Taas paratiisissa!

Benizakura

"Vihdoin! Olemme perillä!" Tosa julisti katsoessaan Gajyota. "Viime kerrasta on vuosia... Monia vuosia..." Benizakura mietti iloisena ja katsahti hieman taaempana kävelevää narttua. Pian matka oli kuljettu Tokiosta Gajyolle! Tosa hidasti hieman vauhtiaan ja nyökkäili vartijoille jotka väistivät kunnioittavasti.

Yuki

Narttu katseli Gajoyta ja oli iloinen, että pääsisi pian lepäämään, raskaus oli jo viimeisillään ja pennut syntyisivät pian. "Benitsakura oletko tavannut Ginin poikaa Weediä?." Tämä kysyi. Pian he saapuivat jo Gajoyon luo eikä ulkona näkynyt ketään kenet Yuki olisi tuntenut.

Benizakura

"En." Benizakura vastasi hiemantylsistyneenä. "Tule!" Tämä kuitenkin huusi ja juoksi kohti käytävää missä lihaksikkaat vartiat väistivät. Uros katosi tunneliin ja vain silmät näkyivät.

Yuki

Narttu juoksi tunnelin suuaukolle ja mietti hetken pitäsikö mennä. Tämä katseli vartioita ja kysyi mitä tunneleissa olisi, mutta vartiat eivät vastanneet. Susi huokasi ja lähti kävelemään pimeään tunneliin. Yuki käveli varovasti, että ei kaatuisi, se oli väsynyt ja kaipasi lepoa.

Jerome

Sakemanni saapui Gajyon rajamaille ja vartijat pysäyttivät tämän. "Henkilöllisyytesi?" tältä kysyttiin ja uros tuhahti. "Olen Jerome. Perheeni tulee kanssani," se sanoi vakuuttavasti. Vartijat nyökkäsivät ja päästivät tämän perheineen läpi. Viimeinen vanhempiensa kanssa pysynyt pentu kulki isänsä perässä. Toinen oli jo puolivuotias joten lähtisi varmaan pian sisrustensa tapaan. Jerome vain toivoi, että toinen pysyisi Ohun joukoissa.

Benizakura & Lydia

Lydia käveli viimeisen pennun vierellä. Myös narttu toivoi tämän jäävän Ohun sotureihin. Yhtäkkiä sakemanni astui jonkin terävän päälle. "Jerome!" Narttu huudahti ja menetti tajunsa. Narttu oli astunut myrkytetyn piikin päälle. Vasta parin tunnin päästä Lydian taju palaisi. Tosa oli kuullut huudon ja juoksi Yukin ohi Lydian ja Jeromen luo. "Mitä tapahtui?!" Uros kysyi Jeromelta.

//Tuota, ei Gajyolla kyllä yleensä mitään myrkyllistä ole yhtäkkiä. Selvennys ei olisi pahasta ; )//

//Onhan koiria vihaavia ihmisiä//

Yuki

Narttu oli kuullut huudon ja juoksi toisten luo. Tämä näki maassa makaavan nartun ja käveli tämä luo. "Hän on vain tajuton." Susi sanoi saksanpaimenkoira urokselle jonka oletti olevan tajuttoman naaraan puoliso.

//Mutta ei Gajyon vierelle noin vain pääse... Menköön nyt kuitenkin//

Jerome

Sakemanni säikähti pahasti samoin kuin pentu. Jerome loikkasi heti Lydian luokse. "Lydia?!" se karjahti säikähtäneenä. Benizakuran ilmaantuessa uros loikkasi nartun ylle puolustamaan vaikkei toinen vihollinen ollutkaan. Yukiakin tuo vilkaisi erittäin varoittavasti. "Mitä tämä on?" se vaati saada tietää, heti.

Benizakura

"Normaalia. Minä ja perheeni tulimme tapaamaan Giniä!" Uros sanoi rauhallisesti ja tuhahti. "Jerome, oletan." Tosa lisäsi ja katsoi sakemannia silmiin.

Jerome

Uros ei hämmästellyt sitä, että toinen tunsi tämän. Jerome ei kuitenkaan yhdistänyt toista kehenkään tuntemaansa. "Kyllä olen... Mutta tämä ei ole normaalia! Rakkaani lyyhistyi yhtäkkiä!" tuo huusi kiihtyneenä ja kaksi hoitajaakin ryntäsivät jo paikalle.

Yuki

Yuki katsoi Benizakuraa järkyttyneenä. "Benizakura ei ole normaalia, että joku pyörtyy yhtääkkiä." Tämä sanoi, yhtääkkiä tätä alkoi heikottamaan ja tämä kävi maahan maakaamaan.

Benizakura

Benizakura nyökkäsi ja hoitajat nostivat nattun, ja veivät sakemannin sisälle. Sitten uros katsoi puolisoaan. "Rauhallisesti!" Tämä huusi ja astui lähemmäksi narttua. Sitten salaman nopeasti tämä nappasi Yukin selkäänsä ja juoksi hoitajien ohi. Tosa pysähtyi vasta kammiossa jossa oli heiniä. Hiljalleen uros laski puolisonsa maahan.

Jerome

Sakemanni murahti eikä jaksanut välittää enää Benizakurasta ja Yukista. Tuo vain ampaisi hoitajien perässä luolastoon. Lydia vietiin erääseen luolaan aika pinnassa ja laskettiin maahan.(?) Siellä tuolle tuotiin kuonon eteen vastamyrkyä jonka toinen voisi herättyään syödä.

Yuki

Nartun oli jo vaikea pitää silmiään auki ja kun tämä pääsi heinäpedille se sanoi vielä puolisolleen hiljaa. "Anteeksi, että minusta on vaivaa, mutta voisitko tuoda ruokaa, että voin syödä, kun herää. Susi katsoi mahaansa ja toivoi, että pennut olisivat kunnossa.

Benizakura

"Kyllä." Tosa sanoi ja juoksi minkä jaloistaan pääsi aiemmin metsästetyn jäniksen luokse ja otti sen suuhunsa ja heti sen jälkeen juoksi takaisin Yukin luo. Uros tiputti jäniksen nartun viereen ja kävi istumaan. Kuitenkin pian se meni käytäviin. Tultuaan takaisin Tosalla oli mukanaan pari rivisotilasta ja Oliver.

Yuki

Narttu nukahti hetkeksi, mutta heräsi säpsähtäen, kun jänis tippui sen viereen. Tämä alkoi syödä jänistä ja tunsi olonsa jo pikkuhiljaa paremmaksi. Jänis oli pian syöty ja Susi kuuli ääniä käytävästä ja huomasi, että sen puoliso tuli takaisin, mukanaan uroksia. Yuki käänsi katseensa puolisoonsa ja katsoi tätä kysyvästi. "Ovatko nämä ystäviäsi?." Narttu kysyi ja katsoi paria rivisotilasta ja mäyräkoiraa joka näytti olevan sokea.

Benizakura & Oliver

"Rivisotilaita en tunne, mutta tämä on Oliver." Uros sanoi katsoi sokeaa mäyräkoiraa. "Mahtavatko pennut syntyä pian?" Tosa kysyi ja meni makaamaan.

Yuki

""En tiedä milloin pennut syntyvät, mutta uskoisin että lähipäivinä. tuo sanoi ja katseli vieraita hymyillen. "Miksi Oliver ja nämä rivisotilaat ovat täällä?." Narttu kysyi varovasti ja nousi istumaan.

Oliver & Benizakura

Tosa katsoi narttua iloisena. "Halusin esitellä sinut Oliverille. Niin ja rivisotilaat hoitavat sinua kun käyn katselemassa ympärilleni. Kai se käy kulta?" Uros kysyi Yukilta ja katsahti rivisotilaisiin sekä Oliveriin. "Saat käskyttää rivisotilaita mielesi mukaan." Benizakura vielä lisäsi. Mäyräkoira kohotti kuonoaan ylöspäin. "Ohulla on uuusi vihollinen, Paholaiskaksosten lauma." Uros sanoi toiselle ja katsoi narttua. "Sinun kannattaa viedä perheesi pois täältä." Veteraani sanoi kuuluvasti Benizakuralle.

Yuki

Narttu katsoi puolisoaan mietteliäänä ja katsoi sitten rivisotilaita. " Benizakura olen iloinen, että haluat huolehtia minusta mutta ei sinun olisi pitänyt rivisotilaita häiritä niin pienen asia takia." Tuo sanoi ja katsoi puolisoaan totisena, kun susi kuuli mitä mäyräkoira sanoi Yuki säikähti, mutta ei antanut sen näkyä ulospäin. "En voi lähteä minnekään tässä kunnossa, mutta suunnitelmamme oli, että lähdemme heti kunhan pennut ovat tarpeeksi vanhoja. Susi sanoi osoittaen sanansa Oliverille. Sitten tämä käänsi katseensa rivisotilaisiin. "Olen kiitollinen teille, mutta voitte mennä tekemään jotain tärkeämpää kutsun kyllä jos tarvitsen jotain." tuo sanoi kuuluvasti.

Oliver & Benizakura

"Sitä minä tarkoitinkin." Vanhus vastasi ja kääntyi Benizakuran puoleen. "Mistäs sinä näin raikasta seuraa löydät?" "Nakki" kysyi toiselta. Benizakura ei vastannut kymykseen ja odotti itse nartun vastaavan. "Yuki, minä lähden nyt, nähdään pian." Tosa sanoi hymy huulillaan ja asteli hiljaa kohti kammion aukkoa. Uros oli hyvin iloinen, mutta tämä ajatteli käydä katsomassa miten Jerome perheineen pärjäsi.

Yuki

Narttu ihmetteli minnne toinen menisi, mutta ei halunnut olla turhan utelias. "Mene vain rakas Oliver on varmasti hyvää seuraa." Tuo sanoi ja käänsi katseensa mäyräkoiraan. "Olit siis Oliver? Kauanko sinä ja Benizakura olette olleet ystäviä." Tuo kysyi ja muisti vaaran josta oliver oli puhunut. "Puhuit äsken jostain uudesta vihollisesti? Paholaiskaksoset?." Susi sanoi hiukan pelokkaalla äänellä, kaksoset kuulostivat vaikeilta vihollisilta.

Oliver

"Siitä lähtien kun tuo "Tosanen" liityi laumaan. Niin, pahamaineiset kaksoset... Niihin ei kannata tyrmätä. Ne ovat sakemanneja." Uros sanoi toiselle ja lähti kulkemaan Tosan perään.