useimmiten, jos yksi sähelsi, koko lauma sai kärsiä. Tällä hetkellä Yookai kuitenkin oli väsynyt tekemästään matkasta, eikä jaksanut rangaista laumaansa pahemmin.

Gensui

Gensui katsoi, kierosti hymyillen Doragon tappamaa soturia ja lipaisi huuliaan. Sakemanni asteli sitten Doragon vierelle ja katsoi arvioivasti Yookaita. "Mitäs sanot poika? Voisimme tehdä tästä valkeasta toverista uuden upseerimme nyt, kun se Infernokin vaihtoi puolta." Gensui ehdotti, pitäen kokoajan katsekontaktin Yookaihin.

Dorago Sakemanni vilkaisi isäänsä ja rykäisi taas. ''Tämä tässä on Gensui, minun isäni ja varajohtaja. Myöskään hänen käskyjään ei kannata olla noudattamatta,'' tuo kuulutti ja vilkaisi Yookaihih ennen kuin kääntyi katsomaan isäänsä. ''Kenties voisimme mutta tahdon nyt olla aina varma liittolaisistamme ja varsinkin ylimmistöstä,'' Dorago sanoi ja lipaisi huuliaan.

Gensui

Gensui nyökkäsi ja hymähti pienesti. "Hyvä poika... Aloit viimein hieman varovaisemmaksi." Sakemanni sanoi Doragolle ja käänsi sitten katseensa Yookaihin. Hetken valkeaa soturia katsottuaan, käänsi tuo katseensa taas Doragoon. "Missäs se peltipurkki muuten on? En ole nähnyt sitä sodan jälkeen." Gensui kysyi

Sniper ja Dorago Sakemanni kohautti olkiaan ja nyökkäsi kahta laumalaista tulemaan luokseen. ''Käskekää Murder S tänne,'' tuo komensi ja istui alas. Ne kaksi soturia löysivät vanhan dobermannin nukkumasta toisesta talosta. ''Sniper-herra Dorago käski sinut luokseen,'' ne ilmoittivat. Kahdella nimellä tunnettu vanhus nousi. Sniper asteli ylväästi kahden sakemannin luokse. ''Mitä asiaa?'' se kysyi.

Gensui

Sniperin saapuessa, käänsi Gensui katseensa siihen ja lipaisi jälleen kerran huuliaan. "Ei mitään erityistä. Minä tässä vain mietin, että missä mahdat olla, kun ei sinua ole vähään aikaan näkynyt. Nyt kun tiedän, että olet täällä, voit mennä." Gensui sanoi hieman ivallisesti ja katsoi omahyväisesti Sniperiä silmiin.

Hougen

Hougen oli lääketokkuroissaan päässyt vapaaksi. Sen hoito oli jäänyt kesken, mutta haavat oli saatu jo korjailtua, eivätkä ne aiheuttaisi ongelmia, jos Hougen malttaisi levätä muutaman päivän. Tanskandoggista tuntui kummalliselta kävellä, sillä murtunut selkä oli korjattu usein leikkauksin ja ruuvein, mutta silti siihen oli jäänyt pieni terävä kyömy. Hougen ei vielä tiennyt, että siitä tulisi olemaan hyötyä. Luiseva, terävä luu olisi oiva iskuase varsinkin Hougenin painolla.
Tanskandoggi oli summassa löytänyt alueen, johon sen oli määrä saapua. Hougen hoiperteli muutaman askeleen, kunnes saapui aukiolle. Ihmettelevät huudahdukset kaikuivat sotureiden joukossa. Hougeninhan luultiin olevan kuollut. Tanskandoggi kohotti katsettaan Doragoon ja Gensuihin. Vaikka Hougen olikin luonteeltaan yhtä ivallinen itsensä kuin ennenkin, niin jokin sen katseessa oli muuttunut. Tanskandoggista oli tullut täyshullu. Se ei kaihtaisi enää keinoja taistellessaan ja tekisi kaikkensa saadakseen Johnin hengiltä. Sakemannista oli tullut sille pakkomielle, joka ei jättänyt rauhaan.

Dorago ja Sniper Dorago irvisti häijysti nähdessään Hougenin. ''Kappas, joku näköjään selvisi,'' tuo sanoi ivallisesti ja lipaisi huuliaan. Sniper mulkoili Gensuita. ''Tahdotko tosissasi haastaa riitaa. Minua ei tunneta hyvistä hermoista,'' tuo varoitti. Sitten dobermanni asteli Hougenin luo. ''Sinuakin näyttävät ihmiset avittaneen,'' tuo sanoi ja vilkaisi toisen selkää.

Gensui

Gensui ainostaan tuhahti pienesti, vastauksena Sniperille ja keskittyi sitten paikalle tulleeseen Hougeniin. "Vai olet sinäkin edelleen elossa? No varmaan se on parempi niin, vahvoja taistelijoita tarvitaan..." Gensui sanoi mutisten lauseen lopun. Samassa sakemanni käänsi hougenille selkänsä ja lähti astelemaan takaisin vuorimajan sisään.

Hougen

Tanskandoggi nosti päätänsä ja katsoi Sniperiä. Hetkeen tuo ei tunnistanut toista mutta vain nyökkäsi. Sitten Hougen kömpi kallionkielekkeen sisään ja meni makaamaan ja keräämään voimia.