Mahdollisuus paratiisiin

Sirius

Sirius käänsi päänsä isäänsä." Haavat ovat syvät ja hän on huonossa kunnossa. Nyt hänen pitää levätä hoidon jälkeen." Se sanoi ja jatkoi haavojen hoitoa.

//Tuota Amarath Orion han kantoi Ginin Gaijon sisälle.//

Orion

Orion käänsi katsensa isänsä kun se tuli luolaan, mutta vilkaisi sitten veljeään ja kuunteli mitä Sirius sanoi. Sen jälkeen Orion seurasi miten sen veli hoiti niiden isoisän haavoja. Orion oli hieman huolisaan isoisästään, mutta uskoi Ginin toupuvan viellä entiselleen.

Kagetora

Kai kuunteli järkyttyneenä uutisia. Se todella pelkäsi poikansa puolesta. Sydän hakaten se syöksyi isänsä ja Akamen perään. Paikalla tarvittaisiin nyt apua.

//Kagetora poistuu//

// Niin kantoikin ja käsittääkseni Gin on siellä tälläkin hetkellä? : D Ja Ginillä ei ole syviä haavoja, sillä sitä on vain mukiloitu pahasti, energiat vähissä ravinnonpuutteen takia ja tietenkin muutamia pintaruhjeita (; //

Gin & Weed

Gin makasi aloillaan, nukkuen sikeästi. Se ei ollut nukkunut paljoakaan rauhassa, joten univelkaa oli paljon, eikä akita kyennyt pysymään hereillä. Weed nyökkäsi. Ginin haavat näyttivät syvemmiltä kuin ne tosiasiassa olikaan, sillä pienet pintanaarmut olivat tahrineet turkin veren peittoon.

Chitan

Valkoturkkinen oli selostanut tarkasti tapahtumat muutamalle ylempiarvoisemmalle vartijalle ja tassutteli nyt Gajyon siään. Tullessaan luolaan jossa Gin oli, tuo nyökkäsi Weedille tervehdykseksi. Sitten tuo kävi mitään sanomatta makuulle seinän viereen. Se tahtoi olla paikalla kun veli heräisi.

Dasuto & Gin & Weed

Päästessään Futago-solaan, Dasuto oli jo jättänyt Oliverin taakseen. Se ei jaksanut hidastella toisen vauhtia. Vahva akita astui nyt Gajyon pihaan ja katseli ympärilleen. Se oli hyväntahtoisesti kertonut, kuka oikeasti oli, ja päässyt sen turvin etenemään. "Gin on Gajyolla, samoin hänen veljensä..siis sinunkin veljesi." Dasuto kuuli jonkun sanovan. Vai on Chitankin päässyt jo liittymään tähän roskalaumaan.. Akita päätti jäädä odottamaan noita. Onneksi kukaan ei tiennyt sen pahantahtoisuudesta.
Gin makasi edelleen hiljaa ja Weed katsoi isäänsä. Koira otti hampaisiinsa kostean sammaleen ja pyyhki tämän turkin puhtaaksi verestä, todeten, ettei isä ollutkaan niin pahasti loukkaantunut, kuin oli ensin vaikuttanut. Gajyolle saapui viestinviejä, joka astui sisään. "Ulkona on joku Dasuto-niminen. Väittää olevansa Ginin veli. Voisiko joku todistaa, että se todella on totta?" Koira sanoi, sillä Gin nukkui vielä. Weed nosti katseensa kohti Chitania.

Chitan

Valkea akita hämmästyi veljensä saapumisesta Gajyolle ja vilkaisi vielä Giniä. Se oli väsynyt mutta nousi silti ylös. Lihaksia ja jalkoja särki paljon. "Weed, ilmoita jos Gin herää. Tahdon puhua hänelle," Chitan sanoi vielä ja asteli sitten ulos Gajyosta. Se näki heti tutun naaman ja tallusteli kohti Dasutoa. "Veli! Siitä on pitkä aika," tuo tervehti toista todistaen samalla, että Dasuto puhui totta.

Dasuto & Weed

Weed nyökkäsi ja istuutui isänsä vierelle. Se ei välittänyt uudesta tulokkaasta, jos Chitan voisi hoitaa todistamisen.
Dasuto kohotti katsettaan nähdessään Chitanin. Tuon kasvoilla käväisi virne, mutta se muuttui taas vakavaksi tuijotukseksi. "Vai olet sinäkin päässyt tänne..vieläkös tähtilapsosemme on elossa?" Dasuto sanoi, tarkoittaen Giniä. Sen äänensävy oli ehkä hiukan aavistuksen pilkkaava.

Chitan

Akita kurtisti kulmiaan ja tuijotti toista. Miksi veli kuulosti ilkeältä? Chitan ei ymmärtänyt mutta uskoi, että syy voisi olla kateudessa. Chitan itse ei kadehtinut ketään. Sen sijaan tuo oli hyvin ylpeä Ginistä. "On hän... Mitä teet täällä?" Uros sanoi sitten ja kohotti päätään kysyvästi. Kai toisella syykin oli.

Dasuto & Weed

Dasuto vain virnisti ja käveli hiukan toisen ohitse. "Kunhan vain tulin katsomaan, kuinka niin täydelliset veljeni elävät." Dasuto sanoi ja hypähti ympäri. "Kuules Chitan. Luulitte aina, ettei minusta tulisi koskaan mitään. Kuinka niin erikoinen tiikeriraitapaitainen naurettava karvakasa oli muka parhain. Pah, sanon minä!" Dasuto karjahti ja käveli edestakaisin. Samassa uroksen katse kiinnittyi hahmoon, joka seisoi Gajyon suulla. "Gin, sinäkö?" Dasuto sanoi kurtistaen kulmiaan. Weed pudisti päätänsä. "Ei, mutta minä olen.." Kuului heikko ääni, ja Gin astui esiin. Akitan jalat hädin tuskin kantoivat, mutta Weed tuki tätä ruumiillaan. "Aah, voi Gin. Ovatpa vuodet...kohdelleet sinua kaltoin." Dasuto sanoi ja astui veljeään lähemmäs, mutta Weed murahti varoittavasti.

Chitan

Chitan oli ylisuojelevainen haavoittunutta veljeään kohtan. Dasuton sanat saivat tuon murahtamaan happamasti ja tuijottamaan toista halveksuen. "Sinua ei koskaan ole pidetty meitä huonompana. Gohei oli poikkeus mutta muille olet ollut samanlainen kuin me kaksi," valkea akita sanoi ärtyneesti. Toisen kääntyessä kohti paikalle ilmestynyttä Giniä ja Weediä, Chitan päätti suojela. Yllättäen se hyppäsi veljeään päin takaapäin. Se yritti tarrata Dasuton niskaan ja painaa toisen maahan. Chitan ei päästäisi tuota lähelle Giniä.

Gin & Weed & Dasuto

Gin nyökkäsi vahvistukseksi Chitanin sanoille. "Olen pahoillani..Dasuto..jos tunnet kokeneesi vääryyttä. Mutta kyllä sinua arvostetaan..." Gin sanoi heikolla äänellä. Weed joutui ottamaan tuon painon melkein kokonaan kantaakseen, kun akitan jalat huojuivat. "Tuo on täyttä siansontaa! Te ette tiedä, miten olen joutunut aina jäämään varjoonne, kuuntelemaan, miten niin hieno koira pikku Gin on, voi, miten Chitan taas sai karhun kaadettua ja lässyn lää.. Minulle ei annettu edes tilaisuutta..!" Dasuto huusi ja astui taas lähemmäs. Chitanin hyökätessä sen kimppuun takaapäin, Dasuton jalat notkahtivat toisen painosta, mutta lihaksikas akita ei painunut maahan asti. Sen sijaan akita käänsi päätään ja yritti tarttua Chitanin päähän, riuhtaistakseen toisen irti.

Chitan

Akita rähähti ja irrotti loikaten toisen eteen. Se otti uhkaavan asennon ja paljasti hampaansa murinaan. Ainokainen korva painautui niskaan ja uroksen häntä nousi. "Mene pois Dasuto... Jos et arvosta sanoja jotka ovat totta, ei sunun kannata jäädä. Me emme koskaan ole yrittäneet jättää sinua varjoomme. Sinä et tiedä mitä minulle tapahtui kun putosin," uros selitti synkällä äänellä. "Kahdeksan vuotta ilman muistoja veli! Sinun luulosi surkeana pitämisestä eivät ole mitään siihen verrattuna! Et voi tulla väittämään tuollaista," Chitan aluksi huusi mutta rauhoittui sitten.

Dasuto & Gin & Weed

Dasuto käänsi ylimielisen katseensa veljeensä. "Minua ei kiinnosta, vaikka olisit kuollut, Chitan." Dasuto sanoi ja astui lähemmäs. "Oikeastaan toivoinkin sitä, mutta harmi vain, että olet elossa." Dasuto sanoi pistävästi. Gin astui Weedin tukemana lähemmäs. "Dasuto...minä en valinnut kohtaloani. En ilmoittautunut vapaaehtoisesti Gohein koulutukseen. Sinun on ymmärrettävä, mitä Chitan sanoillaan tarkoittaa..olet väärässä..." Gin sanoi ja kohotti asentoaan, mutta lysähti sitten taas alemmas. Weed joutui nostamaan isänsä selkäänsä. "Minä jos kuka olen oikeassa. Pitäkää vain hienot asemanne Ohun rakkeina ja olkaa niin ylpeitä menneisyydestänne. Minä saan teidän takianne vain hävetä sitä! Hyvästi. Tapaamme toivottavasti silloin, kun makaatte molemmat verissänne jalkojeni juuressa!" Dasuto sanoi ilkeästi, ja syöksyi sitten pois alueelta. Vartijat lähtivät tämän perään. "Antakaa hänen mennä." Gin sanoi, mutta ääni ei ollut tarpeeksi kova, jotta nuo olisivat kuulleet. Weed kuitenkin haukahti käskevästi ja vartijat pysähtyivät. "Hänen sydämensä on täynnä vihaa...ja me emme voi tehdä mitään, jollei hän usko sanoja." Gin sanoi huokaisten. Weed kantoi hänet takaisin sisään.

// Dasuto poistuu //

Chitan

Valkea akita pudisti haikeanan päätään. Ei sillä ollut enää mitään sanottavaa. Veli oli mennyttä. Ei toisesta saisi enää hyvää jos viha oli niin pahasti toisen sydämen täyttänyt. Huokaisten Chitan kääntyi ja hölkkäsi Weedin perään. "Saanko puhua veljeni kanssa kahden?" uros kysyi. Se ei syrjinyt Weediä mutta tahtoi puhua vain Ginille.

Weed & Gin

Weed laski isänsä pehmeälle heinäpedille, ja nyökkäsi sitten Chitanille, lähtien pois luolasta. Gin jaksoi nyt pysytellä hereillä, mutta oli nälkäinen. "Uskomatonta, että tapaan samana päivänä molemmat veljeni." Gin sanoi ja tarttui sitten hänelle tuotuun fasaaniin. "Toivottavasti et pahastu, jos syön samalla. En ole syönyt kunnolla moneen moneen päivään. Syö toki sinäkin." Gin sanoi ja riuhtaisi itselleen siipipalan, siirtäen linnunruhon sitten lähemmäs Chitania.

Chitan

Uros naurahti toisen sanoille ja otti fasaaninkin vastaan vaikkei ollut edes kovin nälkäinen. "Syö toki. Olet kärsinyt tarpeeksi," tuo vastasi lempeästi ja riuhtoi itselleen muutaman sopivan suupalasen. Sitten tuo kuitenkin siirsi aterian sivuun ja huokaisi. Tämän silmiin palasi haikeus ja häpeä. "Olet onnekas... Harmi, että Dasuto on noin kateellinen ja vihainen. Ja mitä minuun tulee, olen tehnyt paljon pahaa Ohulle sen jälkeen kun putosin karhumetsällä jokeen," Chitan aloitti kertomuksen samalla tyylillä kuin Weedin kanssa.

Gin

Toisen mainitessa Ginin olevan onnekas, akita vain hymyili ja pudisteli päätään. "Onnen voi käsittää monella eri tapaa." Akita sanoi jatkaen syömistään. Gin söi nopeasti, muttei kovin paljoa. Se ei muutenkaan yleensä syönyt kovin paljoa, mutta nyt pitkän syömättömyyden jälkeen vatsa täyttyi nopeasti. Gin nosti katseensa Chitaniin tuon lausuessa sanansa. "Kerro vain." Gin sanoi ja nousi hitaasti istumaan. Se oli maannut jo monta päivää, ja vaikka tarvitsikin lepoa, se ei tahtonut maata koko aikaa enää. "Kaikki tekevät joskus virheitä. Ja kaikki ansaitsevat myös toisen mahdollisuuden." Akita sanoi.

Chitan

Uros nielaisi ja nyökkäsi merkiksi siitä, että ymmärsi kyllä. "Katsos, kun putosin jokeen löin pääni todella pahasti. Menetin muistini ja minun tilalleni ilmestyi kokonaan toisenlainen persoona. Se persoona on paha ja hallitsi minua kahdeksan vuotta. Koko sen ajan tiesin ainoastaan oman nimeni. Kokosin lauman sen persoonan vallanhimon turvin. Sitten tapasin yksinäisen vaeltajan, Hougenin. Haastoin hänet ja hävisin. Minun laumastani tuli hänenarmeijansa ensimmäinen osa ja minusta hänen vahvin liittolaisensa," Chitan aloitti kertomuksen ja piti pienen tauon. "Kun pahuus ohjaa yli puolet omasta elämästä menee aikaa ennen kuin palaa raiteilleen. Minun muistini palasi yllättäen välähdyksinä kun näin sinut. Te autoitte sitä shiba narttua, Reikaa, ja jäitte jumiin hylättyyn rakennukseen. Minä osallistui piiritykseen. Kukaan ei huomannut, että muutuin. Palasin omaksi itsekseni vaikka välillä saatan edelleen seota," tuo jatkoi ja korjasi hiukan asentoaan. Koko ajan se tarkkaili veljensä ilmeitä. "Kun Akame lähti pakoon, lähdin hänen peräänsä mutten yrittänyt saavuttaa. Tein mieluummin niin kuin, että olisi käynyt sinun ja Johnin kimppuun ylivoimalla. Sen kaiken päätteeksi hän sai sinut, Johnin ja sen Hiron panttivangiksi. En voinut auttaa paljastumatta. Kuitenkin kun John ja Hiro pakenivat pettureiden kanssa, minä haastoin Hougenin. Hän hakkasi minut henkihieveriin ja viskasi tielle. Ihmiset veivät minut hoitoon," tuo kertoi ja sulki hetkeksi silmänsä. "Parannuttuani paha persoonani pääsi valloilleen. Olin niin sekaisin muistoista. Tapoin silloin monta ihmistä ja pakenin. Harhailin aikani ja palauduin taas ennalleni. On edelleen rankkaa kun muistoista puuttuu selkeinä kahdeksan vuotta," tuo päätti tarinansa ja tuijotti liikahtamatta veljeään silmiin.

Gin

Gin kuunteli toisen kertomusta ilmekään värähtämättä. Akitan kasvoilla oleva tyyni ilme kuitenkin näytti tutkivalta ja silmät pysyivät tarinan mukana. Gin istui aloillaan, kunnes Chitanin kertomuksen lopuksi laski päänsä hitaasti kohti etutassujaan. Gin huokaisi pitkään ja mietti hetken. Sitten tämä taas nosti katseensa veljeensä. "Olet tehnyt paljon pahaa, Chitan. Mutta tiedät sen itsekin. Elämässä kaikkeen ei voi vaikuttaa itse, eikä pelkästään sinua voi syyttää tekemisistäsi. Minä ymmärrän, ja annan sinulle anteeksi." Gin sanoi ja pieni hymynhäive käväisi tämän kasvoilla.

Chitan

Valkoturkkinen laski hetkeksi katseensa ja sulki silmänsä. Toisen antaessa anteeksi tuo kuitenkin nopeasti avasi ne ja tuijotti toista hämmentyneenä. Se etsi merkkiä vihasta mutta ei löytänyt. "Kiitos veli. Korvaan kaiken jos vain hyväksyt minut Ohuun," tuo vastasi ja nousi istumaan.

Gin

Gin nousi hitaasti seisomaan ja katsoi Chitania uudelleen. "Olet jo näyttänyt minulle ja kaikille muillekin, että olet Ohun arvoinen soturi." Gin sanoi ja antoi taas pienen salaperäisen hymynhäiveensä käydä kasvoillaan, kunnes akita käveli ulos luolasta. Sen olisi pitänyt levätä, mutta saatuaan ravintoa, Ginin jalat kantoivat aikaisempaa paremmin, ja akita tahtoi hiukan tarkistaa Gajyon ympäristöä.

Chitan

Uros nyökkäsi kiitollisena. Se olisi halunnut nukkua mutta koska Gin lähti kävelemään, se päätti pitää uupumuksestaan huolimatta toiselle seuraa ja kulki toisen vierellä. "Kiitos vielä kerran. Saanko pysyä Gajyolla vain alennatko minut rivisotilaaksi," uros kysyi sitten ja naurahti hyväntuulisesti.

Gin & Weed

Ginin suupielet nytkähtivät hymyyn Chitanin kysyessä kysymyksensä. "Etköhän saa oleskella missä haluat, kuuluthan sentään sukuun." Gin sanoi ja iski nopeasti silmää, kunnes pysähtyi Gajyon pihaan. Weed tuli myöskin ulos ja seisahtui isänsä vierelle. "Olet pitänyt hyvää huolta laumasta." Gin kehui poikaansa.

Gale, Kagetora ja Chitan

Gale tuli ulos eri luolasta ja marssi alas vuorelta. Se tasutteli ympäriinsä ryhdikkäästi ja murahteli vartijoille komentelevasti. Gaian käynti ei ollut vaikuttanut uroksen käytökseen juuri mitenkään. Se oli yhä koppava itsensä eikä tiennyt isänsä tilanteesta.
Chitan hymyili Ginille ja katsoi sitten Weediä. "Tapasin poikasi aiemmin ja lähdin silloin pelastamaan sinua," akita sanoi ja istui alas. Oli hyvä olla taas perheen parissa.
Pian metsästä saapui hengästynyt Kagetora kyyneleet silmissään. Se huohotti ja lyyhistyi kumrtamaan Ginin eteen. "Y-ylipäällikkö... Isäni ja Akame, he päättivät jäädä," tuo kertoi suruissaan ja kohotti katseensa Ginin silmiin. "John on kuollut," se sai vielä sanottua hiljaisella äänellä.