Matkaan mars!

Cheri

''Oletteko menossa kaupunkiin? Tai oikeastaan missäpäin täällä olisi kaupunki?'' Cheri halusi tuttua ja turvallista aluetta koska metsä oli sille uutta aluetta. Cheri painoi katseensa maahan katuvasti ei se tiennyt oliko se edes viisasta kysyä.

Machika

Jotenkin narttu tunsi jälleen miten uros katsoi häntä ja kuunteli tarkkana Andyn sanat ja nyökkäsi näille. Uroksen ottaessa muutaman askeleen tämä otti itsekkin muutaman askeleen, mutta ei ollut varma kuinka pitkä etäisyys näillä oli. Cherin alkaessa puhua Machika pysähtyi ja käänsi päänsä toisen ääntä kohti. "Olemme menossa tapaamaan Andyn setää ja sen jälkeen Andy lähtee takaisin isäntänsä luokse, joka asuu lähellä kaupunkia. Itsestäni en vielä tiedä minne menen vierailun jälkeen." Machika sanoi toiselle ystävällisesti ja antoi uroksen päättää mitä tehdä Cherin kanssa. Machika ei tosiaankaan tiennyt mitä tehdä vierailun jälkeen ja oli siitä hiukan huolissaan, mutta päätti miettiä asiaa vasta sitten, kun vierailu oli hoidettu.

Andy

Uros oli juuri vastaamassa, kun Machika kertoi kahden aikeista. "Niin, idässä päin sijaitsee Akita-Ken..." Tämän sanottuaan Andy käänsi vielä katseensa taivaalle kohti kuuta. "Meillä alkaa olla kiire, osaisitko kylään omin nokkinesi?" Tämä vielä kysyi ja käänsi katseensa Cheriin. Andy otti huomioon Machikan epävarmuuden siitä, mihin tämä olisi menossa visiitin jälkeen. Machika vaikutti erittäin mukavalta uroksesta ja tämä ajatteli kysyä, haluaisiko Machika ehkä jäädä Akita-Keniin, mutta päätti toteuttaa tämän myöhemmin.

Cheri

''Kiitos tiedosta. Eihän minulla ole mikään kiire, joten enköhän minä itse löydä.'' Cheri hymyili Macikalle ja Andylle. Sitten Cheri lähti hiljakseenitään missä päin kaupungin pitäisi olla. Cheri ei odottanut kylän olevan suuri mutta silti se odotti turvaa.

Machika

Narttu kuunteli näiden juttelua ja mietti miten Cheri mahtoi pärjätä yksin. Cherin lähtiessä Machika käänsi päänsä tämän askelien suuntaan ja sitten, kun kuuli toisen olevan jo kaukana tämä mietti millaien Gajyo oli. "Minkälainen ympäristö täällä on Andy?" Machika kysyi utelijaana ja haisteli hetken ilmaa. Outo taistelun ja kuolleen haju ei ollut kadonnut ja saksanpaimenkoira aavisteli pahaa "Minkälainen sinun setäsi muuten on?" tämä kysyi yhtääkkiä. Narttu muisti, että ei ollut kysynyt mitään Andyn sedästä ja koska Cherin kanssa oli mennyt paljon aikaa, alkoi vaikuttamaan aika epätodennäköiseltä, että nämä kohtaisivat uroksen sedän.

Andy

Uroksen katse seurasi loittenevaa Cheriä, kunnes tämä oli jo kaukana. Sitten Machika kysyi ympäristöstä. "Vuoristoinen ja metsäinen..." Uros vastasi välittömästi toisen kysymykseen. Andy hymyili ja katseli ilmaa haistelevaa Machikaa. Nartun kysyttyä Johnista, Andyn hymy hyytyi ja tämä muisti, ettei kahdella olisi paljon aikaa. "Tule, mennään, ei ole paljon aikaa." Tämän sanottuaan uros lähti kävelemään eteenpäin hitaasti, olettaen, että Machika seuraisi. "Aloitimme aika huonosti, enkä varmaan ole nähnyt hänen hyvää puoltaan." Andy jatkoi. "Ainiin, sinun piti kertoa siitä tekniikastasi." Tämä vielä sanoi ja käänsi katseensa narttuun.

Machika

Uroksen vastaus maastosta vastasi hajuja, jotka tämä haistoi ilmasta. Toisen sanoessa näillä olevan kiire ja otti eteenpäin hitaita askelia, Machika seurasi toista. "Niin emme kerenneet tutustua kovin hyvin Cherryyn." Machika sanoi miettiväisenä ja toisen kysyessä tämän tekniikasta, narttu mietti hetken sanojaan ja alkoi sitten kertoa. "Huomasin tekniikkani jo muutaman kuukauden ikäisenä ja aloin silloin harjoitella sen käyttöä." Narttu kertoi ja muisteli emonsa ihmetystä, kun tämä sanoi hänen valehtelevan pennulleen. "No yksinkertaisesti, kun kuulen toisen äänen menen hänen mielelensä sisään ja mielenlaadusta saan selville valehteeko hän tai onko hyvä tai paha." Machika kertoi tyynenä ja mietti mitä Andy olisi mieltä. "En tietenkään ole käyttänyt tekniikkani sinuun Andy luotan sinuun ilmankin." Tämä sanoi meni hiukan hämilleen kerrottuaan asiasta.

Andy

Uros lähti kävelemään hieman nopeammin toisen seuratessa. Andy kuunteli tarkkaan toisen kertomusta ja hämmentyi myöskin, kun toinen kertoi luottavansa urokseen. "Ai... No kiitos luottamuksesta." Andy sanoi hieman hämmentyneenä. "Pystytkö käyttämään kykyäsi keneen tahansa?" Tämä vielä jatkoi. Uros katsoi eteenpäin ja siellä oli pieni kuoppa. "Varo, kuoppa parin metrin päässä." Tämä vielä sanoi.

Machika

Narttu alkoi kävellä nopemmin, jotta pysyisi uroksen perässä. Machika kuuli hämmennystä Andyn äänestä ja ymmärsi sen johtuvan sanoistaan. "Pystyn käyttämään kykyä keneen tahnsa, mutta minun pitää kuulla hänen äänensä." saksanpaimenkoira sanoi ja valpastui kuulessaan kuopasta vähän matkan päässa. "Varon kyl..." Machika ei kerennyt sanoa loppuun, kun kompastui pieneen kuoppaaan. Narttu kaatui maahan ja pudisteli hetken päätään ihmeisään. Nopeasti tämä nousi seisomaan ja koitti kuulollaan löytään Andyn. Narttu ei ollut pystynyt arvioimaan kuopan ja tämän matkaa ja oli siksi kaatunut. "Anteeksi, minusta on vain vaivaa." Machika sanoi ja odotti Andyn jatkavan matkaa.

Andy

Uros säpsähti toisen kaatuessa ja oli jo valmiina auttamaan tämän ylös, mutta Machika nousikin itse. "Ehei, se oli minun syyni, olisi pitänyt kuvailla tarkemmin kuopan sijaintia..." Tämän sanottuaan uros huokaisi pienesti ja katsoi jälleen kerran yötaivasta. "Oletko kunnossa? Emme taida ehtiä Gajyolle aamuun mennessä..." Tämä vielä jatkoi ja otti askeleen kohti Machikaa.

Machika

Narttu ei pitänyt siitä, että uros syytti itseään tämän kaatumisesta. Tuo ei ollut tottunut, että joku huolehti siitä eikä siksi ymmärtänyt toisen huolehtivaisuutta. Kuullessaan Andyn huokauksen, narttu olisi halunnut painautua toista vasten ja lohduttaa. Uroksen ääni katkaisi Machikan mietteet ja narttu kallisti hiukan päätään uroksen sanoille. "Kiitos kysymästä, olen ihan kunnossa." Machika sanoi ja kuuli toisen ottavan askeleen tätä lähemmäksi. Narttu tunsi sen oudon tunteen jälleen sisällään ja otti varovasti askeleen kohti urosta.

Andy

Koitti hetken hiljaisuus (?). Andy seisoi hiljaa ihan toisen vieressä. Se outo lämmin tunne valtasi uroksen jälleen. Hieman hämmentynyt Andy tajusi taas tuijottavansa suoraan naaraan silmiin. Uros halusi kysyä, lähtisikö kaksikko takaisin päin, muttei saanut sanaakaan suustaan.

Machika

Hetken ajaksi tuli käsinkosketeltava hiljaisuus. Narttu tunsi uroksen seisomassa vieressään. Machika hämmentyi tuntiessaan jälleen Andyn katsovan tätä silmiin, mutta ei kääntänyt katsettaan pois. Hiljaisuus jatkui ja narttu tajusi toisen olevan ehkä yhtä hämmentynyt. Machikan sisällä oleva lämmin tunne ei antanut hänelle rauhaa. Machika käveli toisen eteen? Ja laski kuononsa uroksen päälaelle? Hitaasti Machika siirsi kuonoaan pitkin Andyn kasvoa? Tuo ei voinut nähdä urosta, mutta halusi koskettamalla saada kuvan uroksen kasvoista. Mahika siirsi kuonoaan alaspäin, kunnes se oli uroksen kuonon kohdalla? Hiljaa tämä jäi seisomaan uroksen eteen ja antoi kuonnosa olla toisen kuonoa vasten.

Andy

Uros säpsähti hieman, kun Machika siirtyi tämän eteen, muttei liikkunut. Andy antoi toisen laskea kuononsa tämän päälaelle. Uros jäätyi paikalleen kun toinen siirsi kuonoaan. Tämä tajusi mitä Machika teki. Sakemannin sydän löi kovaa tahtia kun Machika pysähtyi. Hetken hiljaisuuden päästä tämä kysyi hiljaa ja rauhallisesti, tunnelmaa rikkomatta: "Mitä tämä on?" Andy ei ollut aiemmin elämässään tuntenut tällaista.

Machika

Hetken ajaksi tuli aivan hiljasita ja naaras pystyi kuulemaan toisen sydämmen lyönnit. Machikan oma sydän löi kovaa epätasaista tahtia. Tunne, joka oli saanut naaraas tekemään näin, tuntui vain voimakkaammalta, mutta ei välittänyt siitä. Nyt hän halusi vain olla Andyn lähellä. Uroksen ääni havahdutti naaraan takaisin maan pinnalle ja tuo otti kuononsa pois. Machika ei kuitenkaan liikkunut yhtään ja seisoi aivan uroksen edessä. "En oikein tiedä itsekkään." Naaras sanoi myös hiljaa ja jotenkin tiesi uroksen puhuvan lämpimästä tunteesta näiden välillä. Yhtääkkiä Machika tunsi auringon säteiden lämmittävän kasvojaan ja säpsähti. "Voi ei aurinko nousee." Naaras sanoi.

Andy

Toisen ottaessa kuononsa pois, Andy teki samoin, muttei kääntänyt katsettaan tai liikkunut. Uroksen sydämmentykytys oli laantunut ja tämä oli hiljaa hetken aikaa. "Tunnet sen myös, vai mitä?" Tämä kuiskasi hiljaa ja laski kuononsa hieman lähemmäs nartun kuonoa, niin että nämä miltei koskettivat. (?) Uros oli unohtanut tyystin ajankulun.

Machika

Uroksen sanat saivat kevyen punan nousemaan naaraan kasvoille. "Kyllä tunnen." Machika kuiskasi hiljaa ja tunsi uroksen tuovan kuonosa aivan tämän lähellä. Olisi ollut vain ihanaa jäädä tähän ikuisesti, mutta Andyllä oli omistaja odottamassa. "Minä tiedän, että sinun pitäisi mennä takaisin omistajasi luokse, mutta en halua lähteä luotasi." Naaras sanoi hiljaa ja äänestä kuulsi pientä surua ja pelkoa naaraan joutuessa lähtemään uroksen luota.

Andy

Uros hymyili kuullessaan vastauksen ja siirsi hitaasti oikeaa tassuansa lähemmäs Machikan vasenta tassua. Andy kuitenkin havahtui toisen muistuttaessa Hidetoshista ja kertoessa miten tunsi. Hymy hyytyi uroksen kasvoilla tämän kuullessa surua Machikan äänestä.
"Voit tulla Akita-Keniin kanssani." Tämä sanoi rauhoittavalla äänellä.

Mä joudan menemään nyt, jatketaan huomenna.

Machika

Naaras tunsi sisällään myös helpotusta, tietäessä uroksen tuntevan samoin. Tuo säpsähti pienesti, kun tunsi uroksen siirtavän tassunsa tämän vasemman tassun lähelle. Machika siirsi vasemman tassunsa Andyn oikean tassun päälle. Uroksen pyytäessä naarasta tulemaan luokseen tuo ilahtui, ettei tarvinnnutkaan jättää urosta. Ensimmäistä kertaa elämässään Machika hymyili rakastavaa hymyä. "Tietenkin tulen kanssasi, mutta mitä omistajasi olisi mieltä?" Naaras kysyi ja suru oli kadonut tuon äänestä. Machika ei ollut pitkään aikaan ollut ihmisten lähellä, mutta välillä se toivoi sillä olevan omistaja. Luonnossa oli kovin vaikeaa sokealle koiralle.

//Joo jatketaan vain huomenna. //

Andy

Machikan laittaessa tassunsa uroksen tassun päälle, tämä hymyili ja huokaisi pienesti helpottuneena. "Häntä tuskin haittaa, Kylässä on ollut muitakin koiria. Siellä on varmasti paikka sinulle." Tämä sanoi vastauksena Machikan kysymykseen.

Machika

Uroksen huokaisu sai naaraan kallistamaan hiukan päätään. Se kuitenkin kuulosti helpottuneelta huokaukselta, joten se ei enenmpää miettinyt asiaa. Andyn sanoessa sen omistajalla olevan paikka tälle, Machika alkoi miettiä millainen omistaja toisella mahtoi olla. "No, jos sanot niin." Naaras sanoi ja haukotteli pienesti. He olivat valvoneet koko yön ja aamukin alkoi varmasti pian sarastaa. "Andy pitäisikö meidän mennä kotiin?" Machika kysyi ja huomasi vasta sanottuaan käyttävänsä sanaa meidän. Naaras myönsi tällä olevan tunteita urosta kohtaan, mutta ne olivat vielä vasta puhkeamassa.

Andy

Uros katsoi vielä Machikaa hymyillen, kunnes tämä kysyi, pitäisikö kaksikon lähteä. "Kyllä, lähdetään vielä kun ehdimme aamuksi." Tämä vastasi ja nousi ylös. "Ohu saa odottaa." Tämä vielä lisäsi ja otti muutaman askeleen oikeaan suuntaan, odottaen Machikan seuraavan.

Machika

Naaras nousi itsekkin seisomaan kuullessaan Andyn tekevän samoin. "Niin voimme käydä setäsi luona myöhemmin." Machika sanoi ja lähti kävelemään uroksen perässä. Uusi koti mahdollisesti oli naaraan mielessä ja tuo toivoi saavansa hyvän omistaja. Andy näytti olevan aika tyytyväinen elämäänsä, joten Machika uskoi ajatukseen. Sen elämä oli yhdessä yössä saanut uuden suunnan, joka vielä näytti hyvältä.

//Aloitatko uuden aiheen Akita-Keniin?//

//Andy poistuu.//

//Joo aloitan vaikka huomenna //