Taas paratiisissa!

John ja Gale

Gale päätti jättää toiset keskenään. Se kuitenkin pysähtyi ohittaessaan Giniä. "Hän ei edelleenkään pysy pystyssä ilman tukea jos kävelee," tuo ilmoitti vaikka saikin isältään happaman mulkaisun. Sitten nuorukainen käveli kohti vuorta. John pudisteli päätään. "Voi noita. Huolehtivat liikaa," sakemanni sanoi vaikka tottahan Galen sanat olivat.

Gin & Bea

Gin katsoi Johnia ja sitten Galea ja Beaa hymyillen. Bea katsoi vielä isäänsä varmistaen tuon pysyvän tolpillaan ja lähti sitten veljensä perään. Gin naurahti. "Ei se ole ihmekään, he välittävät sinusta." Gin sanoi, muttei maininnut sanallakaan Destinyä, vaikka olikin sen lipsauttaa. Olivathan nuorukaiset varmasti kiintyneet isäänsä enemmän noiden äidin kuoltua.

John

Sakemanni nyökkäsi hymyillen ja istui sitten jäykästi alas. Sen tasapainon horjuminen helpotti hero takamuksen koskettaessa maata. Eikä tuon nyt tarvinnut join pinnistellä voimiaan pysyäkseen pystyssä. "Se on hyvä. Ainakaan eivät koskaan unohda minus ja opetuksiani. Suvun pitää säilyä ja jalon veren sen Kansas," uros julisti. Se ei todellakaan ollut vielä kuolemassa mutta oli hyvä tietää, että lähdön koittaessa ei tuo katoaisi kokonaan.

Gin

Gin nyökkäsi. Se tiesi täsmälleen mitä toinen tarkoitti. "Olen itsekin miettinyt, olenko siirtänyt kaiken tarpeellisen nuoremmalle sukupolvelle, kun minusta aika jättää." Gin naurahti miettien poikiaan. Sama taakka noillakin oli siirtää tietonsa omille lapsilleen.

//Huomasin just, että äskeisessä viestissä on kuitenkin muutama puhelimen erikoinen ehdotus ;D//

John ja Moretsuna

John nyökkäsi naurahtaen. "Eiköhän ainakin Weed ole aika valmis. Etkä sinäkään ole ihan heti lähdössä. Et ainkaan ennen minua. Sen vannon," sakemanni lupasi kun yhtäkkiä kuului hätäulvaisu. Paikalle horjui veriseksi piesty Moretsuna. Se vajosi maahan muutaman metrin päässä Ginistä. "Gin... Löysin uusia laumoja..." se sihisi. Vahva narttu oltiin hakattu porukalla kaukana solasta. Pitkän matkan tuo oli joutunut vaeltamaan kotiin.

//Päätin nyt luopua Moretsunasta...//

// joo mietinkin, että varmaan puhelimella olit ollut.. XD //

Gin

Gin oli vastaamaisillaan, kun hätäulvaisu katkaisi akitan ajatukset. Paikalle saapuva Moretsuna sai Ginin silmät järkyttymään. "Uusia laumoja? Ketä...? Missä?" Gin kysyi. Kuka tämän oli tehnyt. Ei kai kyse ollut vihollisista...Gin katsoi ympärilleen hetken neuvottomana ja sitten taas maassa makaavaa Moretsunaa. "Koeta kestää.." Gin sanoi hiljaa, vaikka näki nartusta päällepäin, ettei tuo enää kauaa jaksaisi.

Moretsuna ja John

John liikahti ja sen takajalat pettivät. Uros kuitenkin nousi heti ja esitti kuin mitään ei olisi tapahtunut. Huolissaan se kuunteli narttua. "Viestijoukkoni kolme jäsentä tapettiin Länsi-Honshussa, Chugokun alueella. Suuren alueen on vallannut uros nimeltä Matsu. Kävin siellä puhumassa mutta hän usutti joukon kimppuuni sanoen, että ei neuvotele narttujen kanssa. Matkalla toinen osa joukostanit tuli vastaan. He sanoivat että Alpeillakin on joku lauma," tuo kertoi raskaasti hengittäen. Johnin silmät laajentuivat. "Matsu..." se kuiskasi hiljaa tunnistaessaan nimen.

Gin

Gin katsoi Moretsunaa. Oliko täällä muitakin laumoja..? Joista ei ollut ilmoitettu? Jos ne käyttäytyivät näin vihamielisesti, akita pelkäsi niiden liittoutumista kaksosten kanssa. "Meidän on tehtävä jotain.." Gin sanoi ja katsoi sitten ihmeissään Johnia, joka lausui Matsun nimen, kuin tunnistaisi tämän. Akita ei itse ollut huskystä kuullut aikaisemmin.

Moretsuna, Chitan ja John

Chitan oli juuri tullut ulos Moretsunan selittäessä. Se itse tunsi Matsun henkilökohtaisesti ja siksi luimisti korviaan. Tuo kuitenkin kohteliaasti istui odottamaan vaikka haikeasti katsoikin kuolevaa Moretsunaa.
"Gin, ottakaa niistä selvää ennen kaksosia. Ehkä jonkun arvokkaamman kohtaaminen mahdollistaa puhumisen..." Moretsuna vielä kuiskasi kunnes veti viimeisen kerran henkeä. Paholaisen äiti ei saanut kuolla tahtomallaan tavalla mutta se oli tuntenut velvollisuutensa ja kertonut laumoista Ginille.
John veti korvansa luimuun ja istui taas horjahdettuaan. Se tiesi kuka Matsu oli. Se tiesi mihin toinen oli kuulunut. Ja se tiesi repineensä huskylta korvan.

Benizakura

"Meidän täytynee lähteä nyt." Tosa sanoi puolisolleen ja lähti kävelemään kohti Gajyon uloskäyntiä. "Hyvästi Gin, me lähdemme!" Uros sanoi Ginille mennessään tämän ohi. Pian legendaalinen soturi Benizakura oli kadonnut metsän uumeniin.

//Benizakura poistuu aiheesta.//

Yuki

Narttu yllättyi, kun lähtö tuli niin pian, mutta alkoi herätellä pentuja. Pennut heräsivät ja kyselivät minne mentäisiin ja tuo selitti pennuille rauhallisesti, että lähdettäisiin Hokkaidolle. Pennut innostuivat kovasti ja lähtivät seuramaan Yuki kiltisti. Susi käveli Ginin ohi, mutta katsoi vielä taakseen. "Hyvästi ylipäällikkö viemme pennut turvaan, mutta palaamme varmasti vielä Ohuun." Tuo sanoi, pennut katsoivat Giniä ja hyvästelivät tämän. Perhe katosi pian metsän uumeniin.

//Yuki ja pennut poistuvat aiheesta//

Gin & Weed & Yukimura

Gin katsoi Moretsunaa ja suru täytti tämän katseen. Nartun vetäessä viimeiset henkäyksensä Gin päästi lyhyehkön ulvonnan ja sai sillä mukaansa muitakin sotureita. "Haudatkaa hänet..." Gin sanoi ja käänsi katseensa hetkeksi taivaalle. Se vain nyökkäsi Benizakuran ja Yukin poistmiselle, sillä oli vielä hiukan poissaoleva. Moretsunan ruumis kannettiin pois. "Minun on lähdettävä Alpeille..ja Chugokuun.." Gin ajatteli, mutta Weed astui esiin. "Anna minä menen. Et jaksa vielä niin pitkää matkaa." Weed tarjoutui. Gin käänsi katseensa poikaansa. "Mutta ketä otat mukaasi?" Gin kysyi. Se ei tahtoisi missään tapauksessa lähettää Weediä yksin. "Minä voin lähteä." Kuului ääni ja Yukimura astui esiin. Sen leuka oli uuden hampaan istuttamisen jälkeen parantunut hyvin ja kipua ei enää tuntunut. "Sinäkinkö..?" Gin sanoi ja katsoi molempia poikiaan. "Hyvä on. Te menette Alpeille. Mutta ketkä voisivat lähteä Chugokuun tapaamaan tätä...Matsua..? Weed ja Yukimurakin voivat ottaa lisäjoukkoja." Gin kysyi ja katseli ympärilleen.

John ja Chitan

John rupesi yllättäen murisemaan hiljaa istuessaan. Se istui matalasti ja tuijotti suoraan maahan silmissään silkka raivo. Chitan huomasi tämänja tuli Ginin vierelle. "John tietää Matsun ja minä tunnen hänet," tuo selvensi Johnin murinan syytä. Itse se ei lähtisi koska herättäisi vain kiistaa karismallaan ja nuorten oli aika toimia.

Gin

Gin katsoi hämillään Chitania ja Johnia. "Saatte kertoa hänestä minulle lisää myöhemmin. Olemme olleet aloillamme jo liian kauan. Ohun on aika herätä taas eloon." Gin sanoi. Se lähettäisi joukkoja ympäri Japania. Etsimään jälleen uusia koiria. Ja tutustumaan laumoihin, jotka vaikuttivat ensikosketuksessa vihamielisiltä. Gin kapusi Gajyon laelle ja veti syvään henkeä. "Soturit! Moretsuna, joka urheasti saapui Gajyolle asti haavoittuneena, ja kuoli valitettavasti pian tämän jälkeen, ilmoitti kahdesta muusta laumasta, jotka elelevät Alppien ja Chugokun alueella. Uskon kuitenkin, että koiria voi olla lisää myös muualla. Siksi, etsinkin nyt rohkeita koiria ryhmänjohtajiksi, jotta voimme lähettää joukkoja ottamaan laumoista selvää. Halukkaat ilmoittautukaa mahdollisimman pian minulle, Weedille, Johnille tai Akamelle." Gin ilmoitti ja laskeutui taas alas.

Gale, Chitan ja John

"Sen paskiaisen joukkojen takia en saanut mahdollisuutta päästä kunnolla Hougenin kimppuun," John mutisi vihaisena vaikkei se edes osoittanut sanojaan kellekään. Pian se vain nousi ja lähti horjuen kohti vuorta. Chitan meni tukemaan eikä John vaikutanut edes huomaavan kävelyn paranemista.
Gale kuuli tilaisuuden koittaneen ja haukahti Bealle innostuneesti. !Meidän tilaisuutemme loistaa!" se hihkaisi ja loikki syrjästä suoraan Gajyon eteen. "Minä ja siskoni ilmoittaudumme!" se karjaisi.

Gin & Bea

Bea loikkasi hihkaisten veljensä perään. Gin katsoi hymyillen nuorta kaksikkoa, joka sai hiukan paheksuvia katseita vanhemmilta sotureilta. Gin ei kuitenkaan jaotellut ketään iän perusteella. Olihan hän itse ollut saman ikäinen, ehkä nuorempikin, päästyään ensimmäisiä kertoja kiertämään ympäri Japania ja etsimään koirajoukkoja. Lisäksi akita luotti kaksikkoon. Gin nyökkäsi. "Voin hyvinkin tehdä sinusta ja siskostasi yhden joukkueen johtajia." Gin lupasi. Oli aika antaa nuoremmillekin vastuuta, sillä eiväthän nuo muuten mitään oppisi. Ja olisivathan vanhemmat soturit tarvittaessa auttamassa. Gin tiesi kyllä kaksikon itsepäisyyden ja dominointihalun, varsinkin Galella, mutta uskoi, että päästyään viimein näkemään, millainen vastuu johtajalla oli, se kasvattaisi nuoria ehkä henkisestikin.

Gale, John ja Chitan

John pysähtyi vuoren vierellä katsomaan pentujaan. Se hymyili sisäisestä vihastaan huolimatta. 'Toimikaa kuten sukumme kuuluu. Olen teistä ylpeä...' John ajatteli. "Pärjäätkö?" Chitan herätti tuon ajatuksistaan. "Kyllä. Tasapaino parantuu pikku hiljaa," sakemanni vastasi ja lähti ilman apua nousemaan vuorta. Hidasta se kuitenkin oli ja Chitan tuijotti koko ajan valmiina auttamaan.
Galen kasvoille kohosi säteilevä hymy ja se vilkaisi innoissaan siskoaan. "Emme tuota pettymystä!" se hihkui pelkkää intoa täynnä. Se olisi valmis lähtemään heti kun käsky kävisi.

Gin

Gin katsoi hymyillen kaksikkoa. "Tiedän sen." Akita vastasi ja kääntyi sitten. Nyt Gin tarvitsisi vain lepoa. Sen voimat palailivat pikkuhiljaa, ja vaikka Gin ei jaksanutkaan koko ajan makoilla, se tiesi, että olisi sitä nopeammin taas jalkeilla.

Orion

Orion istui erään Gaijon kivellä lähellä huippua ja katsoi hetken Galea ja Bea jotka olivat innoisaan siittä että saivat lähteä etsimään lisää sotureita liitolaiseksi, sitten se käänsi katsensa paholais kaksosten aluelle päin hetkeksi. Sen jälkeen se meni Gaijon sisälle ja kulki jonkin aikaa käytävissä kunnes tuli eräseen luolaan johon laittoi makulle.

Akame

Akame palasi jälleen takaisin Gajyolle ja kuuli Ginin ilmoituksen ryhmänjohtajista. Galen ja Bean ilmoittautuminen, hiukan huoletti Akamea, mutta tuo antoi asian tälläkertaa olla ja asteli sitten Ginin luokse. "Onko Doragon äiti siis kuollut?" Kishu kysyi vakavana ystävältää. "Moretsuna parka." Iga lisäsi sitten vaimeasti katsoen Giniä.

Gin

Gin helpottui nähdessään Akamen saapuvan paikalle. Se huokaisi nyökäten toisen sanoille, miettien Moretsunaa. Toinen olisi ansainnut paremman elämän. Kukaan ei olisi saanut joutua niin kaltoin kohdelluksi ja vielä oman poikansa hampaiden kautta. Gin katsoi hetken maahan kunnes muisti White Tigerin. "White Tiger kävi täällä etsimässä sinua. Hän käski ilmoittaa, että haluaa tavata sinut Futago-solan rajojen ulkopuolella metsässä tänä iltana. Kaksin." Gin sanoi ja piti hetken tauon. "Kuulostaa jokseenkin epäilyttävältä..." Gin ilmaisi mielipiteensä. Se myös oli huolissaan ystävänsä puolesta.

Akame

Kishu kuunteli Ginin sanat hiljaa ja nyökkäsi. "White Tiger... Minulla on aavistus siitä mitä hän tahtoo. Mutta miksi hän saapuu vasta kaikkien näiden vuosien jälkeen?" Kishu pähkäili ja katsoi Giniä. "Epäilyttävää kyllä, mutta en saa loukata hänen kunniaansa kieltäytymällä kutsusta." Iga totesi ja kääntyi lähteäkseen. "Yritän palata mahdollisimman pian." Akame sanoi ja lähti juosten matkaan. Ilta lähestyi jo, joten kishun oli pidettävä kiirettä ehtiäkseen ajoissa tapaamiseen.

//Akame poistuu.//

Gin

Gin nyökkäsi Akamelle. Kishu oli oikeassa. Kuitenkaan akita ei voinut olla huolehtimatta, sen jälkeen, mitä Johnille tapahtui. Gin huokaisi ja asteli takaisin Gajyon sisään. Ilma oli alkanut viiletä iltaa kohden ja yöllä olisi varmasti jonkin verran enemmän pakkasta.

Musashi, Chitan, Jerome, Gale ja John

Musashi saapui takaisin Gajyolle. Vartijoille se nyökkäsi tervehdykseksi ja asteli pihalle. Se ei nähnyt Giniä joten käveli ensimmäisestä luolan suuaukosta sisään. "Gin!" se huudahti ja asteli jonkin matkaa eteenpäin luolassa.
Chitan makoili eräässä luolassa. Se oli päättänyt mennä aikaisin nukkumaan. Se kuitenkin kuuli jonkun huutavan Giniä ja kohotti päätään. Uros kuitenkin uskoi, että asia ei kuuluisi sille. Niinpä se laski päänsä takaisin maahan ja yritti saada unen päästä kiinni.
Jerome tallusteli luolastoissa. Se etsi tiettyä pientä aukkoa. Pian tuo löysi sen ja huokaisten asteli siälle. Se saapui osittain romahtaneeseen saliin. Se istui pienen romahdusröykkiön vierelle ajatuksiinsa upoten. Paikka oli sama jossa Smith oli taistellut Kaibutsua vastaan.
John oli jo paljon paremmassa kunnossa. Se käveli itsekseen eikä tarvinnut tukea. Nyt se asteli ulos luolasta ja istui tuon aukolle katselemaan kohti metsää. "Isä!" Se kuuli Galen huudahtavan ja käänsi päänsä poikaansa kohti. "No?" se kysäisi toiselta. "Gin tekee meistä kahdesta ryhmänjohtajia joukkoja etsimään," Gale kertoi ylpeästi. "Tiedän sen," John vastasi hymyillen. Se oli ylpeä jälkeläisistään.

Weed & Gin & Bea

Bea heilutti häntäänsä innoissaan. "Kunpa pääsisimme pian lähtemään..." Narttu sanoi hiljaa.
Weed kuunteli sivukorvalla Galen sanoja. Hiukan huolissaan se vilkaisi kaksikkoa. Weed ei itse olisi laittanu noita suorittamaan tehtävää, sillä he olivat tärkeitä sotureita tulevaisuudessa. Weed kuitenkin muisti, ettei häntäkään ollut estetty paljon nuorempana ja koira päätti luottaa isänsä arviointikykyyn.
Ginin pää ilmestyi esiin pienestä sivuluolasta. "Musashi!" Gin sanoi ja astui eteenpäin. "Juttutuokiomme jäi hiukan vajaaksi aikaisemmin." Akita naurahti mutta vakavoitti ilmeensä sitten taas peruslukemille.