Hidasta edistystä

Kurotora

*Kurotora nyökkäsi. "Toivottavasti ei ainakaan.." Kai naurahti. "Niin.. antaisin mitä tahansa, että saisin olla taas nuori. Olemme me kait kuitenkin sitkeitä ja harvinaisen pitkäikäisiä. Eikä sinuakaan näytä vuodet juuri paljoa vanhentaneet. Ikähän on vain numeroita." Kurotora sanoi vitsikkäästi.*

John Sakemanni naurahti ja oikeastaan oli kiitollinen toisen sanoista. Se todisti että ei uros ollut vielä niin vanha kuin numerot kertoivat. Tuo oli juuri niin vanha kuin tunsi olevansa. Sitten sen huomio keskittyi Hidetoshin joka kumartui häkin eteen ja avasi pienen luukun sen sivusta. Mies vaihtoi veden Kurotoran kuppiin ja sulki taas luukun. Nyt metsästäjä kuitenkin jäi istumaan lattialle tarkkaillen koiria.

Kurotora

Kurotora ei juuri enää välittänyt, mitä ihmiset hänelle tekivät. Kunhan hän vain pääsisi nopeasti pois täältä. Siksi Hidetoshin lähestyminen ei saanut enää Kurotoraa säikähtämään. Toinen vaihtoi veden ja Kurotora loi nopean, kiitollisen katseen, mutta käänsi sen nopeasti. Hidetoshin jäätyä huoneeseen Kurotoralle tuli hiukan vaivaantunut olo, ja kai pysyi hiljaa.

John John katsahti iloisesti miestä silmiin ja tuo hymyili urokselle takaisin. Joskus kauan sitten ollut uskomaton side näiden välillä, oli säilynyt jopa kaikkien vuosien läpi. Kukaan muu villikoira ei ymmärtänyt sitä mutta se ei haitannut. Kunhan John itse pystyi edelleen luottamaan mieheen. Hidetoshi siirtyikin istumaa Sakemanni lähelle ja syötti Johnille lihasiivun. Mies tarjosi myös häkin raosta Kurotoralle.

Giru & Ranmaru

Giru ja Ranmaru olivat ohikulku matkalla kun oli alkanut sataa hurjasti. Oli sinäänsä outoa että ne oli vat edes uskaltaneet tulla ihmisten asutusten lähelle sillä ylensä ne on aina kiretänyt ihmisten asutukset kaukaa tai kulkenut niiden läpi vain kun oli pimeää ja kaduilla ei ollut juuri ketään. "Ranmaru meidän pitää etsiä jokin sateen suoja." Giru sanoi veljeleen ja katsoi toista silmiin. "Mistä muka en aijo astua tasulakaan ihmisten asutusten sisälle. Ja tiedän varsin hyvin että sinäkin vihaat ihmisiä." Ranmaru vastasi ja meni sitten erään lähellä olevan penkin alle, vaikka se ei suojannutkaan kovin hyvin satelta. Giru seurasi veljeään ja meni myös saman penkin alle minne sen velikin oli mennyt.

Misuta Buraddo

Harmaamusta karhu oli seissyt metsässä tarkkailemassa kaupungin iltaa. Sade oli ajanut ihmiset sisälle joten tummalla karhulla ei ollut hätää. Sen turkki oli likomärkä mutta uros ei jaksanut välittää siitä. pian sen katse kiinnittyi kahteen selvästi nuoreen koiraan jotka hiippailivat penkin alle. Buraddo ei sinänsä välittänyt koirista koska oli niide puolella mutta kuitenkin se kiinnitti huomionsa noihin. Kaksi koiraa olivat itse asiassa juuri eläinlääkärin läheisen penkin alla. Ohulaiset saattaisivat vainuta ne.

Giru & Ranmaru

Giru ja Ranmaru eivät huomaneet niitä tarkailevaa karhua rankkasateessa. *Toivotavasti sade lakaisi pian.* Giru ajatteli ja vilkaisi taivaalle myrskypilviin. Ranmaru huomasi lähellä olevan eläinlääkärin ja katsoi ympärileen ettei lähelle tulisi ihmisiä, vaikka sade pitikin aikalailla useimmat ihmiset sisällä.

Misuta Buraddo

oirille avuliaana karhuna Buraddo astui näkyviin mutta se piti huolen että ihmiset ivät sitä tulisi havaisemaan. Koirat varmasti haistaisivatkin. Se tiesi ettei pystyisi olemaan täysin selvä puheillaan mutta aikoi silti yrittää. "Mihin laumaan kuulutte?" Karhu yritti puhua mahdollisimman selkeällä koirankiellä vaikka osa kuulostikin veljesten korviin varmasti murahtelulta.

Giru & Ranmaru

Giru ja Ranmaru katsoi hetken vihaisena niiden näkyville tullutta karhua. Giru ja Ranmaru katsoi toisiaan hetken hämilään. "Puhuuko tuo karhu?" Ranmaru sanoi veljeleen. Giru sekä Ranmaru eivät ymärtäneet täysin Buraddon puhetta, mutta ymmärsivät sen verran että tajusi karhun sanoneen jotain lauma ja kuulua. "Tuota...emme viralisesti kuulu mihinkään laumaan vain kuljemme kaverimme/opetajamme mukana välillä." Giru vastasi karhulle siihen mitä uskoi karhun kysyneen. Ranmaru olisi ollut valmis jopa hyökämään Buraddon kinpuun, mutta sitä ei juuri nyt huvittanut taistella sateessa.

Misuta Buraddo

Karhu oli iloinen siitä että oli saanut toiset edes jotenkin ymmärtämään. "Selvä. Joudun kuitenkin varoittamaan että Ohua kohti ei kannata tästä lähestyä. Saatte surmanne siellä. Oikeat Ohulaiset ovat perääntyneet Kitamille." Karhu kertoi niin selvästi kuin osasi, näitä nuorukaisia varoittaakseen.

Giru & Ranmaru

Ranmaru ei saanut mitään selvää karhun puhesta tällä kertaa ja käänsi kysyvän katsensa veljensä. "Mitä se sanoi?" Ranmaru kysyi hieman pienellä äänellä. "En ole aivan varma, mutta taisi puhua jotain Ohusta ja Hokkaidosta." Giru vastasi Ranmarulle ja käänsi katsensa sitten Buraddon. "Sattuisiko sinulla olemaan muuten ketään kaveria joka osaisi tulkata?" Giru kysyi Buraddolta.

Misuta Buraddo ja John

Karhu tympääntyi siihen etteivät toiset ymmrtäneet. Se itse kuitenkin ymmärsi. Sen seurauksena Buraddo nosi kahdelle jalalle ja päästä karjaisun joka ei ollut liian kova mutta John kuulisi sen. Ja John kuuulikin. Se nyökkäsi Kurotoralle pahoittelevasti ja meni ulos koiranluuukusa. Heti se näki karhun ja samssa katse kääntyi kahteen nuoreen koiraan penkin alla. "kiitos Buraddo. Voit mennä nyt." Sakemanni sanoi karhulle joka nyökkäsi ja laskeutui alas lähtien sitten löntystelemään poispäin. Samassa John keskittyi kahteen nuorikkoon. "Keitä te olette?" Tuo kysyi tiukasti, arvovaltansa näyttäen.

Giru & Ranmaru

Ranmaru katsoi hetken Buraddon perään sen mielestä oli omitusita että karhu ei käynyt niiden kinpuun ja viellä lisäksi osasi puhua hieman koiraa. "Minä olen Giru ja veljeni nimi on Ranmaru." Giru esittäytyi ja katsoi Johnia hetken. "Ymärrätkö sinä tuota karhua?" Giru kysyi Johnilta. Ranmaru pysyi toistaiseksi hiljaa ja kuunteli veljensä ja Johnin puheita. Sen kasvoilta huomasi myös että se ei hirveästi pitänyt siittä miten John kysyi niiltä jotakin.

John

Sakemannin ryhti oli ylväs ja olemus valpas. Se tuijoti kahta nuorikkoa neutraalilla mutta tietyllä tapaa ylpeällä ilmeellä. "Osaan sen verran että ymmärrän karhua joka osaa hiukan koiraa." John vastasi. Ei se tavallista karhun puhetta ymmärtänyt. "Mistä te olettte ja mihin laumaan kuulutte?" John esitti sitten omat tiukat kysymyksensä. Sen kuului Ohulaisena ottaa selvää tunkeilijoista, vaikka Ohu olikin vallattu.

Giru & Ranmaru

"Emme kuulu juuri mihinkään laumaan seuramme ylensä Tsunamia ja muita, mutta kuljemme myös kahdestaan." Ranmaru vastasi ennen veljeään ja piti katsensa Johnissa toistaiseksi. "Niin ja olemme Sagasta kotoisin." Giru jatkoi veljensä jälkeen ja tuli sitten penkin alta pois. Ranmaru tuli veljensä perässä myös pois penkin alta, sillä se ei suojannut kovin hyvin satelta.

John

Jo ny täysin kastunut John tuijotti kaksikkoa mietteliäänä. "Miksi olette täällä?" uros kysyi sitten. "Älkää jatkako matkaanne enää yhtään Ohuun päin. Hirmuvaltias Dorago tappaa kaikki joista hänelle ei ole hyötyä. Meidät Ohulaiset on karkotettu Kitamiin ja joudumme nyt oleskelemaan siellä." John kertoi sitten. Se ei tahtonut nuorten koirien päätyvän sotureiden leikkikaluiksi Gajyon lähellä.

Giru & Ranmaru

Giru kuunteli tarkasti mitä John sanoi niille, samoin teki myös Ranmaru. "Olimme läpikulku matkalla, kunnes alkoi sataa." Giru vastasi Johnille. "Muuten eikö Tsunami mennyt Ohun?" Ranmaru kysyi veljeltään. "Joo meni ja viellä yksin, toivotavasti hän pärjää." Giru sanoi. "Onhan Tsunami sentään taitava taistelija ja jos hän ei pärjää kai hän keksii jotain." Ranmaru sanoi viellä ja käänsi katsensa sitten Johniin. "Kiitos kun kerroit, emme mene Ohun ainakaan viellä." Giru sanoi Johnille ja vilkaisi nopeasti taivalle.

John Sakemanni ,kuunteli mitä toiset sanoivat ja huokaisi päätään pudistaen. ''Niil.ä on tarkat vartiot ja Dorago itse on varmasti Gajyolla. On suorastaan ihme jos sitä Tsunamia ei ole huomattu. Älkää menkö sinne jos tahdotte elää. Jos aiotte liittyä niihin, tapan teidät siihen paikkaan.'' John sanoi mutta ei uhkaavasti, ainoastaan varmalla äänellä.

Giru & Ranmaru

Giru ja Ranmaru katsoivat Johnia hetken. "Emme me aijo liittyä niiden pahaisten rakkien laumaan enkä usko että Tsunamikaan aikoisi, sillä hän vihaa yli kaiken niitä jotka havitelevat vain lisää valtaa." Giru sanoi. "Muuten voimme autaa teitä jos apu on tarpeen." Giru lisäsi viellä. "Niin meillä on 15 kaveria Kyushussa. Tosin alle viisi on viellä puolenvuoden ikäisiä joten heistä ei taida olla juuri apua, mutta loput sen siaan ovat jo sinäänsä meidän ikäisiä tai hieman vanhempia, olemme kaikki kuitenkin hyviä taistelijoita." Ranmaru sanoi hieman itsevarmasti.

John

Johnia huvitti mutta toisaalta säälitti nuorkaisten itevarmuus. Se saattaisi vielä koitua kohtaloksi sillä viholliset olivat kaikki kokeneita sotureita. "Ei teidän kannata. Olette vielä nuoria ja teillä on elämä edessänne. Älkää menkö kuolemaan. Nuori ikänne kertoo jo sen että teistä ei ole taistelamaan suuressa sodassa." John selitti mahdollisimman hellävaraisesti ettei heti loukkaisi toisia.

Giru & Ranmaru

Ranmaru oli hieman tympäntynyt kun kuuli mitä John sanoi. Giru vilkaisi hetken veljeään ja käänsi sitten katsensa takaisin Johniin. *Taas sitä menään.* Giru ajatteli ja pudisti päätään hieman. "Ha...En minä pelkää kuolemaa." Ranmaru sanoi Johnille.

John

John kohotti kulmaansa ja samssa uroksen ilme muuttui varoittavaksi. Näin iäkkäälle ja taitavalle, sekä lisäksi voimakkaalle soturille ei kannattaisi aukoa päätään. "En sanonut niin. Minulle on ihan sama vaikka ryntäisit suoraan Doragon syliin tapettavaksi." uros vastasi ilkeän välinpitämättömästi.

Giru & Ranmaru

"Ranmaru voisit miettiä ensin tarkemmin mitä sanot ennen kuin avaat suusi." Giru sanoi veljeleen yrittäen takoa toisen päähän edes hieman järkeä. Ranmaru vilkaisi Girua hetken. "En minä mitään auo kunhan sanoin vain mielipiteeni." Ranmaru sanoi veljeleen ja katsoi sitten Johnia hieman happamana. "Kun sade laantuu niin palaamme kavereidemme luo Kyushun." Giru sanoi Johnille.

John

Urosn nyökkäsi vakavana. "Hyvä. Te voitte nyt kuitenkin vain toivoa että se ystävänne Ohussa on vielä elossa. Doragon soturit ovat taitavia ja jos se itse sattuu paikalle, on ystävänne melkein kuin kuolllut. Tai jos pakoon pääsee niiin saattaa vaikka selviäkin." John selitti ja katsahti oviluukkua. Se tahtoi takaisin kuivaan.

Giru & Ranmaru

Giru kuunteli mitä John sanoi ja huomasi sitten Johnin katsovan eläinlääkärin ovessa olevaa ovilukkua. "Voit sinä mennä sisälle, me kuitenkin pysymme mielummin ulkona." Giru sanoi Johnille kun oli aika varma etteä Johnia ei enään huvittanut seistä täällä satessa. Eihän Giru ja Ranmaru kaan satesta pitäneet, mutta ne eivät luota eivätkä tule toimeen ihmisten kanssa, jonka takia ne ei ole koskaan astunut jalallakaan ihmis asutuksiin. *Saisi loppua jo tämä sade.* Ranmaru ajatteli.