Hyvästit (Kaksinpeli)

Bea

Bea istuutui keittiöön veljensä vierelle ja kuunteli korvat hörössä Hidetoshin sanoja. Eihän tuo tietenkään mitään tajunnut, vaan käänsi kysyvän katseensa hetkeksi Galeen, kunnes palautti sen hitaasti taas mieheen.

Gale

Uros vilkaisi siskoaan hölmistyneenä. Se tiesi että sanat oli osoitettu näille mutta niiden merkitystä uros ei ymmärtänyt. Niinpä tuo rypisti kulmiaan ja liikutteli korviaan miehen suuntaan. "Ei haitta että ette ymmärrä. Koirissa hienointa on se, että te kuuntelette," mies jatkoi sitten ja istui lattialle koirie eteen. Gale uskaltautui myös istumaan.

Bea

Bea ei ollut yhtä luottavainen kuin Gale, ja siksi se ei uskaltautunut heti istumaan, vaan vilkaisi pariin kertaan takana olevaa oviaukkoa. "Rauhoituhan, en tee sinulle enkä veljellesi pahaa." Hidetoshi sanoi. Bean korvat kääntyivät hitaasti kohti miestä, kunnes narttu uskaltautui taas katsomaan toista. Vaikka Bea ei ymmärtänytkään toisen sanoja, niin ne rauhoittivat jonkin verran. Narttu laski hitaasti takajalkansa maata vasten ja istui veljensä vierelle.

John ja Gale Gale vilkaisi siskoaan ja tuijotti sitten taas miestä. Niinkin voeras olento kuin ihminen oli, tunsi koira toista kohtaan omituista luottamusta. Jopa parempaa kuin suurimpaan osaan muista koirista. Galen kanssahan ei ollut kenen tahansa helppoa tulla toimeen. Samalla Johnin uni muuttui levottomaksi painajaiseksi. Mielessään tuo yhä uudestaan näki nauravan Doragon repimässä Destinyä kappaleiksi. Taustalla Kaksoset räkättivät ilkeästi, melkein kuin haastaen itse Johnin. Sakemanni raapi lattiaa levottomana unissaan ja tuon silmäkulmat nykivät.

Bea

Bea huokaisi raskaasti ja katsoi vielä hetken miestä, kunnes kuuli isänsä liikehtivän levottomasti. Bea siirtyi keittiöstä nopeasti olohuoneen suulle ja tuijotti Johnia. Toinen näytti kuitenkin näkevän vain painajaista, ja Bea vingahti pari kertaa, kunnes palasi takaisin veljensä vierelle.

John ja Gale

Gale höristi korviaan olohuoneen suuntaan ja nousi ylös. Bean tullessa takaisin tuo oli aikeissa istua kun yhtäkkiä olohuoneesta kuului kova murahdus. John oli noussut hengästyneenä ylös. Painajainen oli ollut kamla ja uros tuijotti lattiaa hengittäen tavallista tiuhempaan. Gale vilkaisi Hidetoshia joka nousi ylös ja tallusteli nuorukaisen edellä Johnin luokse. "Ei hätää poika," mies sanoi ja John istui rauhoittuakseen.

Bea

Bea kääntyi taas katsomaan Johnia. "Oletko kunnossa, isä?" Narttu kysyi huolestunut ilme kasvoillaan. Sakemanni nousi ylös ja katsoi veljeään. Se pelkäsi todella, millaisia jälkiseurauksia Destinyn kuolemalla oli.

John ja Gale John tuijotti pentujaan hätäisenä ja käänsi sitten katseensa Hidetoshiin. "Ymmärrän, mene vaon," mies sanoi ja käveli avaamaan ulko-oven. John ei sanonut mitään Galelle tai Bealle. Sakemanni käveli ovelle mutta siitä ampaisi hyvin hurjaan juoksuun kadoten pian metsikköön. Gale vilkaisi hädissään siskoaan mutta lähti heti juoksemaan jotta isä ei pääsisi pois näköpiiristä

Bea

Bea jäi katsomaan veljeään hetken ja tuon rynnätessä Johnin perään, narttu katsoi vielä suu raollaan, hämmästyneen näköisenä Hidetoshia, kunnes hypähti ympäri ja lähti kovaa vauhtia juoksemaan veljeään ja isäänsä kiinni.

John ja Gale

John ei hidastanut. Se oli hätääntynyt unestaan mutta ei se suunnannut onneksi kohti vihollisten alueita. Se matkasi kohti kotia mutta tiesi ettei voisi estää äkäisyyttään tai masennusta. Vasta Futago-solan aluvaiheilla uros hidasti hölkkään ja jatkoi matkaansa kohti Gajyota.
Gale juoksi hädissään peläten isänsä hyökkäävän yksin Kaksosten kimppuun. Onneksi toisen hajujälki johti solaan ja pian uros saattoi siitä huojentuneena hidastaa vauhtiaan. Kotiin isäkin oli menossa.

//Gale ja John poistuvat//

Bea

Bea sai juosta hengästyneenä pitkään kovaa vauhtia, ennen kuin viimein saavutti etumatkaa saaneen veljensä. Galen hidastettua Bea pääsi tuon rinnalle ja hengästyneenä hidasti itsekin vauhtiaan, jatkaen sitten sanaakaan sanomatta kohti solaa.

// Bea poistuu //