Hidasta edistystä

John

"Ai niin. Nimeni on John ja olen Ohun ylimmistössä. Itse ylipäällikön oikea tassu." John muisti esittäytyöä vasta nyt. "Voitte tekin muuten tulla sisään. Siellä on vain entinen omistajani." John sanoi toisille mutta itse jo livahti luukusta ja ravisteli turkkinsa. Sitten se kävi makuulle Hidetoshin tuolin vierelle.

Giru & Ranmaru

Girun ja Ranmaru katsoivat hetken Johnin perään ja sitten toisiaan, sen jälkeen Girun korvat meni hieman luimuun. "Pitäisikö mennä?" Giru kysyi veljeltään. "Emmeähn me tule toimeen ihmisten kanssa. Sitäpaitsi pysyn mielumin ulkona satessa kun menen sisälle, vaikka siellä olisikin vain muutama ihminen." Ranmaru vastasi veljeleen ja katsoi sitten taivalle. *Sade ei taida laantua aivan viellä.* Ranmaru tuumi ja käänsi sitten katsensa takaisin Girun. "Hyvä on voimme kai mennä sinne saten suojaan, mutta jos yksikin ihminen tulee lählleni niin puren varmasti." Ranmaru sanoi. Se oli muuttanut mielensä vain koska sade ei näytänyt laantuvan aivan viellä. Sitten Giru ja Ranmaru menivät eläinlääkärin oviluukusta sisälle. Ne istahtivat eräseen nurkaan ja tarkailivat ettei yksikään ihminen tulisi liian lähelle. Niistä satoi huomata heti etteivät pitäneet ihmisistä.

Kurotora

Kain selkäpiitä kihelmöi uteliaisuudesta, kun John lähti ulos kuullessaan karhun karjahduksen. Kurotora nousi turhautuneena ylös ja pyöri aloillaan muutaman kierroksen, kunnes tarttui Hidetoshin häkkiin sujauttamaan lihakimpaleeseen ja repi sitkeän palan helposti kappaleiksi, syöden sen sitten yksi siivu kerrallaan, kiirettä pitämättä. Kurotora tunsi kuitenkin halua päästä taas tilavaan ulkoilmaan, juoksemaan ja taistelemaan. Kai oli parantunut lähes täydellisesti. Fyysiseltä kunnoltaan se oli paremmassa kunnossa kuin aikoihin, mutta tikattujen haavojen kanssa oli oltava varovainen. Olivathan he olleet jo muutaman päivän ihmisten ilmoilla, ja Kurotora tahtoi jo päästä kaltaistensa pariin. "Vielä pari päivää, niin tuon koiran voi päästää takaisin kotiin. Huomenna voisimme laittaa tikkeihin vahvistukset, jotta haavat eivät varmasti repeä rasituksessa." Kurotora kuuli naisen sanovan Hidetoshille, muttei ymmärtänyt juuri mitään. Nainen tuli lähemmäs. "Se saa vahvemman ihon arpien kohdalle vahvistusten ansiosta, mutta se tuskin haittaa.. Villikoirat tappelevat toisinaan reviireistään, joten se on varmasti vain hyväksi." Nainen sanoi tutkiskellen Kurotoraa, joka vain nosti päätään, mutta väisti toisen katsetta. "Se on toipunut ihmeen hyvin." Hidetoshi sanoi takaa. "Hei.." Nainen sanoi ja nousi ylös. "Se on villikoira." Tuo sanoi, ja se oli lause, jonka Kurotorakin ymmärsi.
Kaksikko poistui ja samassa John palasi sisään kahden muun koiran kanssa. Kurotora oli oitis valppaana ja nousi seisomaan. "Keitä nuo ovat?" Kurotora kysyi Johnilta, katsoen kaksikkoa nurkassa.

John Sakemanni nosti päätään ja sen katse seurasi Hidetoshia joka poistui naisen kanssa huoneesta. John saattoi olla jopa hiukan mustasukkainen naiselle joka oli ikään kuin täyttänyt Johnin jättämän aukon Hidetoshi elämässä. Olihan se hyvä että mies jatkoi eteenpäin. Johnilla oli kuitenkin haikea olo koska se tiesi kuolevansa ennen entistä isäntäänsä. Sitten tuo keskittyi Kurotoraan. ''Nuorukaisia jotka kuvittelevat että niiden ystävä pärjää yksin Ohun alueella.'' John selitti. Se ei pilkannut vaan oikeastaan sanoi miten asiat olivat.

Kurotora

Kurotora hymähti ja melkein naurahtikin, tosin ei pilkallisesti, vaan halveksuen Doragoa kohtaan. Kurotora nousi istumaan ja kohdisti näkevän silmänsä Ranmaruun ja Giruun. "Kuulkaahan, nuorukaiset. Ohun alueella ei ole turvallista liikkua, ei yksin, eikä edes ryhmässä. Ellei teitä sitten satu olemaan yli neljäätuhatta..." Kurotora sanoi toisille vakavasti. "Toivottavasti ystävänne on kunnossa. Dorago ei sääli ketään, ellei toinen anele armoa, jos silloinkaan..." Kurotora sanoi ja asettui jälleen makuulleen.

Giru & Ranmaru

Ranmaru kiinnitti katsensa heti Hidetoshin kun pääteli tuon olevan metsästäjä. Se kuitenkin piti silmällä myös muitakin ihmisiä. Giru vilkaisi hetken häkkissä olevaa Kurotora ja käänsi katsensa sitten Johnin. Giru ei loukantunut Johnin sanoista vaan kuunteli mitä Kurotora sanoi niille, sitten Giru nyökkäsi Kurotoralle. "Uskon että Tsunami on selvinnyt hengissä. Hän on opettanut meidät ja ystävämme pärjämään omilaan." Giru sanoi. Ranmaru ei näytänyt kuuntelevan, vaikka oikeasti se kyllä kuunteli mitä Kurotora sanoi.

Kurotora

Kurotora toivoi myöskin toisen olevan hengissä. "Toivotaan parasta. Olkoot kuitenkin vaikka miten taitava, niin tuhansien koirien seasta pakeminen on todella vaikeaa, ellei sitten osaa lentää." Kurotora sanoi ja katsoi kaksikkoa. "Älkää kuitenkaan masentuko. Onhan se mahdollista, että hän on selvinnyt hengissä, jos hän ei ole törmännyt niihin syöpäläisiin." Kurotora sanoi. Ei ollut järkevää ahdistaa nuorten mieliä maalailemalla kauhukuvia.

Giru & Ranmaru

Giru hymyili hieman, vaikka se olikin myös hieman huolisaan. Kyllähän Giru tiesi jotenkin ettei Tsunami vältämättä selviäisi hengissä, mutta se ei halunnut ajatella sitä että Tsunami olisi kuollut. Ranmaru oli koko ajan valpaana se piti katsensa viellä ihmisissä kunnes vilkaisi Kurotoran ja Johnin. Se oli samaa mieltä veljensä kanssa, eikä sekään halunnut ajattella kamalemia mahdollisuuksia.

John

Uros nosti päätään ja tajusi sateen loppuneen. Sen sijaan aurinko oli nousemassa ja päivästä oli siis tulossa selkeä. Merellä riehuva myrkskykin olisi nyt jo varmasti ohi. "Kurotora, meidän on aika lähteä." John totesi ja haukkui kaksi kertaa. Pian paikalle ilmestyi Hidetoshi, se nainen peräsään. John mulkaisi naista mjutta Hidetoshille heilutti häntää. Se alkoi päällää nyökkimään kain häkkiä kohti.
"Onkohan se vielä viisasta?" Nainen kysyi hiukan kauempaa. "John tietää kyllä milloin on aika vapauttaa villikoira." Hidetoshi totesi ja avasi sitten Kurotoran häkin oven. John oli siinä vaiheessa jo siirtynyt luukulle ja nyökännyt Girulle ja Ranmarulle merkiksi että noidenkin kannattaisi mennä.

Kurotora

Kaita ei kahta kertaa tarvinnut käskeä. Kurotora syöksyi ulos häkistä ja tunsi, kuinka jalat kantoivat taas pitkästä aikaa paremmin. Kurotora hypähti pari askelta kokeiluksi ja juoksi sitten ovelle innoissaan. Luukulla kai kääntyi ja haukahti kiitokseksi Hidetoshille ja naiselle, kunnes pujahti ulos raikkaaseen ulkoilmaan. Vanhaksi koiraksi Kurotora tunsi itsensä energiseksi ja olisi vain tahtonut juosta ja taistella. Kai tunsi todellakin olevansa elämänsä kunnossa.

John

Uros virnisti toiselle ja kääntyi ikään kuin nyökkäämään Hidetoshille joka heilutti koiralle jäähyväiseksi. Sitten John ampaisi luukusta juoksuun. Se lähti samantien vyörymään kohti merta ja siitä sitten Kitamiin.

//John poistuu//

Giru & Ranmaru

Ranmaru murahti pienesti huomatessan ihmisten tulevan huoneseen. Se kuitenkin huomasi Johnin merkin ja poistui heti eläinlääkäristä ulos. "Tule Giru menään!" Ranmaru huudahti pienesti veljeleen. Giru nyökäsi Johnille pienesti ja meni sitten ulos. Ulkona Giru ja Ranmaru jatkoi matkaansa etenpäin. He suuntasivat nyt Kyushun.

//Giru ja Ranmaru poistuvat//

// Kurotora poistuu //