Pimeyden hetket (Kaksinpeli)

Kurushimi

Pentu alistui hieman toisen reaktiolle ja pysähtyi kuuntelemaan loppuun. "Selvä, isä." Tämä sanoi ja istui alas. Se olisi kysynyt Satsujinin ohjeista, mutta ei nyt enää viitsinyt, vaan jäi odottamaan hiljaa että tämä antaisi ne. Se tarkkaili valmiiksi jo ympäristöään oksia varten.

Satsujin

Susi vilkaisi takana tulevaa poikaansa. "Nyt se mitä sinun tulee tehdä, on vahvistaa purukalustoasi ja opetella saalistamaan." Satsujin neuvoi ja lähti sitten suunnistamaan kohti metsää, olettaen Kurushimin seuraavan. "Lintujen nappaaminen taitaa olla sinun ikäisellesi ehkä soveliasta." Satsujin sanoi, vaikka hyvin harvat tuon ikäiset edes kykenivät metsästämään. Siitä susi ei kuitenkaan välittänyt. Kurushimin tulisi oppia kaikki mahdollisimman nuorena.

Kurushimi

Pentu kuunteli tarkkaan ja nyökkäsi. Se rupesi tietysti heti seuraamaan, kun Satsujin lähti metsälle päin. Lintujen nappaaminen? Tämä mietti, muttei sanonut vielä mitään. Se käveli Satsujinin perässä ja katseli ympäristöään tarkkana lintujen varalta.

Satsujin

Susi höristeli korviaan. Ei ollut epätavallista, että laaksosta löytyisi lintuja. Ne tiesivät varmasti sen olevan turvallinen paikka, sillä eihän siellä juuri ollut petoeläimiä, muuta kuin satunnaisesti. Nyt kuitenkin kuulosti olevan epätavallisen hiljaista. Satsujin murahti itsekseen. Tyssäsikö koulutus todella tähän? Laakso oli sen verran pieni, ettei sen kiertämiseen kuitenkaan kauaa menisi, ehkä kaksikymmentä minuuttia. Satsujin siis jatkoi määrätietoisesti eteenpäin, mutta silti tuntui olevan hiljaista.
Fasaanin rääkäisy kuitenkin kiinnitti suden huomion ja tämä painautui vaistomaisesti matalemmaksi. "No niin...siellähän niitä on.." Satsujin sanoi, haistaessaan kevyen tuoksun. Parinsadan metrin päässä oli kolme naarasfasaania ja yksi koiras.

Kurushimi

Pentu seurasi Satsujinia ja kuunteli tarkkaan ja tähyili ympärilleen, muttei huomannut tai kuullut mitään metsästettävää. Satsujinin jatkaessa eteenpäin, Kurushimi seurasi perässä. Kurushimi havahtui myös fasaanin rääkäisyyn. Se ei tiennyt mitä tehdä, joten otti mallia Satsujinista. Pentukin meni matalemmaksi ja katsoi tarkkaan eteenpäin. Se huomasi fasaanit, muttei tiennyt mitä tehdä. Kurushimi jäi paikalleen odottamaan, mitä toinen tekisi.

Satsujin

Susi käänsi katseensa nyt poikaansa. "Pysy tässä. Minä kierrän parven taa." Satsujin kertoi ja katsoi sitten lintuja. Pitkään aikaan se ei ollut saalistanutkaan pienriistaa. Koska Kurushimilla ei ollut varmaankaan enää nälkä, susi toivoi, ettei toisen motivaatio saalistaa olisi kuitenkaan laskenut. "Muista, ettet ryntää niitä kohti heti. Kun annan merkin, sinkoudut heti niitä kohti ja yrität napata lähimmästä linnusta kiinni. Kannattaa valikoida saalis etukäteen, mutta jos et saa sitä kiinni, yritä saada lähimpänä oleva." Satsujin sanoi. Susi kuitenkin ymmärsi, että toinen ei välttämättä onnistuisi ensi yrittämällä. Satsujin hölkkäsi hiukan sivuun ja kiersi miltei ääneti pahaa aavistamattoman parven taa, käyden sitten odottamaan.

Kurushimi

Kurushimilla ei ollut nälkä, vielä. Mutta se oli todella innostunut oppimaan kuinka metsästetään. Kurushimi kuunteli tarkkaan isänsä ohjeet ja nyökkäsi vastaukseksi. Se valitsi heti linnun, jonka halusi napata ja tuijotti sitä herkeämättä. Sitten Kurushimi valmistautui hyökkäykseen ja jäi jännittyneenä odottamaan parven selustassa olevan Satsujinin merkkiä.

Satsujin

Satsujin tajusi, ettei ollut kertonut, minkä linnuista itse valitsisi. Kokenut metsästäjäpari kyllä olisi osannut valikoida linnun niin, että vaikka se olisi ollut sama, niin noinkin pienessä parvessa sen olisi voinut osata arvioida. Satsujin kuitenkin toivoi, että Kurushimi tajuaisi olla yrittämättä metsästää koiraslintua. Se voisi puolustaa naaraita ja hyökätä, ja suurena lintuna saattaisi jopa onnistua vahingoittamaan pentua. Vaikka Satsujin uskoi, että Kurushimi kyllä päihittäisi sen tarvittaessa. Musta susi kuitenkin valitsi itse johtajalinnun ja painautui matalaksi niiden toiselle puolelle. Pian olisi aika hyökätä...Satsujin odotti kuitenkin vielä, että linnut rentoutuisivat uudelleen, sillä nyt ne olivat hiukan levottomia. Toivottavasti Kurushimi osaisi seurata hänen merkkejään.

Kurushimi

Kurushimi tuijotti herkeämättä yhtä kolmesta naaraslinnusta, Kurushimi kuitenkin vilkaisi myös koiraslintua, mutta naaraslintu vaikutti helpommalta kohteelta. Se huomasi Satsujinin painautuvan matalaksi ja teki itsekkin näin. Pentu vilkaisi isäänsä aika-ajoin, mutta huomasi että tämä odotti jotain. Pentu mietti vielä hetken aikaa mitä tekisi, kunnes yhtäkkiä alkoi ottamaan matalana lyhyitä askelia parvea päin. Se yritti päästä lähemmäs kimppuunsyöksymistä varten.

Satsujin

Kun Kurushimi lähti siirtymään lähemmäs lintuja, Satsujin melkein murahti ääneen. Pentu ei ollut odottanut hänen merkkiään. Satsujin kuitenkin tajusi myös, etteivät linnut huomanneet mitään. Susi hymyilikin tyytyväisenä, sillä toinen osasi toimia oma-aloitteisesti, vaikkei ollutkaan koskaan saalistanut. Kun Kurushimi oli tarpeeksi lähellä, Satsujin yritti viestittää Kurushimille pienellä liikehdinnällään, että oli aika hyökätä. Satsujin painautui matalaksi jännittyneenä, ja ampaisi sitten matkaan. Musta susi erottui hyvin valkeaa hankea vasten. Satsujin loikkasi pitkällä loikalla lähemmäs lintuparvea, joka hätääntyneenä alkoi räpiköidä ympäriinsä. Suuret linnut eivät pääsisi kovin helposti lentoon ilman tilaa, ja Satsujin yritti estää noita ottamasta enempää vauhtia. Susi syöksyi sitten kohti urosfasaania, ja iski hampaansa tuon kaulan ympärille. Lintu kuoli heti.

Kurushimi

Pentu käveli vielä hieman lähemmäs lintuparvea ja katsoi Satsujinia, joka yritti antaa merkkiä hyökkäykseen. Kun Satsujin meni matalaksi ja valmistautui hyökkäykseen, Kurushimi älysi mitä tehdä. Se meni myös matalaksi ja syöksyi parven kimppuun hitusen isästään jäljessä. Linnut alkoivat räpiköimään hätääntyneinä ja Kurushimi hyökkäsi valitsemansa linnun kimppuun. Se iski hampaansa linnun siipeen, joka räpiköi irti ja yritti lähteä lentoon. Pentu yskäisi höyhenet suustaan ja hyppäsi nopeasti linnun kimppuun ja sai otteen tämän kaulasta, kaataen linnun. Kurushimi puri niin kovaa kuin pystyi sätkyilevää lintua ja tämän kaulasta alkoi valumaan verta. Sätkyily loppui hitaasti. Muut linnut lähtivät lentoon ja tämän huomattuaan Kurushimi lähti raahaamaan kuollutta lintua Satsujinin luokse.

Satsujin

Satsujin aikoi syöksyä Kurushimin linnun kimppuun nähdessään tuon pääsevän irti, mutta pentu onnekseen korjasi tilanteen nopeasti itse, ja sai linnun kiinni. Satsujin ei olisi voinut olla tyytyväisempi. Toisen raahatessa lintua hänen luokseen, Satsujin hymyili pirullista hymyään. "Todella hienoa, poika." Satsujin kehui. Se ei koskaan kehunut juuri ketään, mutta Kurushimi oli poikkeus. "Nyt viedään saaliit takaisin sinne mistä lähdimme, eli luolalle. Sen jälkeen minä lähden ja sinä jatkat itsenäistä harjoittelua." Satsujin sanoi ja nosti linnun korkeammalle kannettavakseen, lähtien sitten kulkemaan kohti luolaa.

Kurushimi

Pentu oli erittäin tyytyväinen teostaan, etenkin kun sai kehuja isältään. Satsujinin kerrottua mitä seuraavaksi tapahtuu, Kurushimi nyökkäsi ja käänsi katseensa tappamaansa lintuun. Pentu otti tätä kaulasta ja yritti nostaa sen samanlailla kuin Satsujin, mutta se oli liian painava ja Kurushimi lähti raahaamaan lintua luolaa päin. Kurushimi kuitenkin sai kävelevän (?) Satsujinin kiinni. "Milloin tulet takaisin?" Pentu vielä kysyi. Se oli saanut elävän olennon tappamisesta outoa mielihyvää ja hymyili hieman ilkeän näköisesti.

Satsujin

Susi käänsi katseensa poikaansa ja nähdessään tuon virnistyksen, virnisti Satsujin Kurushimille takaisin. "Mahdollisimman pian. Saat nyt jonkin aikaa olla yksiksesi, mutta voin lähettää jonkun silloin tällöin käymään täällä." Satsujin sanoi ja mietti myös opettajan hankkimista. Susi kuitenkin tahtoi, ettei hänen poikansa oppisi mitään ylimääräisiä ja turhia liikkeitä.

Kurushimi

Pentu kuunteli tarkkaan Satsujinia. "Selvä, isä." Tämä vastasi. Se kävi päässään läpi oppimiaan asioita ja Satsujinin antamia ohjeita. Kun sudet saapuivat luolalle (?), Kurushimi raahasi linnun sisälle. Pentu pysähtyi kuolleen emonsa viereen ja päästi irti linnusta. Se katsoi sutta hieman ihmeissään hetken ajan, kunnes sen ilme vakavoitui. Pentu nappasi lintua kaulasta ja vei sen luolan perälle.

Satsujin

Satsujin seurasi pentuaan luolaan ja laski linnun myöskin lattialle. Sen jälkeen susi haki lunta ulkoa ja vieritti sitä kekona kohti lintua, haudaten tuon sitten lumeen. "Tämä säilyy tässä. Se on sinun ateriasi myöhemmäksi. Syö hyvin, mutta säästeliäästi." Satsujin neuvoi ja katsoi sitten suden ruumista. Susi tarttui siihen ja kevyesti raahasi osittain syödyn ruhon ulos, ja paiskasi sen kauemmas. Satsujin veisi sen mennessään ja viskaisi virran vietäväksi. Kaikki siteet Kurushimin ja tämän äidin välillä olisi katkaistava. Linnut kyllä riittäisivät saaliiksi ja pentu voisi ainakin yrittää saalistaa lisää.

Kurushimi

Kurushimi käveli Satsujinin vireen ja istui alas. Tämä nyökkäsi vastaukseksi. Pentu seurasi tarkkana kun Satsujin heitti ruumiin kauemmas, se ei kuitenkaan reagoinut tähän mitenkään. Kurushimi odotti vielä jos toisella olisi jotain sanottavaa.

Satsujin

Satsujin palasi pian takaisin luolaan ja istahti hetkeksi alas. "Pärjäät kyllä, Kurushimi." Satsujin sanoi sitten, tosin äänensävy ei ollut mitenkään lohduttava, enemmänkin käskevä. "Minä lähden nyt." Satsujin sanoi sitten ja nousi ylös. Kaksoset eivät saisi käydä epäluuloisiksi. Susi käveli ulos ja vilkaisi vielä poikaansa, kunnes lähti juoksemaan. Matkalla se tarrautui narttusuden ruumiiseen ja kuljetti tuota salakäytävälle asti. Susi pujahti juurakkoon ja syöksyi eteenpäin tunnelissa. Se oli kuitenkin haastavaa suurikokoiselle sudelle, varsinkin kun tämä joutui raahaamaan ruumista mukanaan. Päästyään toiselle puolelle, susi heitti lumen sivuun ja peitti sen jälleen huolellisesti jälkeensä. Kesäisin se peitettiin kivellä tai maalla, mutta lumi toimi vielä siihen ihan hyvin. Satsujin otti mukaansa taas nartun ruumiin ja heitti sen matkalla olevaan jokeen. Satsujin katseli hetken, kun ruumis upposi virran mukaan pohjamutiin ja susi virnisti tyytyväisenä, jatkaen sitten matkaansa.

// Satsujin poistuu //

Kurushimi

Pentu jäi sanaakaan sanomatta katsomaan kun Satsujin juoksi pois kuollut susi mukanaan. Se istui siinä paikallaan vielä hetken, ennen kuin nousi ylös ja käveli ulos. Pentu katsoi herkeämättä Satsujinin menosuuntaan, kunnes alkoi tähyilemään ympäriinsä. Se huomasi maassa oksan, jonka luokse tämä käveli. Pentu lipoi huuliaan, nosti oksan maasta ja napsautti tämän poikki puremalla. Kurushimi rupesi heti innokkaana etsimään lisää oksia, joita purra poikki. Sillä olisi paljon aikaa harjoitella, eikä tämä aikonut hukata hetkeäkään.

//Kurushimi jää tänne joksikin aikaa.//