Pääsivu
Kurojaki
Sokea koga oli uinut Honshulle hyvinkin rivakasti. Samantien se oli juossut kogien maille ja kierrlellyt siellä. Neneänsä johdattamana se käveli nyt kuitenkin igojen mailla. Mitä mahtoi kogien entinen hirmuvaltias sieltä haluta? Muistoja. Se käveli määrätietoisesti, lievästi horjahdellen eteenpäin. Kuono johdatti sitä eteenpäin ja korvat kääntyilivät suuntaan ja toiseen. Viimein tuo pääsi sinne minne oli menossakin, palneelle Itoh talolle. Tuo istui sen eteen ja veti syvään henkeä. Se avasi sokean, harmaantuneen silmänsä ja veti henkeä pari kertaa syvään.
"Muistoja palaa mieleen. Onneksi en jäänyt liekkeihin." Tuo totesi hiljaa itselleen ja nousi hetken kuluttua ylös. Se käveli palaneen talon raunioihin ja laski kuononsa maahan. Enne niin hyvn näln omannut koga joutui ensimmäistä kertaa turvautumaan oikeasti pelkkään kuonoonsa. Se haistelimtietään turvallisesti eteenpäin, savunkatkuisissa ja tuhakisissa raunioissa. Pian se kuitenkin kompastui ja lensi maahan. Sirppi oli onneksi taas turvalllisesti eikä niin että olisi voinut sattua. Tosin vanhus oli jo oppinut pitämään aseensa niin ettei vahingossakaan kaatuisi sen päälle. Sellainen olisi noloa ja vaarallista.
Kurojaki nousi ylös ja ravisteli itsestään tuhkaa. Se kääntyi haistelemaan mihin oli osunut. Se oli jonkinlainen laatikko. Hetkessä tuo väsäsi sen auki hampaillaan. Sekin oli vähän hiiltynyt. Sisältö oli kuitenkin melkein entise veroinen. kurojakin ilmeoli hämmästynyt ja ioloinen. Se piteli nyt suussaan kääröä. Vanhaa ninjasalaisuuksien kääröä. Sitä jonka tuo oli kaua sitten tahtonut varastaa. Nyt se oli saanut haluamansa. Kuitekin hymy hyytyi pian. Se tajusi että käärö kuului oikeudenmukaisimalle ninjalle jonka tuo tiesi, Akamelle. Ehkä toinen voisi antaa edes jotain anteeksi jos uros palauttaisi käärön sille. Uros hymyili ajatuksele jonka avulla tuo saattaisi onnistua vimein sovittamaan tekonsa. Se kääri hiukan reunoist hiioltyneen käärön lehtiin jotta se olisi suojassa kastumiselta. Sitten sokea koga lähti juosten takaisin kohti merta.
//Kurojaki postuu//
Sokea koga oli uinut Honshulle hyvinkin rivakasti. Samantien se oli juossut kogien maille ja kierrlellyt siellä. Neneänsä johdattamana se käveli nyt kuitenkin igojen mailla. Mitä mahtoi kogien entinen hirmuvaltias sieltä haluta? Muistoja. Se käveli määrätietoisesti, lievästi horjahdellen eteenpäin. Kuono johdatti sitä eteenpäin ja korvat kääntyilivät suuntaan ja toiseen. Viimein tuo pääsi sinne minne oli menossakin, palneelle Itoh talolle. Tuo istui sen eteen ja veti syvään henkeä. Se avasi sokean, harmaantuneen silmänsä ja veti henkeä pari kertaa syvään.
"Muistoja palaa mieleen. Onneksi en jäänyt liekkeihin." Tuo totesi hiljaa itselleen ja nousi hetken kuluttua ylös. Se käveli palaneen talon raunioihin ja laski kuononsa maahan. Enne niin hyvn näln omannut koga joutui ensimmäistä kertaa turvautumaan oikeasti pelkkään kuonoonsa. Se haistelimtietään turvallisesti eteenpäin, savunkatkuisissa ja tuhakisissa raunioissa. Pian se kuitenkin kompastui ja lensi maahan. Sirppi oli onneksi taas turvalllisesti eikä niin että olisi voinut sattua. Tosin vanhus oli jo oppinut pitämään aseensa niin ettei vahingossakaan kaatuisi sen päälle. Sellainen olisi noloa ja vaarallista.
Kurojaki nousi ylös ja ravisteli itsestään tuhkaa. Se kääntyi haistelemaan mihin oli osunut. Se oli jonkinlainen laatikko. Hetkessä tuo väsäsi sen auki hampaillaan. Sekin oli vähän hiiltynyt. Sisältö oli kuitenkin melkein entise veroinen. kurojakin ilmeoli hämmästynyt ja ioloinen. Se piteli nyt suussaan kääröä. Vanhaa ninjasalaisuuksien kääröä. Sitä jonka tuo oli kaua sitten tahtonut varastaa. Nyt se oli saanut haluamansa. Kuitekin hymy hyytyi pian. Se tajusi että käärö kuului oikeudenmukaisimalle ninjalle jonka tuo tiesi, Akamelle. Ehkä toinen voisi antaa edes jotain anteeksi jos uros palauttaisi käärön sille. Uros hymyili ajatuksele jonka avulla tuo saattaisi onnistua vimein sovittamaan tekonsa. Se kääri hiukan reunoist hiioltyneen käärön lehtiin jotta se olisi suojassa kastumiselta. Sitten sokea koga lähti juosten takaisin kohti merta.
//Kurojaki postuu//
