Uusi hallitsija

//Sopiikos, että on kaksi urosta ja yksi narttu? Voisin joskus nääs tehdä Jeromen tyttären...//

Jerome

Uros nyökkäsi toisen kertoessa pentujen menettämisestä. Se oli harmillista mutta asiasta olisi päästävä yli. Siispä Jerome päätti nyt jättää asian sikseen toisen mainitessa nimistä. "Päätetään ne yhdessä myöhemmin. Nyt tahdon että tapaatte Kenjin. Minä olen hänen suojelijansa. Saatte varmasti asua kanssani temppelissä. Tulkaa," se sanoi ja lähti kulkemaan kohti temppeliä pennut jaloissa loikkien.

//Sopii, minä voisin tehdä 1 uroon! Ja joku voisi tehdä 3. pennuista!//

Lydia & pennut

"Isä kuka on Kenji?" Yksi pennuista kysyi. "Katsotaan sitten! Ensin seurataan "isää"!" Lydia sanoi ja nosti tyttärensä ilmaan. "Jerome, etkö työskentele enää Ohun laumassa? Lydia kysyi puolisoltaan.

Jerome

Sakemanni kulki eteenpäin eikä vastannut pennun kysymykseen. VAsta Lyydiankysymyksen jälkeen uros päätti selventää asioita. "Voi kuulun toki. Kenji on Hakuron oppipoika mutta Hakuro kuoli sodassa. Myös Bill on kuollut joten Kenji johtaa nyt heidän joukkojaan. Hän myös hallitsee heidän alueitaan ja kuuluu Ohuun. Kenji on nuori mutta hänestä on kehittymässä mahtava johtaja," tuo kertoi ja nousi temppelin rappusia. Sisälle päästessään uros etsi Kenjiä katseellaan.

Kenji

Kun Jerome tuli sisään, Kenji oli jo jaloillaan. Nuori koira asteli pimeydessä kohti sakemannia ja katsoi sitten sisälle kipittäviä pentuja. "Ovatkos tässä perheenjäsenesi?" Kenji kysyi hymyillen ja nosti sitten katseensa Jeromeen ja tuon takana tulevaan (?) Lydiaan.

Jerome

Jopa Kenjin seurassa Jerome oli yleensä oma vakava itsensä. Nyt se kuitenkaan ei voinut lakata hymyilemästä, eikä se edes tahtonut. Se oli pelännyt hukanneensa perheensä lopullisesti. "Kyllä vain. Saanen esitellä sinulle Lydian," Jerome vastasi ja käänsi päänsä kohti narttua. Oli ihanaa taas olla toisen ja pentujen seurassa. Pienokaisia olisi hyvä aluksi kouluttaakin temppelin ympäristössä.

Lydia & pennut

Lydia niiasi kun Jerome esitteli nartun Kenjille. "Päivää Kenji, ihan kuin olisimme tavanneet ennen!" Lydia sanoi ja yritti tunnistaa toisen kasvoja. "Käykääpäs tervehtimässä setää!" Lydia sanoi iloisesti pennuilleen. "Terve!" Pennut sanoivat samaan aikaan. "Yritä nyt Lydia! Yritä muistaa!" Lydia ajatteli.

Kenji

Kenji nyökkäsi hymyillen ja tervehti näin Lydiaa samalla. Se hymyili katsellessaan hyppelehtiviä pentuja. "Hei vain." Kenji sanoi ja naurahti. Sitten Kenji nosti katseensa ja tarkasteli nartun kasvoja. "Minulle kasvosi eivät ole kyllä tutut..?" Kenji sanoi sitten, kuitenkin kohteliaasti, miettien kuitenkin, olivatko he tavanneet.

Jerome

Sakemanni yllättyi Lydian sanoista ja vilkaisi molempia mietteliäänä. Se ei sanonut mitään. Ainoastaan vilkaisi Kenjiä olkiaan kohauttaen ja kohdisti sitten kysyvän katseensa Lydiaan. Se toivoi, että toinen muistaisi. Se ei muistanut yhtään tilannetta, että toinen olisi nähnyt. Se ei ollut edes mahdollista. Toivottavasti toinen ei näkisi Kenjissä mitään Hougenista. Ainakaan Jeromen silmiin toinen ei paskiaisisältään näyttänyt, onneksi.

Lydia & pennut

"Äh, en muista. No, pennut menkääpä nukkumaan, minä käyn katselemassa vähän ympärilleni. Jos se sopii sinulle, olethan tämän maan herra?" Lydia sanoi katsoen Kenjiä. Sitten Lydia istuitui odottaen vastausta. Samalla narttu silmäili kuuta. Sitten tämä katsoi pentuja jotka makasivat Jeromen vieressä.

Kenji

Kenji vain nyökkäsi. "Tottakai se sopii. Ystävillä on tänne vapaa pääsy." Kenji sanoi ja katsoi sitten taas Jeromea. "Oli hauska tavata, Lydia. Jos ette pistä pahaksenne, lepäisin vielä hetkisen. Haavojani särkee, kun rohdot eivät ole vielä täysin vaikuttaneet." Kenji sanoi hyväntahtoisesti ja palasi sitten takaisin paikalleen, asettuen makuulleen.

Lydia

"Totta kai, minä odotan." Lydia sanoi ja kävi makuulle. Se haistoi vaaran mutta päätti olla kertomatta siitä muille. "Täällä on liian hiljaista, liian hiljaista... Täällä tapahtuu jotain epäilyttävää!" Lydia mietti ja katsoi jälleen kuuta, jokin siinä kiinnosti narttua.

Jerome

Sakemanni nyökkäsi puolisolleen ja kävi makuulle jolloin pennut painautuivat isänsä kylkiin. "Voit liikkua vapaasti Lydia. Minä vahdin pentujen unta," uros sanoi ja painoi päänsä tassujensa väliin.

// laitetaan vähän toimintaa peliin... (; //

Kenji

Kenji makasi hiljaa liikkumatta. Se hengitti syvään ja antoi kehonsa rentoutua kokonaan. Pikku hiljaa kirvelevä kipu muuttui vain vaimeaksi kihelmöinniksi. Kenji oli juuri vaipumassa kevyeen uneen, kun temppelin portailta kuului hälyttävää ulvontaa. Kenji oli hetkessä hereillä ja käveli nopeasti temppelin suulle. "Kenji-herra..! Noin kolmenkymmenen suden lauma on saalistamassa alueella, ja tulevat kohti temppeliä..ne pääsivät vartijoiden ohitse, ja ovat etenemässä tänne..!" Koira kertoi. Kenji käänsi katseensa nopeasti Lydiaan, Jeromeen ja pentuihin, ja sitten taas takaisin koiraan. "Meitä on paljon enemmän. Järjestäkää hyökkäys ja eliminkoikaa sudet, jos ne eivät suostu lähtemään itse..." Kenji sanoi, eikä ehtinyt jatkaa enempää, kun temppelin katolta kuului muutama tömähdys ja vaimea ulvonta täytti täysikuun valaiseman taivaan.

Jerome

Sakemanni nousi nopeasti mutta varovasti ylös, herättämättä pentuja. "Jokin on vialla. On ensin otettava selvää mitä nuo tahtovat," uros sanoi hiljaa jottei katolle laskeutunut ulvoja kuulisi mitään. "Lydia, teidän että haluat taistella. Tottele nyt kuitenkin minua ja jää suojaamaan pentuja sisälle," uros sanoi käskynomaisesti mutta silti lempeästi. Se ei tarkoittanut komentaa vaan halusi suojella juuri takaisin saamaansa perhettä.

Kenji

Kenji ei aikaillut, vaan käveli verkkaisesti ulos temppelistä. Onneksi sinne oli vain yksi uloskäynti sen edustalla. "Vartijat..?" Kenji huhuili, sillä temppelin edustalla oli yleensä kaksi vartijaa. Samassa katolta putosi kaksi pahoin raadeltua ruumista ja ne tömähtivät portaille, kierien ne rajusti alas. Kenji järkyttyi, ja vilkaisi nopeasti Jeromea.

Lydia & pennut

"Pennut menkää takseni!" Lydia komensi hätääntyneenä pentujen turvallisuudesta. "Äiti ja isi minua pelottaa!" Yksi pennuista sanoi kyynel poskellaan. "Mitä tapahtuu?" Toinen kysyi mutta pidätti itkuaan. "Älkää pelätkö me aikuiset suojelemme teitä!" Lydia rohkaisi pentuja ja nuolaisi itkevan poskea. "Kaikki järjestyy." Lydia totesi ja meni makaamaan pennut kainalossaan. Silti Lydia oli valppaana. Se ei aikonut luopua enää yhdestäkään pennusta.

Jerome

Sakemanni ei värähtänytkään nähdessään ruumiit. Sen ilme oli vakava ja se nyökkäsi Kenjille. Jerome voisi hoitaa ensimmäiset sanat. Niinpä se pelottomasti käveli ulos kuutamoon, keskelle pihaa ja kääntyi tuijottamaan katolle. "Ketkä julkeavat hyökätä Kenjin temppelille?! Minä olen Jerome, ammattitappaja ja vaadin vastausta!" Uros puhui kovalla ja käskevällä äänellä.

Kenji

Kenji antoi Jeromen mennä ensin ulos. Nuori koira tunsi valtavan vastuun harteillaan ja veti syvään henkeä, parantaen ryhtiään. Se puhalsi ilman hitaasti ulos ja astui sitten tuima ilme kasvoillaan temppelin portaille. "Tulkaa esiin! Millä oikeudella tapatte vartijoitani?" Kenji sanoi vihaisesti. Samassa neljä suurikokoista, mutta laihaa sutta pudottautui heidän ympärilleen varjoista. Muita ei näkynyt. Nämä osasivat siis piiloutua melko hyvin. "Me tulimme tappamaan sinut, Jerome." Sudet sanoivat. Kenji hämmästyi toden teolla. Miksi sudet tahtoivat tappaa Jeromen?

Jerome

Sakemanni hämmästyi mutta ei näyttänyt sitä. Se vain kohotti päänsä korkealle ja häntänsä ylemmäs. Kysyvästi se myös kohotti kulmiaan ja samalla vilkaisi Kenjiä. Se ei myöskään tunnistanut susia. "Siinä tapauksessa voin kysyä yhtä asiaa... Miksi? Minä en tunne teitä," sakemanni sanoi eikä irrottanut katsettaan edessään olevasta sudesta. Se ei halunnut joutua yllätetyksi.

Kenji

Kenjin hämmästynyt katse palasi takaisin susiin. "Ammattitappajasi tappoivat johtajamme." Susi kertoi ja Kenji tajusi, että heidät oli piiritetty. Lauma ei uskaltanut hyökätä, sillä sekä Kenjin että Jeromen, kuin myös Lydian ja pentujen henki oli uhattuna.

Jerome

Sakemanni ei muistanut kunnolla mutta sille tuli joku susi mieleen ja tuo nyökkäsi. "Sitten oen valmis aistelemaan," tuo sanoi ja käänsi katseensa Kenjiin. "Tämä on minun taisteluni," tuo ilmoitti ja valmistautui. "Toivon, että te ette ole raukkamaisia taistelijoita. Yksi tai kaksi kerrallaan," Jerome sanoi vaikka sudet tuskin sitä riskiä ottaisivat. Kierojahan ne olivat.

Kenji

Kenji nyökkäsi, mutta olisi oitis valmiina taistelemaan, jos sudet käyttäisivät vilppiä. Ensiksi sudet testasivat voimiaan, ja ainoastaan yksi hyökkäsi kohti Jeromea. Kenji puri hampaitaan yhteen, laskiessaan lähestyviä susia. 25. Jos ne päättäisivät hyökätä suuremmalla joukolla, nuori koira olisi valmis.

Jerome

'Pitkästä aikaa oikea taistelu,' Jerome ajatteli ja lipaisi huuliaan suden hyökätessä. Toisen kuonon edestä se ponnisti takapäänsä ilmaan samalla kun tarrasi suden kuonoon ja kohotti lopun ruumiinsa pois suden hampaiden edestä. Taidokkaasti uros käänsi toisen kuonosta maahan ja repäsi sudelta kurkun auki.

Kenji

Kenji oli luottavaisella mielellä, kun ensimmäisen susi menetti henkensä. Seuraavaksi niitä kävi päälle kaksi kerrallaan. Kenji tarkkaili koko ajan susia, jotka lähestyivät Jeromea. Jos ne kävisivätkin kaikki kerralla kimppuun...Kenji ei voisi käskeä koko laumaa hyökkäykseen, sillä susilla olisi pääsy myös temppeliin, ja ne voisivat kiristää heitä.

Jerome

Sakemanni oli valmistautunut. Ensimmäien kävi päälle mutta uros väisti. Toinen sai otteen selästä mutta nopeasti Jerome iski hampaansa suden niskaan ja paiskasi kauemmas. Tuo laittoi liikkeelle oman kiemurtelevan tekniikkansa ja tarrasi hampaillaan toisen suden päähän. Kallo halkesi ja enää yksi taisteli. Jerome väisti suden Inazuma Kenbu-Hisogaa ja onnistui tarraamaan toisen kurkkuun. Kolme poiss pelistä.