Salattu totuus

Kyuketsuki

Ketsuki miltei pudotti veitsensä, nartun jatkaessa väittämistään. Toinen siis puhuikin totta? Ketsuki luuli, että Kagen kaikki sisarukset kuolivat, tai niin toinen ainakin oli kertonut. Kage kuitenkin näytti itsekin vähintään yhtä hämmästyneeltä. Ketsuki katsoi muita klaanilaisia, jotka näyttivät myöskin olevan hyvin ihmeissään.

Ikagawashi

"Perheeni tappaminen on syy miksi minulla on nyt Shadoudansa! En tahdo menneisyyden aaveita pilaamaan sitä!" uros rupesi yllättäen karjumaan ja yllätti jopa nartun. Koko klaani kuunteli johtajansa hyvin hämillään. "Olen pahoillani, että sain sinuun yhteyden vasta nyt En kuitenkaan pakota meitä tutustumaan. Voit tappaa minut, sehän olikin tehtäväsi," narttu antautui ja yllättäen Kage vain nousi toisen yltä synkkänä. "Mene pois....äläkä koskaan enää aiheuta minulle syytä tulle kimppuusi," Ikagawashi lausui matalaan ääneen ja yllättyneenä narttu nousi ja kipitti varovasti metsän reunaan. Se vielä vilkaisi Kagea ennen kuin katosi.

Kyuketsuki

Ketsuki oli melkein varma, että Kage tappaisi nartun, muttei kuitenkaan yllättynyt tuon päästäessä hänet vapaaksi. Ketsuki huokaisi tilanteen ollessa ohi ja katsoi sitten Kagea hetken. "Aiommeko kertoa tehtävän antajille totuutta?" Ketsuki kysyi sitten, tarkoittaen nartun vapaaksi päästämistä.

Ikagawashi

Uros käänsi synkän katseensa Ketsukiin ja pudisti päätään tiukasti. "Emme. Tämä ei kuulu heille emmekä me le orjia. Loppujen lopuksi teemme mitä itse tahdomme," tuo vastasi ärtyneeseen sävyyn ja ampaisi käskyjä jakamatta puuhun. Matkalla se kuitenkin keskittyi klaaniin. "Parasta ruveta kaikkien miettimään palkkiota. Tästä hommasta tarvitaan kunnon palkkio," tuo sanoi sitten. Se itse mietti nyt paljon muuta.

Kyuketsuki

Ketsuki nyökkäsi. Niin olisi kaikkien kannalta parempi. Koira lähti seuraamaan muita ja alkoi miettiä palkkiota muiden kanssa. Olisiko jokin tukikohta hyvä, jossa voisi viettää aikaa, jos paikan läheisyydessä sattuisi tarvitsemaan tehtäviä? Ketsukille ei tullut oikein mitään järkevää mieleen, mutta muutkin näyttivät vielä yhtä tietämättömiltä.

Ikagawashi

Klaanin viimein saavuttua takaisin kaupungin laidalle, Kage pysähtyi. "No niin. Nyt hyviä ideoita palkkiosta," tuo sanoi ja kääntyi muita tummaturkkiaisia kohti. Se itse tiesi jo jotain mutta odotti vaihtoehtoja.

Kyuketsuki

Ketsuki mietti. Se ei oikeastaan tiennyt kovin hyviä ideoita. "Jokin tukikohta?" Yksi jäsenistä ehdotti ja Ketsuki nyökkäsi. Oikeastaan samaa se oli itsekin ajatellut. Tosin Ketsuki ei tiennyt, mitä Kagella voisi olla mielessään.

Ikagawashi

Uros nyökytteli. Samaa sekin oli ajatellut mutta lisäksi myös muuta. "Tukikohta siis. Ja lisäksi saavat etsiä jonkun teroittamaan aseemme," uros sanoi ja loikkasi alas puusta. Se oli rasittunut henkisesti tästä tehtävästä joten tahtoi palkkion nopeasti.

Kyuketsuki

Ketsuki nyökkäsi hyväksyvästi. Sen aseen toinen teristä oli hiukan tylsistynyt aikaisemmissa taisteluissa, ja kaipasikin sopivasti teroitusta. Ketsuki venytteli rasittuneita jalkojaan ja nosti sitten katseensa menosuuntaan.

Ikagawashi

Mustaurkkinen vaelsi katujen pimeydessä ja etsi kaupungin keskustan koiria. Ne olivat tiedossa kaupungin kaikista tapahtumista ja saisivat myös vastata palkinnoista. Pian se huomasi kauempana suurikokoisen saksanpaimenkoiran. "Tuon täytyy olla yksi kaupungin vaikutusvaltaisimmista. Ketsuki, mene ilmoittamaan asiamme," uros käski koska tahtoi testata uusinta jäsentä edelleen.

Kyuketsuki

Ketsuki nyökkäsi Kagelle ja lähti sitten hölkkäämään kohti sakemannia. Se piti päänsä hartialinjalla, liikkuessaan sulavasti kohti suurempaa koiraa. Tuo höristi korviaan. "Shadoudansa...hmm..saitteko tehtävän suoritettua?" Koira kysyi möreällä äänellä. "Saimme. Palkinnoksi vaadimme jonkin tukikohdan, sekä aseiden teroituksen." Ketsuki ilmoitti lyhyesti, seisoen kevyesti paikoillaan. Sakemanni mietti hetken. "Ei meillä taida olla mitään tuollaista tarjottavanamme...kävisikö mieluummin..." Sakemanni ei ehtinyt kauempaa jatkaa, kun Ketsuki oli ilmestynyt tuon rinnalle ja painoi taisteluveistä toisen kurkulle. "Shadoudansaa ei ole syytä palkata, jos ei ole varaa maksaa palkkiota." Ketsuki sanoi varoittavasti. Sakemanni vaikutti pelästyneeltä, vaikka Ketsuki olikin paljon pienempi. "Hy-hyvä on.." Koira sanoi käheästi ja Ketsuki hellitti otteensa, siirtyen salamannopeasti taas toisen eteen. "Seuratkaa minua." Koira sanoi ja lähti etenemään rinnettä alas. Ketsuki siirtyi takaisin klaanin luo, hieman Kagen taakse.

Ikagawashi

Uros tarkkaili kaksikkoa tiukasti ja siristi silmiään kun sakemanni meinasi ehdottaa jotain muuta. Ketsuki oli kuitenkin tajunnut klaanin toimimisperiaatteet ja toisen uhkatessa koiran henkeä, Kagen kasvoille kohosi virne. Sitten se astui esiin ja vilkaisi Ketsukia naurahtaen. "Hyvin tehty," se kehui ja lähti seraamaan hiljaisi askelin koiraa.

// Ketsuki on sittenkin koirasusi x) //

Kyuketsuki

Ketsuki nyökkäsi hymyillen. Se oli siis tehnyt kuten piti. Koirasusi kulki Kagen perässä, kun sakemanni johdatti niitä kohti kaupungin laidalla sijaitsevaa metsikköä. Sakemanni pysähtyi yllättäen ja kääntyi. "Millaista tukikohtaa tarvitsette? Meillä olisi kolme vaihtoehtoa; eräs pieni, hylätty vuoristomaja kaupungista pohjoiseen noin viisi kilometriä. Sitten on pieni metsäalue, tosin se on hyvin lähellä kaupunkia ja alkaa melkein heti tästä.." Sakemanni sanoi katsoen taakseen. "..se on itse asiassa minun aluettani." Koira jatkoi ja mietti sitten hiukan kolmatta aluetta. "Sitten on myös kolmas paikka, mutta se on hyvin riskialtis. Kaupungin korkein rakennus on autio, oikeastaan se on pystyssä vain siksi, että se on ikään kuin nähtävyys. Sen ullakkokerroksessa on päivisinkin pimeää, mutta ihmiset saattavat toisinaan käydä siellä." Koira kertoi. "Aseiden teroittaja meillä on, mutta hän kykenee teroittamaan aseet vain tiettyinä ajanjaksoina, kun ihmisten pajalla ei ole ketään." Sakemanni selosti ja kohotti sitten kysyvän katseensa Ikagawashiin.

Ikagawashi

Uros kuunteli ja nyökytteli kahden ensimmäisen vaihtehdon kohdalla. Kolmannelle tuo murahti häijysti. "Mahdollisimman kauas ihmisistä. Vuoristomaja kuulostaa hyvältä. Voit ilmoittaa kaupungin koirille, että se kuuluu nyt meille. Mahtaako teroittaja olla nyt paikalla?2 uros vastasi omistavasti ja jatkoi sitten toiseen palkkioon. Se tahtoi pois kaupungista mahdollisimman nopeasti koska inhosi ihmisiä.

Kyuketsuki

Ketsuki kuunteli vaihtoehtoja ja oli myös sitä mieltä, ettei tahtonut ihmisten läheisyyteen. Vuoristomaja kuulosti senkin mielestä hyvältä. Sakemanni tuumi hetken. "En ole ihan varma, teidän on otettava siitä selvää itse. Hän on vanha lammaskoira, nimeltään Uruga. Hän on sepän koira, ja löydätte hänet mahdollisesti sepän liikkeen läheisyydestä. Enempää en voi auttaa. Vuoristomaja on nyt teidän." Sakemanni ilmoitti. Ketsuki katsoi suurta koiraa hetken ja käänsi sitten katseensa Kageen.

Ikagawashi

Samantien toisen sanojen jälkeen Kage ampaisi hurjaan juoksuun. Se tahtoi nopeasti pois ja siksi sillä oli kiire. MEni hetki ennen kuin tuo saapui sinne missä vanhan koiran piti olla. sitten tuo huomasi talon vierustalla makaavan lammaskoiran ja kuin tyhjästä ilmestyi vanhuksen eteen, saaden tuon säikähtämään.

Kyuketsuki

Ketsuki seurasi Kagea. Vanhan lammaskoiran löytäminen oli yllättävän helppoa. Vanhus siristeli silmiään ja nousi kömpelösti ylös. "Keitä te olette?" Koira kysyi ja katsoi Kagea ihmeissään.

Ikagawashi

"Me olemme Shadoudansa, minä olen Ikagawashi. Tulimme..." Kage esitteli klaanin ja itsensä mutta aloittaessaan sanomaan palveluksesta, vanhus avasi suunsa. "Pyytämään palkkionne? Aivan niin, kuulinkin, että meidän kiusaajamme on tapettu viimein. Kiitos siitä. Mitä tarvitsette?" lammaskoira sanoi ja käänsi päätään hiukan viistoon. "Meidän aseemme pitää teroittaa. Ja sinä kuulemma voit tehdä sen," uros selitti ja katsoi vanhusta tiukasti silmiin.

Kyuketsuki

Ketsuki kuunteli tarkkaan. Vanhus näytti hyvin kiitolliselta. "Aivan niin." Lammaskoira sanoi ja vaivalloisennäköisesti keinuen käveli kohti ovea. "Isäntä lopettaa työnsä aivan kohta. Kun hän poistuu takaovesta, hän päästää minut yöksi pajaan. Ahjo tuo minulle lämpöä yöksi, mutta on kuuma vain pienen hetken sulkemisen jälkeen, joten minun on oltava nopea. Kaikkien aseetko pitää teroittaa?" Lammaskoira kysyi sitten. "En pääse enää ulos pajasta, mutta voin ojentaa aseenne pajan etuseinämän alitse, joten teidän on luovutettava aseenne minulle, ennen kuin isäntä päästää minut sisään." Lammaskoira selitti.

Ikagawashi

Musta susi vilkaisi klaanilaisiaan jotka kuuntelivat tarkasti lammaskoiraa. Toisen sanoessa siitä, ettei ulos pääsisi enää Kage murahti. "Kaikki asett, kyllä... Ja jos yhdesäkään on vikaa teroituksen jälkeen tai vahingoitat niitä, me tapamme sinut," susi vakuutti ja lipaisi huuliaan. Jokaisellaklaanilaisella oli erilaiset aseensa ja jokainen oli ainutlaatuinen. Esimerkkiä näyttäen Kage otti molemmat tikarinsa ja ojensi ne lammaskoiralle.

Kyuketsuki

Lammaskoira näytti hiukan järkyttyvän Kagen uhkaillessa häntä. "Kyllä minä pidän aseista hyvää huolta, ne ovat kuin uuden veroisia teroituksen jälkeen." Vanhus lupasi hiukan pelokkaasti ja vilkaisi sitten Kagen tikareita, ennen kuin otti ne varovaisesti käsittelyynsä. Samoin tekivät muut klaanilaiset, Ketsukikin luovutti veitsensä. "Uskomatonta..." Koira sanoi. "Musta teräs..en olekaan törmännyt siihen kuin kerran aikaisemmin." Lammaskoira kertoi vaikuttuneena. Ketsuki katsoi, kun tuo kiinnitti jokaisen aseen huolellisesti erikoiseen kaulapantaansa, paksun turkkinsa suojiin. Samassa takaovi aukesi ja lammaskoira katsoi Kagea. "Odottakaa edustalla. Minulla menee ehkä puolisen tuntia kaikkien aseiden kanssa." Vanhus sanoi ja pujahti sisään. Isäntä ei edes vilkaissutkaan muualle vaan vihellellen käveli poispäin. Ketsuki käänsi katseensa Kageen.

Ikagawashi

Kage perääntyi heti varjoihin kuullessaan oven avautuvan. Se ei tahtonut näyttäytyä ihmisille. "Me odotamme tällä," tuo sanoi vielä lammaskoiralle ennen kuin perääntyi kujalle ja kävi istumaan. "Toivottavasti aurinko ei rupea nousemaan vielä. En tahdo olla tällä valoisalla," Kage sanoi.

Kyuketsuki

Ketsuki oli samaa mieltä. Se oli oppinut olemaan pitämättä valoisasta. Oikeastaan Ketsukikin jo rakasti pimeyttä. Se toi tietynlaista turvaa. Ketsuki kuuli, kuinka pajasta kuului tasaista hurinaa ja kun metalli osui teroittimeen. Lammaskoira teki siis parhaillaan työtä. Etuseinämän alaosassa oleva aukko hohkasi punaista valoa, kun kuuma ahjo vielä lämmitti pajaa. Ketsuki kuunteli ihan hiljaa, kun välillä kuului kilinää, kalahtelua ja taas hurinaa. Sitä kesti jonkin aikaa ja Ketsuki alkoi hiukan tylsistyä. Koko ajan samat äänet toistuivat ja saivat Ketsukin melkein jo arvaamaan, mikä olisi seuraava ääni. Yllättäen kuului suhahduksia, ja ahjon hehku sammui. Tuli aivan hiljaista. Sitten pienestä aukosta työntyi yksitellen esiin aseita, jotka oli suojattu ohuisiin käärinliinoihin. "Tässä ovat aseenne. Ne ovat mahdollisesti terävempiä kuin koskaan. Olkaa hyvä, ja kiitos vielä kerran." Lammaskoiran matala ja käheä ääni kuului seinän takaa. Ketsuki tarttui veitseensä. Se oli vielä hiukan lämmin. Terä oli ohuempi ja todellakin terävämpi kuin koskaan aikaisemmin, ja se kiilteli hämärässäkin.

Ikagawashi

Uros oli käynyt sirosti makuulle ja kuunteli silmät ummessa pajan ääniä. Kissa oli käpertynyt kerälle veljensä vierelle ja nukkui. Ikagawashi odotti kärsivällissti. Äänien loppuessa tuo avasi silmänsä samalla aikaa kun kissa heräsi. Susi nousi ylös ja käveli kohti pajaa. Kiittollisena tuo nyökkäsi vaikkei lammaskoira sitä nähnytkään. "Kiitos itsellesi. Teit upeaa työtä," Kage sanoi vilpittömäati. Se harvoin kehui ketän mutta tarkoitti aina mitä sanoi.

Kyuketsuki

Ketsuki kuuli vielä lammaskoiran heikon kiitoksen seinän takaa, kunnes käveli veitsensä kanssa vähän matkan päähän. Se huomasi, että veitsen alkuperäiset uomat oli teroitettu näkyviin, ja veitsi ei suinkaan ollut enää kartiokärkinen, vaan kulmikas. Se hiukan hämmästytti Ketsukia. Kulmat oli hiottu esiin ja Ketsuki testasi, viiltämällä nuoren puun runkoa kulmalla. Se upposi uskomattoman hyvin, kuin kuuma veitsi voihin, ja Ketsuki veti yllättyneenä asettaan kauemmas rungosta. Aseen kanssa olisi oltava varovainen.