Uusi tuttava (Kaksin ropetus)

//Tänne haluaisin Yakin!//

Benizakura

Uros käveli hiljaa metsässä kunnes päätyi kalliolle josta näki koko kaupungin. "Täällä Gin kävi nuorena Ohun sotilaiden kanssa... Ja tapasi Kait... Rohkeita koiria ne Kain kolme hurttaa!" Benizakura katsoi kaupunkia, se näki kuinka pieni poika leikki koiran pennun kanssa. Silloin Benizakura muisti oman omistajansa. "Se oli mahtavaa aikaa... Mutta tämä voittaa sen toisinaan..." Tosa sanoi hiljaa ja meni makuulle.

Yuki

Naaras saapui metsään missä se ei ollut ennen käynyt. Tämä oli hengästynyt juoksemisesta ja kävi istumaan hetkeksi. Tämä kuuli, että lähellä oli kaupunki. "Onneksi pääsin pois sieltä" Tämä sanoi hiljaa ja kuunteli metsän ääniä. Sitten Tämä huomasi lumessa koiran jälkiä ja lähti seuraamaan niitä. Se tuli lähelle kalliota ja huomasi vähän matkan päässä Tosa koiran. "Anteeksi saanko tiedustella nimeänne herra?." Yuki kysyi.

Benizakura

"Olen Ohun Benizakura, Mosan kaataja. Saanko kysyä teidän nimeänne?" Benizakura sanoi arvokkaasti ja käänsi katseensa Yakiin. "Ompa viehättävä narttu!" Tosa ajatteli ja katsoi Yakia odottaen tämän vastausta.

Yuki

"Olen Yuki." tämä sanoi ja katseli toista vähän aikaa. "Benizakura minäkin olen Ohun laumassa, mutta emme ole tavanneet aikaisemmin. Kaadoitte Mosa karhun?." Yuki kysyi kunnioittavalla äänen sävyllä. Tämä kävi istumaan lumiselle maalle ja värisi hiukan kylmästä.

Beniakura

"Niin, tietääkseni. Olin mukana sodassa Akakabutoa vastaan, sodassa pelastin Moss nimisen koiran, hän hallitsi tuota viereistä reviiriä, mutta en tiedä kuka siällä on nyt johtaja. Sain silloin menkoisen osuman... Kostoksi päätin hukuttaa Mosan. Gin oli sitonut Mosan köydellä, joten otin köyden päästä kiinni ja häppäsin lampeen. Sidoin köyden kiinni meren pohjassa olevaan puuhun, mutta jalkani jäi kiinni. Gin yritti vapauttaa minut mutta samalla Mosa olisi vapautunut joten löin Ginin pintaan. Myöhemmin kun kaikki olivat jo lähteneet näin ylläni kuolleen Mosan ja purin köyden poikki! Jos se Mosa hengitti viellä kun jätin sen kellumaan... Tekoni oli turha." Uros kertoi Yakille ja katsoi kuuta. Se oli täysi. "Täysi kuu ja punertava taivas! Joku on vuodattanut verta... Joku joka on tärkeä muille!" Benizakura mietti ja hänelle tuli mieleen Ohun lauman upseeristo ja Gin. "On tapahtunut jotain kamalaa... Ainakin sinisilmäisyyden perusteella." Tosa sanoi nartulle.

Yuki

Yuki katseli täysikuuta ja punertavaa taivasta samalla, kun kuunteli toistta. "En usko että se karhu jäi henkiin se olisi kyllä huomattu." Yuki sanoi. Narttu valpastui, kun kuuli toisen sanat. "Jotain kamalaa on siis sattunut. Punertava taivas ei kyllä lupaa mitään hyvää." Tämä sanoi ja katseli täysikuuta. Yuki nosti kuononsa kohti taivasta ja alkoi ulvoa. Pian tämä kuitenkin lopetti ulvomisen ja katsoi Benizakura silmiin. " Ulvoin aina vanhempieni kanssa täysikuulla, kun he vielä elivät." Tämä sanoi.

Brnizakura

"Otan osaa." Uros sanoi ja alkoi ulvoa. Pian tämä kuitenkin lopetti."Minäkin ulvoin aina pentuna. Minä olin lemmikki. Menin joka päivä pikku tytön kanssa niitylle leikkimään ja siellä minä ja hän katsoimme kuuta. Kaikki se loppui kun minusta tuli taistelu koira. Mutta siitä on kauan..." Benizakura muisteli ja katsoi narttua. "Sinulla on kauniit silmät..." Tosa totesi ja kohotti kuononsa kohti kuuta ja alkoi taas ulvoa.

Yuki

Narttu punastui, kun toinen kehui sen silmiä. Sitten toinen alkoi ulvoa ja Yuki yhtyi ulvontaan. Yuki tunsi, kun alkoi tuulla lujemmin ja tälle alkoi pikku hiljaa tulla kylmä. Yuki lopetti ulvonnan ja katsoi toista. "Beniakura menisimmekö jonnekin suojaisempaan paikkaan? Täällä alkaa olla kylmä..."" Tämä sanoi hiukan täristen.

Benizakura


"Hyvä on, pienen kävely matkan päässä on luola. Voin näyttää tietä." Tosa sanoi ja alkoi kävellä metsään päin. Benizakura katsoi edelleen taivasta. "Minä pelkään että Ginille on tapahtunut jotain. Oletko kuullut mitään hänestä?" Benizakura kysyi toiselta.

Yuki

Naaras nousi seisomaan ja lähti seuraamaan Benizakuraa. "En ole kuullut Ginistä mitään, kun olin Gajyolla en nähnyt Giniä kertaakaan." Tämä sanoi ja katseli metsään päin.

Benizakura

"Se ei meinaa hyvää." Uros sanoi ja alkoi hölkätä eteen päin. "Perillä, täällä minä aina nukun, voit mennä heinien päälle, minulla ei ole kylmä." Benizakura sanoi nartulle ja meni heinien viereiseen nurkkaan. "Onko sinulla nälkä?" Tosa kuitenkin kysyi ja nuosi.

Yuki

Narttu käveli Benizakuran perässä luolalle ja meni sisään katsellen ympärilleen luola oli mukavan oloinen. Yuki käveli heinien luokse ja kävi makuulle. "EI minulla ole nälkä voin metsästää myöhemmin" Tämä sanoi.

Benizakura

"Selvä, mutta sinun ei tarvitse metsästää, minä metsästän." Benizakura sanoi suoraan ja kävi taas mukuulle.

//Sori lyhyt//

Yuki

"Hyvä on voit metsästää jos haluat." Tämä sanoi ja katseli toista.

Benizakura

"Noh, minä menen. Pysy luolassa täällä voi olla vaarallisia koiria!" Benizakura sanoi ja oli jo juoksussa. Pienen matkan päässä Tosa sai saaliikseen rusakon ja suuntasi kohti luolaa. "Sain vain rusakon, haluatko sinä?" Uros kysyi Yakilta ja iski hampaansa lihaan.

Yuki

Yuki katsoi, kun toinen juoksi ulos luolasta ja tämä vaipui ajatuksiinsa. Jonkin ajan päästä Benizakura tuli takaisin rusakon kanssa. "Kiitos kovasti voin ottaa vähän." Tämä sanoi ja nousi seisomaan kävellen rusakon luoksen ja repäisi siitä käpälän irti. Narttu meni maahän makaamaan ja alkoi syödä käpälää. Pian kuitenkin rauha rikkoutui, kun läheltä kuului karhun vihainen karjunta?.

Benizakura

"Karhu? Äh, minä hoidan. Tottakai voit kuitenkin tulla katsomaan." Uros sanoi päättäväisesti katsoen Yakia. Sitten Tosa käveli hitaasti ulos ja näki karhun. "Tästä tulee hauskaa!" Benizakura sanoi ja lipaisi huuliaan.

Yuki

Naaras katsoi, kun toinen meni ulos luolasta ja nousi perässä. Tämä käveli Benizakuran viereen ja katsoi karhua joka oli vähän matkan päässä. Yuki antaisi Benizakuran hoitaa karhun, mutta oli koko ajan valppaana jos sitä tarvittaisi.

Benizakura

Benizakuralla oli kokemusta karhuista. Sille oli syntynyt elinikäinen kauna niitä kohtaan. Nopeasti uros oli jo karhun kimpussa. Se katkaisi ensin karhun taka jalan, sitten puri tämän henki torven poikki. Nyt karhu makasi kuolleena maassa. "Valmis. Minä käytän tätä petinä, vai haluatko sinä sen?" Tosa kysyi nartulta.

Yuki

Naaras katseli miten nopeasti toinen tappoi karhun ja oli ihmeissään, mutta kun karhu makasi maassa kuolleena. Yuki käveli karhun luokse ja varmisti, että tämä oli kuollut ja rentoutui sitten. "Tämä karhu on iso voimme molemmat käyttää sitä petinä." Tämä sanoi.

Benizakura

"Hyvä on." Uros sanoi Yumille ja raahasi karhun sisään. Sitten Tosa kävi makaamaan karhun päälle. "Hyvää yötä. Niin ja olet todella kaunis, puolisollasi oli onnea matkassaaan." Benizakura huomautti ja sulki silmänsä.

Yuki

Narttu käveli perässä luolaan ja kävi karhun päälle makaamaan lähelle Benizakuraa?. "Ei minulla ole koskaan ollut puolisoa." Yuki sanoi hiljaa. Tämä haukotteli ja vilkaisi toista tämä oli sulkenut silmänsä, mutta ei ollut varma nukkuiko toinen. Narttu ei vielä sulkenut silmiään se ajatteli asioita joita sille oli tapahtunut päivän aikana.

Benizakura

Benizakura katsoi lähellä makaavaa Yukia ja sanoi; "Ei puolisoa, sepä ihme luulisi että tuollainen narttu huokuttelisi jokaisen uroon luokseen." Benizakura katsoi ulos, siellä alkoi sataa lunta. Tämä luuli Yukin nukkuvan ja lähti ulos. Hiljaa Tosa hiipi kielekkeelle ja ulkoi ulvoa.

Yuki

Narttu oli nukahtanut, mutta heräsi ulvontaan ulkona. Tämä katseli paikkaa missä toinen oli ollut eikä tätä näkynyt missään. Yuki nousi seisomaan ja lähti kävelemään suuntaan mistä ulvonta kuului, kun tämä saapui kalliolle se pysähtyi ja kuunteli toisen ulvontaa, mutta ei halunnut häiritä toista.

Benizakura

Benizakura kuuli Yukin askelet ja kääntyi. "Anteeksi jos herätin, mutta minä ulvon usein täysi kuulla. Vioit liittyä ulvontaan jos haluat." Uros sanoi ja muisti pojan kanssa leikki aina. Uroolle tuli kyynel poskelle. Sitten tosa kuitenkin kohotti kuononsa kohti kuuta ja ulvoi niin kauniisti kuin osasi! Ulvonta kuului vuorien ylitse ja koko laaksossa kaikui ulvonta. Sumuvuori vastasi koiran ulvontan.