Uusi hallitsija

Kenji

500 koiraa saapuivat Kenjin johdolla vuoristotemppelille. Kenji pysähtyi sen pihaan ja jäi tarkkailemaan paikkaa hetkeksi. Se oli hiljainen, ja autio. Mutta Kenji päätti ottaa nyt oikeudenmukaisen johtajan roolinsa. "Levätkää nyt. Metsästysryhmä voi hakea syötävää kaikille." Kenji ilmoitti, muistellen, miten Hakurokin oli huolehtinut aina riittävästä levosta ja ravinnosta.

Jerome

Sakemanni kulki ääneti Kenjn vierellä Vuoristotemppelille ja pysähtyi sitten. Se vilkaisi joukkoja jotka selvästi jo kunnioittivat nuorta johtajaansa. Hyvä niin, ainakaan uroksen ei tarvitsisi toimia Kenjin henkivartijana oman lauman joukossa. Toisaalta Ohun liittolaiset eivät harrastaneet epäreiluja vallankaappauksia.

Kenji

Kenji oli ajatellut samaa kuin Jeromekin; miten kokeneet soturit suostuivat kunnioittamaan nuorempaa koiraa legendaarisen Hakuron ja Billin jälkeen? Kenji tiesi, että se johtui yhä kunnioituksesta vanhoja johtajiaan kohtaan. Nuori koira myös tiesi senkin, että joutuisi vielä ansaitsemaan laumansa täyden kunnioituksen jonakin päivänä teoillaan.

Jerome

Sakemannin silmät kääntyivät arvioivana Kenjiin. "Mitä olet ajatellut seuraavaksi?" tuo kysyi ja tuijotti toista toinen kulma koholla. Vaikka nyt olikin aika levätä ja sitten syödä, olisi pian varmasti taas laitettava pystyyn vartio ja ties mitä muuta.

Kenji

Kenji mietti hetken, miten Hakuro oli toiminut. "Laitan alueen rajoille vartijat, samoin temppelille. Sen jälkeen asetumme tänne joksikin aikaa." Kenji sanoi varmasti, vaikka olikin syvällä sisimmässään vielä hiukan epävarma.

Jerome Sakemanni kuunteli ja nyökkäsi sitten. Uros käänsi päänsä temppeliin päin ja sitten takaisin Kenjiin. "Tuskin pahastut jos menen makuulle tuonne. Tule sanomaan jos on jotain asiaa," Jerome sanoi lupaa pyytelemättä. Rennosti sakemanni hölkkäsi suoraan temppeliin ja pysähtyi seinustalle käyden siihen makuulle.

Kenji

Kenji nyökkäsi Jeromelle ja meni itse makaamaan temppelin katolle, missä oli aikaisemmin pitänyt vahtia. Sen tarkoitus ei ollut viestittää muille, että se olisi nyt väistämättä muiden yläpuolella, vaan yksinkertaisesti temppelin päältä oli hyvät näkymät pitkänkin matkan päähän.

Reavers

Vanhaparrakas sakemanni kulki tyynesti Vuoristotemppelin rajoilla. Se oli jättänyt oman laumansa jonkin matkaa kauemmas piiloon ja kulki nyt tutkimaan aluetta. Se ajatteli valloittaa temppelin ja tahtoi tietää oliko paikalla jotain. Se hoksasi pian, että joku oli paikalla. Kaksi vartijaa tarkkailivat tätä luullen ettei vanhus huomannut niitä. Reavers kuitenkin tiesi noiden olemassaolosta ja tahallaan kääntyi ylittämään rajan. Samassa vartijat ampaisivat näkyviin. "Kuka olet ja mitä teet alueellamme?" ne kysyivät mutta Reavers vain hymyili lempeän viatonta hymyään Varoittamatta se ampaisi toisen kimppuun sirkkeliliikkeelleen ja tappoi sen. Toisen vartijan se jätti rauhaan sen ampaistessa kohti temppeliä ilmoittaakseen tunkeilijasta Tällä välin Reavers käveli rauhassa kohti temppeliä.

Kenji

"Kenji-herra! Tunkeilija alueella! Yksi vartija tapettu!" Kenji oli heti valppaana kuullessaan huudon ja nousi seisomaan, tarkkaillen kauempaa lähestyvää Reaversia. Raivoisasti murahtaen Kenji hypähti alas ja lähti määrätietoisesti kävelemään kohti tulijaa. Vähän matkan päässä Kenji tajusi sen olevan Reavers, nimeä hän ei kuitenkaan muistanut, mutta tuo oli aiemmin vieraillut Gajyolla ja osallistunut myös taisteluun. Kenji muisti, että toinen osasi jonkin ihmeellisen mielenhallintatekniikan ja oli siksi hiukan varuillaan. "Millä oikeudella tapat sotureitani?" Kenji kysyi. Äänensävy oli hiukan syyttävä, mutta muuten täysin neutraali.

Reavers

Vanhus hymyili leppoisasti eikä paljastanut voimakkuuttaan vaikka tämä tunnettiinkin. Se tarkkaili Kenjiä ainokaisella silmällään eikä väräyttänytkään katsettaan. "Itsepä kävi kimppuuni. Tarkoitukseni ei ollut hyökätä," tuo vastasi totuudenmukaisesti vaikka siihen sisältyi pieni valhe. Todellisuudessahan tuo suunnitteli edelleen temppelin valtausta mutta mitään sen suuntaista tuo ei näyttänyt.

Kenji

"Hän valehtelee!" Toinen vartijoista huusi. Kenji kuitenkin viittilöi tuota siirtymään kauemmas keskustelusta. Kenji ei noteerannut vanhuksen sanoihin. Jotain kieroa tuossa silti oli, mutta Kenji päätti hoitaa tämän toistaiseksi puhumalla. "Mitä asiaa sinulla on tänne? Tietääkseni olit yksi Doragon liittolaisista." Kenji tiedusteli.

Reavers ja Jerome

Reaversin valkoinen silmä pysyi lempeänä mutta siinä välähti hyvin älykäs ilme. Myös hymyssä tapahtui pienen pieni muutos. Tehdäkseen rauhalliset aikeensa selväksi, uros istui alas. "Tutkin aluetta. Se ei ole kiellettyä. Ja olin kyllä mutta nimenomaan pelkkä liittolainen, en alainen. Nyt sitä johtaa kaksi kokematonta äkkipikaista urosta joiden kanssa en aio olla missään tekemisissä," Reavers kertoi vilpittömästi totuuden. Vaikka joskus tuo turvautui valehteluun ja selkäänpuukotukseen, ei se valehdellut mielipiteestään kaksosten johtoa kohtaan.
Jerome oli herännyt meteliin ja seisoi hiljaa temppelin oviaukon varjoissa. Se tarkkaili vanhempaa saksanpaimenkoiraa epäillen eikä näyttäytynyt. Se arvioi Reaversin sanoja ja taka-alalta suojeli Kenjiä.

Kenji

Kenji nyökkäsi. "Alueen tutkiminen ei ole kiellettyä, mutta en katso hyvällä sitä, että olet tappanut yhden vartijoista." Kenji sanoi, irroittamatta katsettaan Reaversista. "Ymmärrät kuitenkin, että en luota sinuun, hyvästä syystä." Kenji sanoi suoraan.

Reavers ja Jerome Vanhus hymyili koko ajan viekkaammin ja tuijotti Kenjiä valkoisella silmällään. Todellisuudessa tuo koko ajan arvioi toista ja temppelin puolustusta. "Alueen tutkimista enemmän minua kiinnostaa johtajan taidot. Luottamustasi en tarvitse mutta noin nuoreen johtajaan minä en usko," Reavers sanoi uhkaavasti ja nousi ylös. Siinä vaiheessa Jerome käveli hiljaa esiin ja pysähtyi Kenjin vierelle vilkaisten toista nopeasti. "Parempi että et rupea testaamaan ketään tai mitään," Jerome varoitti ja tuijotti vanhempaa pistävädti.

Kenji

Kenji ei pitänyt itseään vielä mitenkään kokeneena johtajana, mutta se ei antanut Reaversin sanojen hämmentää itseään. Jeromen tullessa esiin Kenji oli salaa huojentunut, mutta katsoi silti Reaversia yhä. "Parempi olisi, että lähdet alueelta heti. Vieraat ovat aina tervetulleita, mutta sinä olet yksi niistä, joka saa tehdä u-käännöksen." Kenji sanoi, kiristäen hiukan äänensävyään. Koiran vartalo jännittyi hiukan, mutta Kenji ei tahtonut hoitaa tätä väkivallalla, ellei ollut pakko.

Reavers Sakemannin lempeä hymy muuttui kertaheitolla viekkaaksi ja uhkaavaksi. Se ei vilkaissutkaan Jeromea. Uros tuijotti Kenjiä kuin seuraavaa uhriaan. "Tämä ei jää tähän. Tiedä se, että et ole turvassa," sakemanni sanoi uhkaavasti ja lähti koppavasti kävelemään pois temppeliltä.

Kenji

Kenji ei välittänyt Reaversin sanoista, vaan katsoi tuon perään kova ilme kasvoillaan. Kun koira käänsi katseensa Jeromeen, oli sen katseessa hieman huolta. "Olen hieman huolissani hänen sanoistaan. Tuo sakemanni on ehkä kieroin ilmestys jonka olen koskaan tavannut.." Kenji sanoi päätään pudistellen.

Jerome

Jerome tuijotti vanhempamnsa perään epäillen ja kääntyi sitten Kenjin puoleen. Tuota epäilytti vähintään yhtä paljon kuin Kenjiäkin. "Hän on vaarallinen. Olemme molemmat nähneet vähän hänen tekniikoitaan mutta uskon, ettei siinä ole ollut kaikki. Lisäksi en pidä yhtään siitä kuibnka hän puhui alueen tutkimisesta. Hän johtaa laumaa joten sille on syy," Jerome selitti epäillen ja vilkuili kadonneen uroksen perään.

Kenji

Kenji nyökkäsi. "Hän vaikuttaa siltä, kuin tahtoisi ottaa Vuoristotemppelit haltuunsa. Mikä muu syy alueen tutkimisella olisi?" Kenji sanoi päätään pudistellen. "Meidän on oltava varovaisia ja erittäin tarkkaavaisia." Kenji sanoi sitten. Uros tunsi luissaan, että vanhus palaisi vielä...

Reavers ja Jerome

Häijy virne naamallaan Reavers seisahtui alueiden rajojen ulkopuolelle ja kohotti kuonosa ulvontaan. Se kutsui paikalle 650 päistä laumaansa.
Jerome nyökkäsi Kenjille ja ahti vain avata suunsa jähmettyessään paikoilleen. Se kuuli ulvonnan ja käänsi katseensa metsään. "Tuo ei tiedä mitään hyvää," tuo sanoi ja käänsi katseensa Kenjiin. Nyt ei olisi juurikaan aikaa koota joukkoja asemiin.

Kenji

Kenji katsoi Jeromea ja nyökkäsi vahvistukseksi tuon sanoille. "Ei niin.. Meillä on täällä vain viitisen sataa soturia.. toivottavasti emme kärsi pahaa tappiota." Kenji sanoi ja hypähti sitten temppelin laelle, ulvoen lepotilassa olevia sotureita valmistautumaan niin nopeasti, kuin se vain tässä tilanteessa olisi mahdollista. Sitten oli vain odotettava...

Reavers ja Jerome

Jerome katsoi joukkoja jotka selvästi olivat jo tajunneet tilanteen ulvonnan jälkeen. Sitten tuo ampaisi Kenjin perässä temppelin laelle. "Olen rinnallasi. Nimikkeeni Ammattitappaja ei ole turhanpäiväinen. Olen valmis puolustamaan sinunkin laumaasi hengelläni," tuo sanoi ylväästi ja tuijotti vakana metsään. Samalla se muisteli menneisyyttään Weedin kanssa kulkiessaan pitkin Japania Hougenia vastaan kapinoiden.
Ei mennyt kauaa kun Reavers oli saanut laumansa kokoon ja marssi joukon kärjessä kohti temppeliä. Sitten tuo käski laumansa pysähtyä odottamaan metsään jatkaen kahden henkivartijansa kanssa temppelin pihalle puhumaan. "Kuten saatat huomata nuorukainen, minulle ei aina riitä pelkkä puhe," Reavers lausui kylmästi ja hymyili ovelasti. Yleensä näkyvää lempeää viattoman vanhuksen hymyä ei ollut missään.

Kenji

Kenji katsoi Jeromea vierellään. "Kiitos, Jerome." Koira sanoi ja katsoi sitten uhkaavasti paikalle saapuvaa Reaversia. "Mitä haluat minusta, tai alueestani?" Kenji kysyi ääntään korottaen. Ensimmäisiä päiviä johtajana ja Kenji joutui heti puolustamaan aluettaan. Siihen oli kai totuttava. Kenji yrittäisi toimia niin kuin oli nähnyt Hakuron toimivan, sillä omaa kokemusta tällä ei ollut.

Reavers ja Jerome

Uros hohottti kuin pitisi toisen kysymyksiä tyhmänä. Se tuijotti ainokaisella silmällään ylöspäin hyvin pistävästi ja lipaisi huuliaan. "Tämä alue miellyttää silmääni, se on suuni tänne tuloon. Ja mitäkö haluan sinusta? Tahdon sinut pois tieltäni Hougenin poika," Revaers lausui uhkaavasti ja tuijotti koko ajan Kenjiä.
Jerome hätkähti Reaversin sanoista ja käänsi hämmentyneen kysyvänä katseensa Kenjiin. Olisko se mahdollista? Ei toinen näyttänyt tanskandoggilta. Toisaalta toisessa oli pienen pieniä piirteitä. "Mitä hän tarkoittaa Kenji?" tämä kysyi ja tuijotti nyt Kenjiä.

Kenji

Kenji hätkähti kuullessaan Reaversin sanat ja luimisti sitten korviaan, vilkaisten Jeromea. "En tiedä.." Kenji kuiskasi. "Mitä oikein tarkoitat? Miten kehtaat väittää minua sen saastan pojaksi!" Kenji sanoi vihaisesti. Toisaalta...Kenjillä ei ollut mitään tietoa oikeasta isästään..olisiko se sittenkin mahdollista...?