Kyuketsuki
Ketsuki eteni läähättäen. Se oli jo pitkän matkaa edennyt yli voimavarojensa ja vauhti oli uskomaton. Koira kuitenkin oli alkanut rannikolle päästyään jo väsyä, ja siksi vauhti hidastui pikkuhiljaa. Se oli silti vielä keskiverto koiraa nopeampi, mutta vauhtiin tottuneelle Ketsukille se tuntui jokseenkin hitaalta. Päästyään viimein rantaan Ketsuki laskeutui alas ja joutui vaipumaan hengästyneenä maahan. Uroksen jalat tärisivät sen noustessa takaisin ylös. Aurinko alkoi pikkuhiljaa vaipua jo alemmas ja Ketsuki tunsi pientä paniikkia. Miten se jaksaisi uida meren yli nopeasti, kun oli jo nyt niin uupunut? Samassa, kuin taivaan lahjana vastauksena ongelmaan Ketsuki kuuli takaansa kovaa jylinää ja ylitse lensi helikopteri. Ketsukin silmät laajenivat. Helikopterin laskeutumistelineet kävivät hyvin lähellä, mutta Ketsukia ei oltu huomattu. Koira otti koko takajalkojensa voimalla vauhtia ja ponnisti uskomattomalla loikalla kohti helikopteria, kietoen leukansa rautaiseen telineeseen. Se sattui hampaisiin ja oli vaikea pidellä, mutta Ketsuki taisteli. Se roikkui helikopterissa koko voimillaan, pelkkien leukojensa varassa.
Helikopteri huojui hiukan, mutta kukaan ei juurikaan huomannut eroa. Ketsuki tunsi, ettei enää kauaa jaksaisi roikkua. Helikopteri kaartoi jyrkästi oikealle ja Ketsukin ote lipesi. Se putosi pitkän aikaa ja läiskähti veteen. Pinta oli tyyni. Muutama aalto Ketsukin putoamisen jäljiltä lipui hiljalleen kauas toisistaan. Sitten pinta alkoi kuplia ja Ketsuki nousi pintaan. Se läähätti ja ui nopeasti rantaan, joka oli jo lähellä. Koira nousi kuivalle maalle ja ravisteli itseään. Sitten se lähti taas matkaan nopeasti edeten.
Ketsuki eteni läähättäen. Se oli jo pitkän matkaa edennyt yli voimavarojensa ja vauhti oli uskomaton. Koira kuitenkin oli alkanut rannikolle päästyään jo väsyä, ja siksi vauhti hidastui pikkuhiljaa. Se oli silti vielä keskiverto koiraa nopeampi, mutta vauhtiin tottuneelle Ketsukille se tuntui jokseenkin hitaalta. Päästyään viimein rantaan Ketsuki laskeutui alas ja joutui vaipumaan hengästyneenä maahan. Uroksen jalat tärisivät sen noustessa takaisin ylös. Aurinko alkoi pikkuhiljaa vaipua jo alemmas ja Ketsuki tunsi pientä paniikkia. Miten se jaksaisi uida meren yli nopeasti, kun oli jo nyt niin uupunut? Samassa, kuin taivaan lahjana vastauksena ongelmaan Ketsuki kuuli takaansa kovaa jylinää ja ylitse lensi helikopteri. Ketsukin silmät laajenivat. Helikopterin laskeutumistelineet kävivät hyvin lähellä, mutta Ketsukia ei oltu huomattu. Koira otti koko takajalkojensa voimalla vauhtia ja ponnisti uskomattomalla loikalla kohti helikopteria, kietoen leukansa rautaiseen telineeseen. Se sattui hampaisiin ja oli vaikea pidellä, mutta Ketsuki taisteli. Se roikkui helikopterissa koko voimillaan, pelkkien leukojensa varassa.
Helikopteri huojui hiukan, mutta kukaan ei juurikaan huomannut eroa. Ketsuki tunsi, ettei enää kauaa jaksaisi roikkua. Helikopteri kaartoi jyrkästi oikealle ja Ketsukin ote lipesi. Se putosi pitkän aikaa ja läiskähti veteen. Pinta oli tyyni. Muutama aalto Ketsukin putoamisen jäljiltä lipui hiljalleen kauas toisistaan. Sitten pinta alkoi kuplia ja Ketsuki nousi pintaan. Se läähätti ja ui nopeasti rantaan, joka oli jo lähellä. Koira nousi kuivalle maalle ja ravisteli itseään. Sitten se lähti taas matkaan nopeasti edeten.