Hidasta edistystä

John

John oli viimein saanut itsensä ja selässään olevan pökertyneen Kurotoan Kofuun asti. (?) Pari kertaa tuo oli joutunut piiloutmaan vihollisilta mutta nyt se oli päässyt perille. Se etsi katseellaan kaupungin laidalla olöevaa eläinlääkärinklinikkaa jolla tiesi Hidetsihin joskus vierailevan, kuten myös tänään. Tuo lähti varovasti astelemaan rakennusta kohti ja ilokseen huomasi tutun auton parkissa.

Kurotora

*Kurotora heräili pikkuhiljaa. Uupuneena kai vaipui alas toisen selästä ja raotteli silmiään. "Mitä ihmettä... mihin se karhu meni..." Kurotora sanoi ja yskäisi. Samassa sisältä tuli ulos pari ihmistä. Toinen oli Hidetoshi, toinen joku naislääkäri. "John!" Hidetoshi huudahti ja astui lähemmäs vanhaa ystäväänsä. Nainen huomasi huonokuntoisen Kurotoran ja tiesi heti, miksi John oli tullut. Nainen kävi sisällä ja hänen perässään tulivat kaksi miestä suurehkon häkin kanssa. Kurotora oli vielä vähän pökerryksissä, kun hänet laitettiin häkkiin. Kun ovi meni kiinni, Kurotora hätääntyi. "John! John auta minua..!" Kurotora ulvoi, miehet kuulivat vain haukkumista ja ulvahduksia. Kai vietiin sisään ja ovi pistettiin kiinni. Häkki vietiin sisään, missä oli muitakin eläimiä. Kurotora riehui häkissään, kunnes yllättäen hänen ihoonsa pistettiin rauhoittava piikki ja kai vaipui rauhalliseen tilaan.*

// Kurotora voi nyt jäädä tänne joksikin aikaa, uitan sen takaisin Kitamille sitten jossain vaiheessa (: //

//Joo, John tosin jää tänne myös xD//

John

Vanha sakemanni heilutti häntäänsä kun Hidetoshi tuli tervehtimään. Se antoi miehen silittää päätään ja seurasi sitten toista toiseen huoneeseen, samassa rakennuksessa jonne Kurotoarkin vietiin. "Anteeksi ystäväni..." Tuo saneli sitten itsekseen koska ei ollut sanonut toiselle mitään kun toinenn pyysi apua. Omaksi parhaaseenhan tuo vain häkkiin oltiin lukittu. Tuo istui hetken aikaa hiljaa Hidetoshin vierllä mutta mies päätti alkaa silittämää ystäväänsä. Sitten John nousi ystävänsä perässä ylös. "Tule poika. Saat samalla perustellisen hoidon." Mies houkutteli ja John lähti mielellään seuraavaan huoneeseen Se oli jonkinlainen monitoimihoitohuone. Siellä oli pesunurkkausta ja muuta sellaista. John olisi Kitamiin päästyään varsin komeassa kunnossa.

// ookei : D //

Kurotora

Kai kärrättiin pesun jälkeen oitis leikkaussaliin, kun rauhoittava vaikutti kunnolla. Muuten kai ei antanut käsitellä itseään ollenkaan. Kurotoralle oli annettu jonkin verran nukutusainetta, mutta suurempi määrä olisi saattanut tappaa hänet. Haavat puhdistettiin ja tikattiin aikanaan sulavilla tikeillä umpeen. Kurotora sai lääkettä, joka auttoi sisäisiin ja ulkoisiin vaurioihin. Kurotora oikeastaan sai kaikki mahdolliset hoidot, mitkä vain pystyi antamaan. Jotkut pudistelivat päätään ja ehdottivat koiran lopettamista, mutta nainen oli saanut heidät taistelemaan Kurotoran puolesta. Kun vanha kai oli operoitu, vielä lääketokkuraisena Kurotora kannettiin häkkiinsä. Kurotoran täytyi nyt levätä muutama päivä ihan aloillaan, jos aikoi selvitä hengissä. Liikkuminen leikkauksen jälkeen liian aikaisin saattaisi olla hengenvaarallista. Siksi Kurotoralle annettiinkin rauhoittavia niin kauan, kuin kain piti pysyä aloillaan, jottei Kurotora vahingoittaisi itseään.*

//Hih, näillähän on erilaiset hoidot xD//

John

Hidetoshi oli varannut hoitahuoneen täysin itselleen. Ensin se riisui Johnin kaulapannan. Sitten se laittoi koiran istumaan pesuammeeseen. Mies pesi entisen lemmikkinsä huolellisesti koirashampoolla ja ties millä aineilla. Hidetoshi kuivasi uroksen ja psei hampaat, tosin ei harjalla vaan lähinnä tarkisti ja sitten hinkkasi likaa pois saadakseen nykyisestä villikoirasta edustavan. Tuo tahtoi esitellä vanha koiransa ystävilleen, ja silloin pitäisi sakemannin ola edustavassa kunnossa. Hidetoshi kski Johnin loikkaamaan hoitopöydälle ja uros totteli mukisematta koko ajan. Se osasi toisen puhetta edeleen mainiosti. Mies leikkasi Johnin kynnet ja putsasi korvat sekä muuta vastaavaa. John oli hyvissä käsissä eikä laittanut mitään pahakseen. Se antoi entise omistajsan tutkia joka ikisen paikan jota tuon kehosta löytyi. Se luotti Hidetoshiin ja mies luotti koiran. Sitten tuli lopetukse aika. Hidetoshi otti pöydältä puhdistetun nahkapannan ja kiinnitti sen takaisin sakemannin kaulaan. John oli nyt hyvin puhdas ja sen turki oli selvä. Varsin komea tapaus. Mies vei tuon nyt näytille mutta John ei antanut kenekään koskea itseensä. hidetoshi oli erikoistapaus. Kuitenkin sepäät jättää ihmiset sitten keskustelemaan keskenään ja marssi ulos huoneesta.

John istui nyt Kurotoan häkin vierellä ja dotti että toinen heräisi edes sen verran että pystyisi keskustelemaan. Ihmiset olivat juuri tällä hetkellä poissa joten Johnia ei kukaan tuliisi hätistelemään. Ei uros kuitenkaan lähtisi ystävänsä viereltä.

// jep xD//

Kurotora

*Kai oli saanut vahvaa kipulääkettä, ja kun Kurotora viimein tuli taas tajuihinsa, hän oli hiukan tokkurainen. "Jonh.." Kurotora kuitenkin erotti ystävänsä, vaikka kalterit olivat hänen ja sakemannin välissä. Kurotora nosti päätään ja katsoi kehoaan. "Mitä minulle on tapahtunut...?" Kurotora kysyi ihmeissään, kun näki tikatut haavansa. Kai ravisti hitaasti päätään, ja koetti nousta ylös. Kurotora pääsikin seisoma-asentoon ja katseli ruoka- ja vesikuppeja häkin nurkassa. Kurotora ei kuitenkaan ihmisten antamaa ruokaa söisi, vaan käänsi selkänsä ruokakupeille ja joutui palaamaan takaisin makuuasentoon.*

John

"Kukapa muukaan?" John vastasi toiselle mutta laitoi huolestuneesti merkille toisen kääntävän selkänsä ruoalle. "Parempi syödä Kuro. Tai voin minä salakuljetaa sinulle muutakin mutta silloin joudun jättämään sinut pelkästään ihmisten kanssa." Uros uhkasi toista jotta saisi toisn syömään. Riistan tuominen onnistuisi kyllä salakuljettamalla koska ovessa oli luukku josta John pääsisi halutessaan ulos. Se kuitenkin tahtoi että toine söisi ennmmin ihmisten antaman ruoan. "Ja se mitä sinulle on tapahtunut...havasi tikattiin ja alt viimein paranemaan. oudut olemaan tosin aloillasi muutaman päivän." John vastasi siten toisen kysymykseen.

Kurotora

*Kurotora nyrpisti vieläkin nenäänsä teolliselle ruoalle, mutta suostui latkimaan vettä muutaman kulauksen. Siihen oli liuotettu vitamiineja ja rauhoittavia yrttejä. Viimein Kurotoran kiihtynyt mielentila laantui ja kai pystyi hotkaisemaan muutaman suullisen ruokaa. Tosin kai kaatoi ruokakupin ensin ja söi muhennoksen vasta sitten, jottei se olisi liian helppoa. Syötyään kai tuntui vahvistuvansa. Kurotora lopulta haukotteli ja asettui makaamaan. Kai ei huolinut lepopaikakseen pehmeää alustaa, vaan makasi mieluummin tottuneesti kovalla alustalla. Kurotora nosti päätään ja katsoi Johniin. "Kiitos, kun toit minut tänne, John. Vaikka en edelleenkään pidä tästä, ja tulen varmaan hulluksi ennen kuin pääsen pois." Kurotora sanoi ja hymyili. Vanha kai tunsi nahoissaan, että olisi vielä entistäkin ehompi, kun toipuisi kunnolla.*

John Sakemanni naurahti toisen sanoille odotettuaan ensin kärsivällisesti sitä että toinen oli tankannut tarpeekseen. ''Olen varma että sinä et tule sen hullummaksi kuin koskaan olet ollut. Ihmiset eivät ole kaikki pahoja. Hidetoshi jaksoi hoitaa minutkin juuri varsin koreaan kuntoon.'' Uros sano vitsikkäästi ja vilkaisi puhdasta turkkiaan tyytyväisenä.

Kurotora

"Hmm.. ehkä niin.." Kurotora vastasi ja painoi päänsä tassujensa väliin. "Tahdon ulos täältä.. en kestä ajatella, että muut juoksevat vapaina Kitamilla ja minä mätänen täällä.." Kurotora huokaisi vaikka tiesi, että se oli nyt parasta. Tosin ihmisiin se ei luottanut, vaikka John vakuuttikin, etteivät kaikki olleet pahoja. Kyllä Kurotora sen tiesi, mutta se oli sama, kuin olisi sanonut hämähäkkikammoiselle, etteivät kaikki hämähäkit ole myrkyllisiä. Korkealla olevasta pienestä ikkunasta ulos katsoessaan Kurotora tajusi ulkona olevan melko myräkkä. Se ei varmaan vielä ollut tavoittanut Kitamia, mutta merenkäynti olisi varmasti kova. "Kuinkahan kauan myrsky kestää..." Kurotora tuumi. Todennäköisesti pari kolme päivää. Ehkä niinä aikoina olikin hyvä, että he saisivat olla turvassa täältä vihollisilta, kun eivät voisi uida Kitamiin. Ja eihän katto pään päällä ollut edes huono asia. Tosin mieluummin Kurotora tuntisi kylmän sateen ihollaan...

John ''Hmm, yritän ulvoa myöhemmin että olemme kunnossa mutta emme pääse sinne ennen myrskyn laantumista.'' Uros totesi. Se saattaisi saada äänensä tuulen mukana kaikumaan jopa viereiselle saarelle asti. Jos hyvin kävisi, saattaisi myös vastaus kuulua. ''Tiesitkös muuten että minä saan perheen?'' Tuo esitti sitten kysymyksen asiasta josta vain kaksi ulkopuolista tiesivät tässä vaiheessa.

Kurotora

Kurotora nyökkäsi Johnin sanoille. "Mutta siinä on sekin vaara, että viholliset kuulevat. Ehkä on parempi, ettemme ilmoita itseämme... Tuskin kukaan lähtee uimaan tällaisessa myräkässä." Kurotora sanoi. Tai oikeastaan toivoi sitä, varsinkin Kagetoran vuoksi. Kai painoi päänsä tassujensa varaan, mutta kohotti sen uudelleen, kun John kertoi uutiset. "Mitä.. sinäkö? Kenen kanssa?" Kurotora kysyi, mutta hymyili. Eihän kai ollut vielä nähnyt Destinyä, kun oli maannut Kasain taistelusta lähtien Gajyon sisällä huonokuntoisena, ja sitten vasta Kitamilla lähtenyt uimaan kohti kotia. "Onneksi olkoon.. en tiedä mitään hienompaa, kuin omat jälkeläiset." Kurotora sanoi hymyillen. Samassa hoitaja tuli huoneeseen ja katsoi ensin kissanpentuja nurkassa, kunnes lähti kohti Kurotoraa. Nainen puhui Johnille, kehuen tuota komeaksi valioyksilöksi rotunsa edustajana. Eihän Kurotora sitä ymmärtänyt, vaan vetäytyi poispäin naisesta, kun tuo varovaisesti sujautti häkinraosta muutaman ruokapalasen ja lähti sitten pois. Toisen oli parempi olla varuillaan, sillä arvaamaton Kurotora saattoi tehdä säikähtäessään mitä tahansa. Eihän kai ketään tahtonut satuttaa tahallaan, mutta ei voinut luonnolleen mitään. "Hmm.. olen huomannut, että nämä ihmisten antamat lääkitykset tuntuvat tehoavan. En tunne enää särkyä.." Kurotora sanoi. Veriset haavatkin olivat parantumaan päin vahvojen lääkkeiden ja tikkien ansiosta. Kai söi ruokapalat, mutta vain siinä toivossa, että ne sisälsivät jotain ainetta, joka helpottaisi hänen oloaan entisestään. Ja niinhän ne sisälsivätin. Kurotora vain tahtoi nopeasti olla terve ja päästä pois. "Minusta tuntuu, että tämän jälkeen voin osallistua taisteluun paremmin kuin aikoihin..." Kurotora sanoi ja virnisti.

John Uros seurasi katseellaan naisen liikkumista huoneessa ja heilutti häntää tuon kehuessa tätä. ''Hän on Hidetoshin naisystävä.'' Tuo selosti syynsä tuttavalliseen asenteeseen. Muuten tuo olisi äkäisempi. Se odotti että nainen poistui. ''Niin, Kitamiin lähdemme kun sää selkeytyy ja sinä kykenet.'' Tuo sanoi sitten ja hymyili ylpeästi toisen kysellessä Johnin puolisosta. ''Hän on se sakemanni joka johtaa omaa armeijaansa. Destiny nimeltään. Tutustuimme jo nuorina.'' Uros kertoi toiselle iloisena.

Kurotora

"Destiny..." Kurotora pähkäili, muttei saanut mitään muistikuvia. Sitten, yllättäen, muistikuva taistelusta, kun Kurotora oli tullut ulos luolasta, hän oli nähnyt nartun taistelevan. "Aa, se on hän... kaunis naaras.." Kurotora sanoi Johnille. "Onnea teille, pennut joutuvat vähän huonoon tilanteeseen, mutta heistä kasvaa vahvoja ja viisaita pentuja." Kurotora sanoi ja hymyili. "Ohu tarvitseekin nuoria koiria.. meitä vanhuksia on riesaksi asti.." Kurotora naurahti, tarkoittaen lähinnä itseään.*

John

Uros naurahti toisen kehuessa Destinyä. Ulkonäkö petti sen kohdalla varsin hyvin. "No kaunis kyllä mutta luonteensa yltää minun jääräpäisyyteni tasolle." Tuo kertoili ja naurahti uudestaan. "Voimiltaankaan ei jää kauas taakse." John jatkoi sitten mutta muisti Seireenipaholaisen. Kai toiselle voisi siitäkin ajan kuluksi kertoa. "Ja hänen toinen kutsumanimensä, Seireenipaholainen kertoo hyvin mitä hän tekee uroksille taistellessaan." Uros kertoi vielä ja virnisti. Onneksi ei koskaan itse ollut joutunut Destinyn uhriksi.

Kurotora

"Hmm.. voin hyvin kuvitella." Kurotora hymähti ja naurahti sitten. "Kaunis, mutta vaarallinen. Tappava uroksia kohtaan. Kauneus yhdistetään usein heikkouteen, mikä saa vihollisen aliarvioimaan toisen ja se on sitten menoa." Kurotora sanoi, ja mietti, että oli itsekin joskus joutunut samaan ansaan tavatessaan kumppaninsa, jonka kanssa oli saanut jälkeläisiä. Tuo oli kuitenkin menehtynyt traagisesti kauan sitten, mutta vahvaluonteinen Kurotora oli onneksi päässyt asian yli. Samassa sadepisarat alkoivat rummuttaa talon ikkunoita ja ulkoa kuului räsähdys, ja salama valaisi huoneen hetkeksi. "Kunnon myräkkä.. toivottavasti Kitamilla kaikki on kunnossa.." Kurotora sanoi ja huokaisi.*

John

Uros katseli myös ulos. Se tieesi kyllä että muut olisivat kunnossa mutta suurin osa tuskin löytäisi kunnon suojaa sateelta. "Eivätköhän he pärjää. Suojaa ei ehkä ole riittävästi mutta ainakin heikoimmat saavat luolissa suojan." John totesi ja kääntyi taas ystävänsä puoleen. Samalla se kävi maate ja hetken kulutta ovi kävi jälleen. Hidetoshi asteli huoneeseen mutta käveli ensimmäisenä Johnin vieeisen pöydän luokse. Uros tarkkaili miestä katseellaan hetken mutta hymyili sitten Kurotoralle.

Kurotora

Kurotora ei voinut mitään sille, että vetäytyi kauemmas häkin etuseinämästä, kun ovi kävi ja ihminen astui huoneeseen. Se oli Hidetoshi. Epäluuloinen katse käväisi hetken miehessä, ja tuon hymyillessä Kurotora luimisti hiukan korviaan. Vaikka kai tiesi, että Hidetoshi ei haluaisi hänelle mitään pahaa, niin luottamus ihmisiin oli ikuisesti mennyttä. Kurotora katsoi Johnia ja rentoutui sitten. Toisen läsnäolo rauhoitti kaita.*

Misuta Buraddo ja John

John naurahti kaille tuon perääntyessä mutta ei sanonut mitään. Se luotti entiseen isäntäänsä melkein enemmän kuin mihinkään muuhun. Ja ihmisistä oikeastaan Hidetoshi oli ainoa johon John enää luotti. "Hän on ystävä." John sanoi kuitenkin sitten ja antoi miehen rapsuttaa itseään korvan takaa. Samassa se alkoi kuitenkin murisemaan ja nousi karvat pöröllä ylös. Sen katse suuntautui ikkunaan. Metsässä seisoi odottamassa karhu. Tosin tällä kertaa Ohun liittolainen. Se oli tajunnut tilanteen Gajyolla ja onnekseen haistanut Ohulaisa Kofun lähettyvillä. Se odtti tilaisuutta päästä keskustelemaan. Tosin se ei tiennyt että Hidetoshi oli jo ottanut aseensa valmiiksi sisällä.

Kurotora

Kurotora oli heti valppaana, kuullessaan karhun liikuskelevan ulkona. "John... ei kai se vain ole Gakin kätyreitä?" Kurotora kysyi, sillä ei nähnyt tai haistanut mitään, kuuli vain. Kai nousi istumaan ja käveli lähemmäs kaltereita, unohtaen ihmispelkonsa, ja yritti nähdä jotain ikkunasta, mutta se oli korkemmalla, eikä Kurotora voinut nousta seisomaankaan häkissä, sillä se oli niin matala, ja estäisi Kurotoraa rasittamasta itseään liikaa. Samassa Hidetoshi otti pyssynsä esille. "Aikooko se ampua karhun..?" Kurotora mietti ääneen. Olihan ihmisistä näköjään hyötyäkin. Vaikka eihän Kurotora tiennyt, että ulkona oli Ohun liittolainen.*

John ja Misuta Buraddo

Hidetoshi kumartui Johnin puoleen ja kuiskasi jotain urokselle, kuten ennen vanhaan englanniksi. ohn ymmärsi edelleen. Se hyökkäsi saman tien oviluukusta ulos sateeseen ja törmäsi melkein Misuta Buraddoon. Hidetoshi oli valmis ampumaan oven raosta mutta odotti Johnin merkkiä. Sitä eimkuitenkaan tullut ja mies ihmetteli kovasti. "Mitä asiaa sinulla on tänekarhu?" John kysyi koska sekin osasi karhua jonkin verran. "Tekö jouduitte perääntymään? Ei sillä väliä. Tulin vain ilmoittautumaan että olen vielä olemassa. gaki ei ole aavistanut että olen teidän liittolaisenne. karhujen värväämisen sijaan olen tappanut jokaisen joka on tullut vastaan." Karhu ilmoiti mahdollisimman selkeällä kielleä. John ymmärsi ja nyökkäsi. "Hyvä mutta lähde nyt tai ihmiset huomaavat sinut." Sakemanni sanoi ja karhu lähti häölkkäämään pois. John palasi sislle ja Hidetoshi laittoi ihmetellen pyssynsä pois. John palasi makuulle Kurotoran häkin viereen. "Se oli Misuta Buraddo." Tuo selvensi vielä toiselle.

Kurotora

*Kain täytyi miettiä hetki, sillä oli kuullut Misuta Buraddosta vain Kagetoralta. Kurotora nyökkäsi sitten. "Mitä asiaa hänellä oli?" Kai kysyi ja nousi istumaan, kävellen häkin päästä päähän, tosin se oli vain parisen metriä pitkä. Kurotora jäi seisomaan paikoilleen ja ilokseen huomasi pystyvänsä jo seisomaan väsymättä. Haavoja hiukan tykytti, muttei pahasti. Hiukan Kurotoralla oli vielä heikko olo, mutta täytyi odottaa pari päivää, jotta haavat umpeutuisivat kunnolla.*

John

Sakemanni seurasi katseellaan hetken kun Hidetohi meni laittamaan asettaan sille suunniteltuun pakettiin. Sitten tuo keskittyi kaihin. "Hän sanoi tapaneensa jokaisen karhun joka hänen oikeasti olisi pitänyt värvätä. Gaki ei ole huomannut kai mitään." Uros kertoi ja siirsi itsensä rennosti makaamaan.

Kurotora

*Kurotora nyökkäsi helpottuneena. "Hienoa. Toivottavasti Gaki ei ehdi kerätä kovin suurta armeijaa, ennen kuin olemme taas voimissamme ja uusi karhuepisodi on valmis... vaikka olenkin jo vanha, niin tahtoisin kovasti nähdä sodan, jossa Ohun soturit taistelevat karhua vastaan. Tässähän tuntee itsensä taas nuoreksi. Olisikohan se tällä kertaa kenties Weed, joka irroittaa battougalla Gakin pään?" Kurotora vitsaili.*

John

"Tsukin historia itseään niin toistaa. En ainakaan uskoisi." John sanoi huvittuneena ja hetkeksi sulki silmänsä muistellessaan Akakabooton pään katkeamista. "Tahdon nuoruuteni takaisn." John myönsi siten vaikkei sillä mitän vanhuudenvaivoja juuri ollutkaan. Se kuitenkin tiesi että ikä veisi hengen jossain vaiheessa, se olisi väistämätön asia kaikille. John tahtoi kuitenkin esin nhdä pentujensä syntyvän ja varttuvan aikuisiksi.