Puolustusasemiin!

Crystal

"Hei minä olen Crystal." Vastasin Tsubomille ja huomasin siten kun Kabutsu pakeni paikalta *Toivotavasti tuo ei ole Kasain alainen muuten veljeni on vaikeuksissa.* Ajateli hetken ja Katsoin siten Tsubomia ja Sukia "ovatko nämä Ohun sotureita." Sanoin itsekseni.

Koshiro

Kun Kabutsu pakeni paikalta huomasin siten jonkun vieraan narttun *Kuka tuo narttu on.* Ajatelin hetken kunes katsoin siten isääni.
*Miksiköhän se Kabutsu pakeni melkein heti kun soturit hyökäsivät sen kimpuun.* Mietin itsekseni.

Suki

*Tunteekohan tuo narttu Kasain tai Black eyesin.* Ajatelin hetken kunes käänsin katseeni Tsubomiin.

Hyoma

Susi käveli takaisin Gajyolle mutisten vihaisesti itsekseen. "Niin, totta kai, kun minä pääsen taistelemaan jotain typerää hirviötä vastaan, niin silloin se päättääkin leikkiä pelkuria." Se kävi istumaan Tensain haudan viereen ja katseli ympärilleen. 'Mitäköhän nuo aikovat kaikille noille ruumiille tehdä? Menee kyllä aika kauan, jos kaikki haudataan.' Hyoma mietti ja naurahti, käyden sitten makaamaan. Se laski päänsä tassujensa päälle, mutta korvat pysyivät koko ajan tarkkaavaisena pystyssä.

Gin, Tokimune, Shiroka, Tesshin & Kasuga

*Ilmassa kiiri voitonriemuinen ulvahdus ja Gajyon laelle, isänsä viereen kuin tyhjästä, ilmestyi harmaa brindle akita. Gin katsoi kaikkia nopella silmäyksellä, eikä vielä huomannut Johnia. "Kuulkaa kaikki! Taistelusta olemme nyt selvinneet voittajana, ja myös me, kuten Kasaikin, tarvitsemme aikaa toipumiseen. Mutta muistutan teitä, ettei taistelu ollut vielä tässä, joten harjoitelkaa ja pysykää valppaina. Menetimme tänään monta hienoa soturia, mutta saimme myös tilalle uusia. Shiroka, 80 koiransa kanssa.." Shiroka ulvahti sotureidensa kanssa. "..sekä yllätyksenä vanhan, ja joillekin uuden tuttavuuden, Tesshinin isän, Kurojakin. Myös Tokimune on hengissä." Tokimune siirtyi kaikkien nähtäville ja nyökkäsi. Tesshin seisoi ylväänä Kasuga vierellään ja kuunteli tarkkaavaisena. "Nyt meidän on siivottava taistelun jälkiä ja koulutettava nuorista koirista uusia sotureita!" Gin kuulutti.*

Riki, Akame, Reima, Moss.


Riki katsoi Johnia ja heristi sitten korviaan. "Odota hetki" Riki sanoi ja odotti Ginin saapumista, sillä oli kuullut jo kaukaa noiden saapumisen. Ginin saapuessa isänsä vierelle Riki katsoi poikaansa tuosta ylpeänä ja kuunteli tuon puhetta. "Hyvä että palasit elossa Gin." Riki sanoi. Akame oli saapunut muiden kanssa paikalle ja jäi kuuntelemaan Ginin puhetta lauman sekaan. Moss oli iloinen siitä, että myös Mutsun taistelu oli voitettu. Mastiffi makasi maassa ja katsoi Giniä koirajoukon seasta. Reima kuunteli Ginin puhetta.

Yukimura

Akita oli myös tullut paikalle ja katsoi isäänsä ja isoisäänsä ihaillen hetken, ennen kuin katsoi taistelun jälkiä. Yukimura loikkasi Gajyon alimmille kiville ja katseli ympärilleen. "Hei! Kuka sinä olet?" se huusi äkkiä Johnille, jota ei tunnistanut, mutta akita näki sakemannin olevan liian ylväs ollakseen Kasain alainen tai tavallinen Ohun soturi.

Hyoma

Hyoma nousi äkkiä ylös, kun Ginin ääni kuului sen selän takaa. Tuo kääntyi katsomaan akitaa ja nousi hieman korkeammalle Gajyolle. "Johtaja! Mekin olemme voittaneet täällä! Minä itse tapoin Kasain joukkojen kenraalin." Se ilmoitti ja kumarsi pienesti Ginille ja muille, jotka seisoivat Gajyon huipulla.

Gin

*Gin katsoi Hyomaa ylpeä ilme kasvoillaan. "Kunnioitan rohkeuttanne." Akita sanoi ja katsoi Hyomaa silmiin, kunnes tunnisti sitten Yukimuran äänen koirien keskeltä. Gin höristi korviaan ja etsi katseellaan koiraa, jota Yukimura oli tarkoittanut. Kun Gin tunnisti koiran, akitan koko keho värähti ja silmät pyöristyivät. Voisiko se olla..? "John..?" Gin lausahti ääneen, ja tuijotti saksanpaimenkoiraa uskomatta silmiään.*

Orion,Joe,Kotetsu,Tsubomi,Izo&Takuya

Orion katsoi hetken Rigelin kunnes känsi katsensa sitten Ginin joka saapui paikalle monen muun soturin kanssa. Orion katsoi Tokimunea ihmeisään kun huomasi isoisänsä näköisen koiran. *Mitä onko Ohun sotureissa joku joka muistutaa isoisääni.* Ihmetelin hetken ja kuntelin samalla mitä isoisäni kertoi. Joe kunteli myös tarkasti isänsä sanoija kun Gin kertoi laumaan lityneen uusia sotureita. *Hyvä joukomme kasvaa ja meillä on suremat mahdolisuudet voitaa Kasai.* Tuumin ja vilkaisin sitten uusin sotureihin jottaka olivat lityneet laumamme. Takuya katsoi Riikiin joka seisoi Gaion huipulla. Takuya käänsi katseensa Ryöhön ja kunteli samalla mitä Gin kertoi. Izou ja Kotetsu tulivat Gaiolle muiden perässä ja katsoivat jokaista paikalla olijaa. "Paikalla on uusia kasvoja." Kotetsu sanoi ja katsoi Ryötä ja hänen laumaansa. Izo sen sijaan istahti ja katsoi sitten Tsubomin. *En taida muistaa tuota pentua.* Ajatelin. Tsubomi katsoi hetken taivalle muistellen vanhenpiaan, varsinkin isäänsä. Tsubimi känsi sitten katseensa Giniin ja muihin sotureihin. *Onko tuo tikeriraiteinen Akita jolla on arvet Ohun ylipäälikö, mutta miksi niitä on kaksi?* Tuumin hetken.

John, Fuga ja Kurojaki

John katsoi vanhaa ystäväänsä iloinen virne naamallaa ja lähti sitten loikkimaan Gajyota ylöspäin ja ohimennessään huikkasi Yukimuralle "Olen John, Ginin oikea tassu." Ja sitten se jatkoi etenemistä kunnes oli Ginin edessä. "Minä se olen ja olen odella iloinen nähdessäni näin paljon tuttuja elossa ja varsinkin sinut." Se sanoi melkein kyyneleet silmissä ja katsoi ystäväänsä silmiin. Fuga seisoi yhä Reiman vieressä ja toisti kysymyksen tälle "Onko mitään uutta tapahtunut Gaian suhteen?" Se sanoi ja katsoi pomoaan. Kurojaki oli ylpeä kun Gin mainitsi siitä ja ulvahti kuullesaaan nimensä. Se hymyili iloisesti ensimmäistyä kertaa pitkään aikaan ja päästi vielä parui ulvahdusta.

Reima

Reima rykäisi ja katsoi Fugaa. "Eipä juuri mitään. Ilmeisesti hän on liittoutunut Kasain kanssa." Reima sanoi.

Fuga

Fuga nyökkäsi ja käänsi katseensa ylijohtajiin kuunnellakseen mitä jne sanovat. Se ulvahti kertoakseen että sekin oli palannut "kuoltuaan".

Yukimura & Hyoma & Sera & Akatora

Akitan silmät pyöristyivät ihmetyksestä ja tuo loikkasi Johnin perään, jääden kuitenkin kunnioittavan välimatkan päähän Gajyon huipusta, jossa Gin seisoi. "Mutta... Weed kertoi, että sinä kuolit! Ettet vain olisi joku Kasain huijari?" tuo kysyi puoliksi leikillään, eihän kukaan pystyisi esittämään niin hyvin Ginin oikeaa tassua, että Gin itsekkään ei tajuaisi asiaa.
Hyoma nyökkäsi Ginille ja kääntyi ympäri, lähtien hölkkäämään isänsä Reiman viereen. "Gaiastako puhutte?" se kysyi Fuugalta ja Reimalta. "Hänen joukkojaan on kyllä näkynyt tavallista enemmän muutaman päivän aikana." tuo kertoi.
Sera oli tullut paikalle ja kuunteli Ginin puheen, ennen kuin käpertyi makaamaan, tuhahtaen tyytyväisenä.
Vanha kai tuli Gajyolle viimeisten joukossa, sillä se oli väsähtänyt taistelussa ja haukotteli nyt näkyvästi. "Oi joi, pitäisi kai levätä vähän. Nääh, adrenaliini jyllää liikaa, ei sitä saisi kuitenkaan unta." Akatora mumisi itsekseen ja istuutui Gajyon juurelle katsoen Giniä, nähden Johnin tuon edessä. "JOHN! Oletko sinäkin vielä elossa, vai valehteleeko ainoa silmäni?!" tuo huusi kovaan ääneen vanhalle tutulleen.

Gin & Tokimune & Tesshin

*Gin katsoi Johnia syvälle silmiin. "Ethän sinä niin helposta olisikaan kuollut..." Gin sanoi ja iski leikillään silmää. "Mutta se Hougenin rakki on nyt kuollut kuin kivi." Gin sanoi ja kääntyi sitten katsomaan muita koiria. Tokimune näytti hiukan vaivaantuneelta, kun kaikki ihmettelivät hänen ulkonäköään. "Tokimune on kaksoisolentoni. Häntä on vaikea erottaa minusta, mutta hänestä on hyötyäkin." Gin sanoi ja vilkaisi toiseen akitaan, joka vastasi hänen katseeseensa kiitollisena. Tesshin vilkaisi innostunutta isäänsä ja hymyili. Kaikki oli toistaiseksi hyvin.*

Kagetora & Kurotora

*"Missä Akatora on?" Kurotora murahti ja etsi punaturkkista veljeään katseellaan. Kagetora kohotti päätänsä. "Ei näy.." Kai vastasi isälleen. "Mihin hän on muka voinut näin äkkiä livahtaa?" Kurotora valitti ja painoi päänsä kumaraan. "Älä hikeenny, täällä on niin paljon koiria, ettei häntä ole helppo löytää." Kagetora koetti rauhoitella, mutta Kurotora vain murahti jotain vastaukseksi. Kun vanha kai kuuli kuitenkin veljensä äänen, tuo valpastui ja hymyili. "Akatora hoi..! Minä jo ehdin luulla, että heitit veivisi!" Kurotora vitsaili ja Kagetora mulkaisi hiukan nolostuneena isäänsä. Tuo se osasi olla sitten oma itsensä vaikka suuressakin joukossa, puolituttujen keskellä.*

John, Fuga, Chutora, Jerome ja Kurojaki

John vastasi Akatoralle "Kyllä, minä en kuollutkaan. Ei sellainen Hougenijn nilkki minua saa hengiltä vaikka ylivoimaa sillä olikin." Sitten se käänsi katseensa Yukimuraan ja sanoi John maiseen tapaansa "Kuuleppas penikka, minua ei kuule haukuta sellaisen rakin kuin Kasai alaiseksi." Sitten se vastasi Ginille "Kyllä ja hyvä että se on kuollut.". Fuga vastasi Hyomalle huomattuaan sen "Juu Gaiastapa hyvinkin ja on muuten mukava nähdä sinutkin yhä elossa." Se sanoi ja hymyili nuorelle herralle. Yhtäkkiä Jeroeme ja Chutora juoksivat metsäsätä. Jerome jäi taka-alalle ja ihmetteli kun se ei nähnytkään Weediä vaan kaikki muut tutut. Se kuitenkin ulvahti tervehdykseskis. Chutora juoksi samalla Akatorabn viereen huutaen ilon kyyneleet silmissä "Veljeni olen elossa ja näköjään sinäkin, on ihana nähdä taas! Missä Kurotora muuten on?" Chutora tuiedusteli ja katsoi veljeään silmiin ja tervehti johtajiaan ulvahduksella. Kurojaki hymyili pojalleen iloisesti ja katsoi uusia johtajiaan korvat tarkkana

Kurotora & Kagetora

*Kurotora ei voinut olla kuulematta tuttua ääntään. "Chutora!!!" Kurotora päästi hämmästyneen ja ilonsekaisen huudon ilmoille ja väkisin tunki pahoittelematta väkijoukon lävitse kohti veljensä ääntä. "Chutora... sinäkö se olet? Vai valehteleeko ainoa silmäni?" Kurotora tuijotti hymyillen veljeään ja kyyneleet sumensivat toisen silmän. "Perhana.. roska meni silmään." Kurotora sanoi ja laski päänsä alas ravistellen sitä voimakkaasti. Kagetora loikki varovaisesti koirien yli ja ohi ja siirtyi Kurotoran viereen.*

Chutora

Chutoraki vuodatti kyyneleitä koska se oli iloinen tavatessaan taas veljensä "Hehhe Kurotora minä se olen ja ihan rauhassa voit itkeä ei siitä kukaan valita." Se sanoi hymyillen ja katsoi veljeään ja samalla tönäisi tätä leikkisästi. (?) "Mukava nähdä taas Kagetora, ovatko omat poikani yhä hengissä?"

Kurotora & Kagetora

*"Pah, en minä itke." Kurotora sanoi ja nauroi sitten. Kagetora hymyili Chutoralle. "Eivätköhän he ole. Tosin en ole nähnyt heitä tai veljiäni pitkiin aikoihin. He lähtivät suorittamaan jotain tehtävää jokin aikaa sitten, ja kai se ei ole vielä päätöksessä. En tiedä, ovatko poikasi heidän mukanaan, mutta olettaisin niin." Kagetora selitti ja istuutui sitten.*

Tesshin & Kasuga

*"Isä, pitäisiköhän meidän nyt lähteä takaisin alueellemme?" Tesshin ehdotti ja katsoi Kasugaa, joka nyökkäsi. Sitten Tesshin hypähti nopeasti seisomaan. Hän ei ollut nähnyt Seraa vielä. "Sera?" Tesshin ulvaisi. Toivottavasti narttu olisi vielä hengissä.*

Chutora ja Kurojaki

Kurojaki vastasi Tesshinille "Kyllä eiköhän meidän ole aika lähteä" Se nousi ylös ja lähti joukon läpi hölkkäämään kohti Kogien alueita. Chutora nauroi veljellee ja sanoi sitten ilkkuen "Voi kyllä sinä itket, ei tuo roska silmässä huijaus mene enää läpi".
//Kurojaki poistuu//

Tesshin & Kasuga

*"Lähde isäni mukaan, Kasuga. Varmistan vielä, että Sera on hengissä ja tulee mukaamme." Tesshin sanoi ja Kasuga nyökkäsi, vieden muut kogat mukanaan. Tesshin jäi odottamaan, saisiko vastausta naaraalta.*

// Kasuga poistuu //

Yukimura & Sera & Akatora

Yukimura mulkaisi Johnia vihaisesti. "Älä hauku minua penikaksi! Olen sentään Ohun ylipäällikön poika, vaikka Weed nyt toisena johtajana toimiikin." tuo sanoi ja pudisti päätään vaihaisena.
Sera nosti päätään kuullessaan Tesshinin kutsuvan sitä. Se nousi salaman nopeasti ylös ja katosi paikaltaan, ilmestyen pian Teeshinin taakse. "Mitä nyt, Tesshin?" tuo kysäisi hieman ärtyneesti, olihan se juuri herätetty.
Akatora pudisti päätään. "Kurotora, luuletko muka, että minä heittäisin veivini taistelussa jotain rivisotilaita vastaa? Selvisinhän minä Akakabutonkin kynsistä!" se huudahti ja katsoi silmät pyöreinä Chutoraa, joka ilmestyi kain viereen. "Chutora...? Eii... Nyt kyllä silmäni taitaa oikeasti valehdella." Akatora sanoi ja pudisti päätään taas, mutta siinähän se velipoika yhä seisoi. Tuo katsoi ihmeissään Kurotoraa, jonka silmään mukamas roska meni. "Niin, niin Kurotora, ainahan sinulla menee roskat silmään." se kiusoitteli, mutta kyllä tuonkin silmäkulmasta alkoi valua kyyneliä. "Mutta nyt saat kyllä selittää Chutora! Missä sinä oikein olet ollut?" tuo huudahti yhtäkkiä.

Chutora, John, Bill ja Hakuro

John mulkaisi Yukimuraa takaisin ja kääntyi siihen päin. "Tuleppas tänne uhoamaan. Kunnioitusta pyydän olen kuitenkin vanhempi kuin sinä ja toiminut Ohun joukoissa pidempään." Se sanoi äkäisesti kun Weedin veli ei viitsinyt kunnioittaa elossa olevaa soturia. Se mulkoili toista odottaen mitä nuorukainen tekisi seuraavaksi. Chutora naurahti Akatoran yllättymisen taki ja kertoi "Luulin jo kuolevani vanhuuten mutta seuraavaksi heräsin jossain eläinsairaalassa. Sydän minulta kai petti mutta se saatiin vissin kuntoo ja sitten karkasin tänne. En voinut jättää veljiäni yksin." Sen silmistä vuoti edelleen kyyneliä kun se katsoi veljiään. Yhtäkkiä Gajyon vierestä ryntäsi kaksi vanhaa soturia ulvoen paluutaan. Bill ja Hakuro huusivat yhteen ääneen "Olemme palanneet Gin, ja toimme vahvistuksia!" Niiden mukana tuli muutamiea kymmeniä hajallaan Japanissa eläneitä niiden vanhoja laumalaisia jotka olivat lähteneet veteraanijohtajiensa mukana liittyäkseen uudestaaan Ohun joukkoihin. Hakuron alaisia oli 35 ja Billin alaisia 23. Vahvistuksia tuli siis yhteensä 57 vahvaa koiraa.

//sori peräkkäiset viestit//
Sniper

Sniperin uteliaisuus oli saaanut vallan kun se vaelteli Gajyon lähellä. Se tahtoi tietää ketkä kaikki sen tutuista olivat elossa. Se oli löytänyt poikansa Thunderin ja Lectorin ja käskenyt niiden osottaa isäänsä Gaian rajojen lähellä. Sniper hiipi Gajyon viereiseen metsikköön ja loikkasi hiljaa puun oksalle kuuntelemaan ja katselemaan mitä tuolla tapahtui Huhuh Rikikin näköjään kituuttaa vielä hengissä Se mietiskeli ja katsoi vihainen ilme silmillään entistä vihaamaansa johtajaa.

Gin

*"Rauhoittukaa, John ja Yukimura. Muistakaa, että olipa soturi nuori tai vanha, molempien täytyy osoittaa toiselle kunnioitusta." Sitten Gin huomasi Billin ja Hakuron. "Tekin täällä. Upea päivä.." Gin ajatteli, että jos he olivat voittaneet Kasain aikaisemmalla joukolla, he tekisivät sen nytkin. Gin katsoi ylpeänä kaikkia koiria.*

Tesshin

*Tesshin katsoi Seraa. "Onneksi olet kunnossa. Me lähdemme nyt omalle alueellemme." Tesshin sanoi ja kääntyi lähteäkseen*

// Tesshin poistuu //

Sniper, Hakuro ja Bill

Hakuro puhui enne Billiä joka mulkaisi tätä äkäisesti puheenvuoron anastuksesta. "Johtajani, olen selvinnyt vain vaivoin mutta silti olen palannut vahvistuksien kanssa. Vaikka taistelu onkin jo päättynyt olen varma että meistä on vielä hyötyä tulevaisuuden varalle." Bill aukaisi kuononsa seuraavaaksi ja katsoi Giniä "Olet kasvanut sitten viime näkemän Gin, mukavaa olla taas täällä" Se selitti ja vilkaisi koiria Gajyon ympärillä. Sniper loikkasi hiljaa lähemmäs toiseen puuhun ja pudotti vahingossa pari lehteä mutta toivoi että kukaan ei huomaisi tätä. Se oli tuulen alapuolella joten sitä tuskin haistettaisiin.

Gin

*"Hienoa Hakuro, että olet hengissä. Olet loistava soturi." Gin sanoi ja nyökkäsi urokselle. Gin naurahti. "Niin.. onhan minulla jo kolme poikaakin.. ja muutama lapsenlapsikin." Gin paljasti myös ja katsoi sitten Billiä. "Sinua ovat vuodet kohdelleet hyvin." Gin sanoi kohteliaasti ja istahti sitten. Silmäkulmastaan Gin oli erottavinaan epämääräistä liikettä metsänreunasta ja hetkeksi akita valpastui, mutta tajusi, että hän oli vieläkin herkillä Kasain kanssa käydyn taistelun jälkeen ja Gajyon oli ympäröinyt montasataa koiraa.*

// Tein Thunderin tiedot, Battouga, mutta sopisiko, että kun Jerome "tappoi" Thunderin, se ei kuollutkaan ja nämä veljekset ei ois nähneet toisiaan pitkiin aikoihin ja Lector luulee Thunderin kuolleen, mutta Sniper ei tiiä siitä jos se lähti kerta ettimään näitä? (: Tein nimittäin Thunderin luonteeseen rutkasti muutoksia.. //

Yukimura & Sera & Akatora & Mukonga

"Aivan sama, vaikka vanhempi oletkin. Mutta missäs olet sitten ollut nämä viime ajat, oi mahtava ja kunnioitettu John? Ei sinua näkynyt, kun minun laumani tarvitsi apua!" Yukimura uhosi Johnille, ennen kuin hymyili pienesti isälleen. "Anteeksi, isä. Minä menen nyt." tuo sanoi ja kumarsi pienesti Ginille, ennen kuin loikkasi muutamalla pitkällä loikalla Joen viereen. "Sinäkin näemmä selvisit pahemmitta vammoitta taistelusta, mutta oletko nähnyt Weediä missään?" tuo kysäisi.
Sera katsoi hetken Tesshinin perään. "'Onneksi olet kunnossa.' Mitä, luuleeko Taesshin, että minä nyt noin helpolla haavoittuisin? Eihän täällä saa edes levätä hetkeäkään." tuo mumisi, lähtien kuitenkin Tesshinin perään nopeasti.
Akatoran leuka loksahti Chutoran kertoessa poissaolonsa syyn. "Sydän petti?! Sinulta?! Voi jestas, anna minun nauraa. Minun sydämenihän tässä pitäisi ensimmäisenä pettää!" tuo sanoi ja naurahti.
Mukonga käveli Reiman ja muiden luo, kuunnellen noiden juttuja puolella korvalla.