Musta surma taistelukehässä

Satsujin

Satsujin tarkkaili metsän reunasta taistelukehässä taistelevia koiria. Toinen oli suuri, varmaan säkäkorkeudeltaan lähemmäs 80cm ja toinen pienempi, mutta taisteli kuin härkä. Satsujin nuolaisi kiinnostuneena huuliaan. Pienempi oli Norokai, tällä hetkellä Japanin mestari taistelukoirien joukossa. Suurempi oli myöskin hyvässä asemassa, mutta Satsujin näki, ettei se pärjännyt pienemmälleen. Susi päätti keskeyttää taistelun ja loikkasi esiin metsästä. Se syöksyi valtavalla nopeudella rinteeseen ja ennen kuin kukaan ehti huomata, susi oli jo kehässä. Alkoi kuulua ihmisten huutoa ja koirat keskeyttivät taistelun. Ne tuijottivat Satsujinia tuimasti. "Häivy, tämä on meidän taistelumme ja emme kaipaa ylimääräisiä." Pienempi sanoi. Satsujin alkoi nauraa. "Pidä sinä turpasi kiinni, kapinen rakki. Voittaisin kummatkin teistä helposti." Satsujin uhosi ja koirat raivostuivat. Kuin yhteisestä käskystä ne piirittivät suden ja hyökkäsivät molemmista suunnista. "Noin tyhmänäkö te minua pidätte?" Satsujin sanoi ja loikkasi ilmaan, jolloin koirat iskeytyivät toisiaan vasten ja raivoisasti alkoivat repiä toisiaan, ennen kuin tajusivat virheensä. Satsujin iski rautaiset kyntensä suuremman koiran päälakeen syvälle, ja tuo kaatui maahan. Sitten susi viilsi tuon kurkun auki ja koira oli kuollut. Pienempi kävi kiinni Satsujiniin ja itsevarmana aikoi tappaa suden, mutta Satsujin kierähti toisen hampaiden tieltä pois ja pisti kyntensä toisen silmistä läpi. Koira alkoi huutaa sokeuduttuaan ja Satsujin rusensi tuon henkitorven hampaillaan. "Norokai! Se tappoi Norokain! Ei!" Ihmiset huusivat ja olivat aivan paniikissa. Satsujin riuhtaisi Norokain ruumiin ylös ja syöksyi ulos kehästä. Ihmiset yrittivät potkia ja lyödä sitä, mutta susi vain rynnisti noiden lävitse ja suuntasi metsään, raahaten koiran ruumista mukanaan.
Päästyään kauas ihmisasutuksesta Satsujin piiloutui ja alkoi ruokailla entisen mestarin ruumiilla.

Musashi

Vanha mestari, Musashi oli nähnyt koko trakedian aitiopaikalta, kukkulan päällä seisoessaan. Musashi oli raivoissaan tuolle oudolle sudelle, joka oli jotenkin kehdannut tappaa arvostettuja taistelukoiria. Huomatessaan suden pakenevan oli Musashi lähtenyt heti ajamaan tuota takaa, pitäen kokoajan sopivan välimatkan toiseen. Kun Tosa huomasi Satsujin pysähtyvän, lopetti se juoksemisen ja jatkoi kävellen kohti piilottelevaa Satsujinia. "Tule esiin murhaaja! Saat maksaa teoistasi!" Musashi huusi raivoisaan ja odotti toisen näyttäytyvän.

Satsujin

Satsujin repi paloja ruumiista, mutta kuullessaan äänen nousi ylös. "Kuka kehtaa pilata ruokarauhani?" Satsujin sanoi äkäisenä ja huomasi pian Musashin. "Ai, en kyllä tilannut kotiinkuljetusta, mutta käy se näinkin. Tippiä et sitten saa." Satsujin pilkkasi ja hyökkäsi kohti Musashia. Koska toinen oli taistelukoira, selvästi, hyppäsi Satsujin toisen ylitse aivan tuon edessä ja otti vauhtia tuon takana olevasta puunrungosta ja hyökkäsi sitten takaapäin, rautakynnet ojennettuina, yrittäen viiltää toista niskaan.

Musashi

Musashi oli kokenut taistelija, mutta tuon refleksit eivät enää olleet mitkään kaikkein nopeimmat. Tuo huomasi kyllä ajoissa toisen hyökkäävän takaapäin, mutta ei ehtinyt silti väistää kunnolla, joten vanhus sai niskaansa kolme melko syvää viiltoa. Musashi oli silti, vanhuudesta huolimatta edelleen erittäin kestävä, joten tuo ei jäänyt voivottelemaan muutamaa viiltoa, vaan hyökkäsi heti iskun saatuaan kohti Satsujinia ja yritti iskeä hampaansa tuon kaulaan ja heittää isompansa selälleen maahan.

Satsujin

Satsujin hiukan yllättyi vanhemman koiran nopeudesta, ja joutuikin tuon hampaisiin. Musashi oli vahva, ja vaikka Satsujin paiskautuikin maahan, purskahti susi vain nauruun. Mielipuoli nauroi kuin hullu, jatkaen keskeyttämättä. Sitten yllättäen susi hiljeni, ja yritti viiltää toista kynsillään rintaan.

Musashi

Taaskaan ei Musashi ehtinyt väistää ja sai rintaansakkin pahat viillot. Tosa ei kuitenkaan irrottanut otettaan toisen kaulasta, vaan yritti heilauttaa itseään suuremman suden ilmaan ja paiskata tuon pää edellä päin viereistä puuta.

Satsujin

Vaikka Satsujin olikin suuri, niin vahva Musashi sai tuon heitettyä ilmaan. Juuri, kun Satsujinin pää oli osumaisillaan runkoon, musta susi kaartoi kaulaansa, ja vältti joutumasta taju kankaalle. Susi heilautti itsensä samasta vauhdista irti, ja tuon kaulaan jäi veriset hampaanjäljet Musashin hampaista. "Mukavaa, kun ruoka pyristelee vastaan. Jännitystä elämään!" Satsujin pilkkasi ja loikkasi kohti tosaa, kuin muka viiltääkseen, mutta käytti tekniikkaansa, joka aiheuttaisikin pistohaavan.

Musashi

Musashi aliarvioi toisen tekniikan, luullessaan toisen yrittävän vain viiltää, eikä siksi vaivautunut väistämään. Isku aiheutti tosan rintaan, varsin syvän pisto haavan, minkä johdosta Musashi kaatui maahan ja yski sitten hieman verta. "Saasta... Olen Ohun veteraani upseeri Musashi. Saatat ehkä voittaa minut, mutta joudut kyllä vielä vastaamaan tekemistäsi murhista... Ohun armeija lyö sinut hetkessä..." Musashi sanoi vakavana. Mistäpä tuo olisi voinut tietää, että Ohun armeija oli toistaiseksi taistelukyvytön.

Satsujin

Satsujin irvisti verisellä hammasrivillään ja yritti sitten huitaista toista vielä naamaan, tosin ei vahingoittaakseen vaan hiljentääkseen. "Voi kuulehan... Ohun armeijasta ei jää jäljelle yhtä ainuttakaan koiraa... mahtavasta armeijasta tuskin on tälläkään hetkellä jäljellä paljon taistelukykyisiä koiria." Satsujin sanoi kuiskaten matalalla, ivallisella äänellään toisen korvaan (?) ja käveli sitten kauemmas, tarttuen Norokain puoliksi syötyyn ruumiiseen ja heittäen tuon tosan vierelle. "Siinä sinulle juttukaveri, kun kidut kuoliaaksi. Menetin juuri ruokahaluni." Satsujin sanoi, sillä luuli, että Musashi tulisi kuolemaan. Musta susi käänsi taistelukoiralle selkänsä ja katosi sitten tiehensä.

// Satsujin poistuu //

Destiny Sakemanninarttu ei ollut sittenkään tahtonut palata vielä kotiin. Se ei vielä tahtoisi päästä kuulemaan Johnin saarnoja Doragon pennuista. Se tiesi muutenkin että toinen saattaisi kimpaantua joka ei siinä tilassa olisi hyväksi. Niinpä tuo nyt oli uittanut Beankin mukanaan Uwajimaan.(?) Se tahtoi lisäksi esitellä toiselle vähän Japania. Suussaan tuo edelleen kantoi pentua joka oli juuri ruvennut heräilemäään. Se tietäisi sitä että Destinyn olisi pakko pysähtyä makuulle ruokkimaan niitä kahta. Tuo tosin ei luottanut vieraaseen metsikköön lainkaan.

Musashi

Musashi järkyttyi toisen sanoista niin, että ei saanut sanaa suustaan ennen toisen lähtemistä. ´Mahdotonta... Ohun armeijahan oli lähes tuhatpäinen lähtiessäni paratiisista. Mutta jos tuo susi puhui totta, täytyy minun lähteä Ohuun ja nopeasti.´ Tosa ajatteli ja nousi vaivalloisesti jaloilleen. Vanhus käänsi katseensa Norokain ruumiiseen ja puri hampaitaan yhteen. "Se susi saa maksaa teoistaan. Minun on haudattava ruumis." Musashi mutisi itsekseen ja alkoi kaivaa hautaa ruumiin vierelle. Musashin kaivettua jonkin aikaa oli hauta vihdoin valmis. Vanha tosa laski ruumiin haudan pohjalle ja peitti sen. Vanhus oli pahoin haavoittunut, mutta jaksoi onnekseen vielä kävellä, ainakin jotenkuten. Musashi lähti astelemaan metsänhalki kohti merta, aikeenaan uida Honshulle auttamaan Ohun joukkoja. Kesken vaelluksen, huomasi vanhus kauempana puiden seassa vieraan Sakemannin pentuineen. verinen tosa lähti kulkemaan Destinyä kohti varmoin, mutta hieman ontuvin askelin. "Keitä te olette?..." Musashi kysyi huohottaen ja pysähtyi parinmetrin päähän sakemanneista.

Bea

Bea pysähtyi yhtäkkiä kun Musashi ilmestyi esiin. Pentu laski nopeasti puoliveljensä maahan ja katsoi tosaa. "Mutta setä, tehän olette loukkaantunut?" Bea sanoi sitten, eikä ajatellut toisen kysymystä ollenkaan.

Musashi

Musashi katsoi Beaa ja nyökkäsi. "Niin olen... Tällä alueella liikuskelee tällä hetkellä, eräs varsin vaarallinen koiransyöjä susi, joten kehotan teitä lähtemään pikinmiten. Jos se löytää teidät, olette mennyttä." Musashi kertoi varoituksen sakemanneille ja samassa tosan vasen etujalka petti tuon alta ja vanhus oli vähällä kaatua. Musashi onnistui onnekseen pysymään pystyssä ja siirsi katseensa taas Destinyyn. "Kysyn uudestaan: Keitä olette ja miksi oikein olette tulleet tänne?" Musashi esitti kysymyksen ja odotti saavansa vastauksen.

Bea

Bea kuunteli vakavana Musashin kertomusta mutta hymyili sitten uhmakkaasti. "Pah, ei se pärjäisi äidille!" Bea sanoi ylpeänä omasta äidistään, vaikkei ollutkaan koskaan nähnyt Satsujinia. Sitten pentu nosti taas pienempänsä takaisin otteeseensa maan kamaralta ja antoi Destinyn vastata kysymykseen. Hiukan huolissaan Bea katsoi toisen kuntoa.

Destiny Narttu tuijotti vierasta urosta tiukasti, selvästi kokeneen soturin olemuksella. Se paljasti hetkellisesti hampaansa toisen sanoille ja kyselyille. Toinen taisi aliarvioida Destinya ja pahasti. ''Aliarvioitko minua koska olen narttu? Jos tahdot voin näyttää mihin minä kykenen,'' tuo sanoi selvää varmuutta äänessään ja laski sitten pennun maahan, Bean vierelle. ''Minä olen Destiny, tunnettu myös nimellä Seireenipaholainen,'' narttu esittäytyi sitten, lievästi ärtyneeseen sävyyn. ''Jos välttämättä tahdot tietää mistä nimityksen tulee. Näytän sen ilomielin. Minun aliarvioimiseni ei tiedä hyvää. Ja meidän syymme olla täällä ei kuulu sinulle paskan vertaa,'' sakemanni saneli toiselle ja mulkoili Musashia ilkeästi.

Musashi

Musashi katsoi Destinya ja pudisti sitten päätään. "En toki aliarvioi sinua sukupuolesi perusteella, tulin vain varoittamaan siitä sudesta." Musashi sanoi hieman äreästi. Vanhus oli hyvää hyvyyttään tullut varoittamaan sakemanneja ja nuo alkoivat vain haastaa riitaa. "En tahdo taistella narttujen kanssa, joten lopeta tuo ärhentely. Uskon kyllä ilman taisteluakin, että olet vahva. Älä silti luule itsestäsi liikoja. Olen Ohun veteraani upseeri ja haavoistani huolimatta pystyisin varmasti tarjoamaan sinulle sellaisen taistelun, että et pariin päivään kävelisi." Musashi sanoi varoittavasti, tarkoituksenaan saada toinen lopettamaan riidan haastaminen.

Destiny Narttu paljasti hampaansa hetkellisesti murinaan toisen sanojen takia. ''Siinä taistelussa ehkäkävisi niin mutta sinä et nousisi enää koskaan,'' narttu vastasi ja istui uhmakkaassa ja ylväässä asennossa alas. ''Minä olen melkein Johnin tasolla. Kyllä hän varmasti toisen Ohulaisen kuriin laittaa. Ja vieläpä mielellään,'' tuo lisäsi sitten ja lipaisi huuliaan.

Musashi

Musashi katsoi yllättyneenä Destinya ja istui itsekkin alas. Vanha tosa sulki silmänsä ja huokaisi. "Vai melkein Johnin tasoinen... Siinä tapauksessa, saatoin ehkä hieman aliarvioida sinua..." Musashi sanoi tyynesti ja avasi silmänsä. "Kuulutteko tekin Ohun joukkoon vain tunnetko Johnin jotain muuta kautta?" Musashi kysyi ja katsoi Destinya vakavana.

Destiny Narttu tuhahti sävyyn joka sanoi, mitäs minä sanoin. Toinen myönsi arviointivirheensä ajoissa, ehtimättä onnekseen suututtaa Destinyä. ''Minun armeijani on Ohun liittolainen. Minua ei johda kukaan. John taas, no hän on puolisoni,'' narttu kertoili ja tutkaili vanhusta.

Musashi

Musashi yllättyi todella Destinyn kertoessa olevansa Johnin puoliso. "Vai sillä tavalla... Ovatkos nämä pikkuiset sitten Johnin pentuja?" Musashi kysyi ja odotti toisen vastaavan. Vanhuksella oli pal´jon kysyttävää Destinyltä. Ehkä hän saisi nyt tietää mitä Ohussa todella oli tapahtunut.

Destiny Narttu murahti hiukan ärtyneesti miettiessään melkein vastasyntyneiden alkuperää. Tuo päätti samantien kuitenkin käydä maate, ruokkiakseen pikkuisia. ''Beatrice tässä vierelläni on Johnin. Samoin veli Gale Gajyolla. Nämä pienet eivät. Meille kävi pieni tapaturma pääpaholaisen kansaa. Pennut ovat minun ja Doragon. Minä en rakasta niitä juurikaan,'' Destiny lausui julmia mutta jokseenkin ymmärrettäviä sanoja.

Bea

Bea heilutti häntäänsä Musashille kun tajusi Destinyn olevan hyvällä tuulella. Ensin se oli varma, että nuo taistelisivat. "Dorago on kamala !" Bea sanoi sitten ja irvisti. "Ja minä voitin Hougenin!" Bea mainitsi sitten ylpeänä muistettuaan, kuinka oli saanut aiheutettua vahingossa tanskandoggille hermoshokin. "Mutta nyt isä on voittanut sen lopullisesti eikä Hougen palaa koskaan." Bea sanoi ylpeänä Johnista, vaikkei tiennytkään, että Hougen oli elossa.

Musashi

Musashi kuunteli Destinyn kertomusta vakavana. Vanhus oli juuri tajunnut luulleensa Johnin kuolleen, mutta kun tuo ilmeisesti oli elossa, ei Musashi viitsinyt ottaa asiaa puheeksi. Samassa Bea kertoi voittaneensa Hogenin. Musashi katsoi pentua ja nyökkäsi hymyillen. "Vai sillä lailla... Että oikein Hougenin. Melkoinen saavutus sinun ikäiseltäsi." Musashi sanoi kehuvasti ja käänsi katseensa sitten taas Destinyyn. "Kuka on tämä "Dorago"?" Tosa kysyi. "Ilmeisesti joku varsin epämukava henkilö." Tosa sanoi vakavana.

Bea

Bea heilutti häntäänsä ylpeänä ja katsoi sitten äitiään, odottaen, että tuo vastaisi Musashin kysymykseen. Pentu sen hampaissa kiemurteli kärsimättömänä ja narttu laski toisen hetkeksi maahan.

Georgia

Georgia oli juuri saapunut Uwajimaan ja kulki rauhassa lauella. Se ei tiennyt että siellä oli vastta tappettu koiria. Georgia käveli jonkin matkaa se pian huomasi kanalinntu parven lähistöllä ja meni matalaksi. Se lähestyi lintuja hiljaa ja varovastti Georgia hyökäsi siten yhden linnun kimpuun, mutta se ehti ousta siivileen. Georgia hyppäsi ilmaan ja tarttui sitä lintua kaulastta. Sitten se alkoi syödä pian se kuuli jotain ääntä lähistölttä.