Vuorten kuningas

//Aloittelin tänne aiheen. Mukaan vaan jos kiinnostaa ja sitten ne Ginin joukotkin tänne...//

Blue

Blue kuljeskeli yksinään vuoristoisella polulla. Se oli päättänyt kooota hiukan joukkojaan. Pian tuo saapui laaksoon joka sijaitsi korkealla vuorten välissä. Siellä paimenkoira nousi keskellä olevale kivelle ja ulvoi. Menisi aikaa, että joukko saapuisi paikalle.
Parin tunnin päästä paikalla olivat kaikki 200 vuoristokoiraa. "Kuunnelkaa! Meidän pitää tiivistää joukkojamme. Liikkukaa porukoissa ja jakautukaa vartioimaan tärkeimpiä rajoja!" Blue kuulutti ja laskeutui kiveltä. Enempää asiaa sillä ei ollut. Alaiset uskoivat vähemmästäkin.

Gema

Gema oli isäntänsä kanssa lintumetsällä jolloin se sai ainoastaan kulkea vapaana. Sen isäntä oli saanut jo ammuttua kolme lintua ja ne olivat lähtemässä takaisin kaupunkiin. Mutta sitten Gema kuuli jonkun ulvovan ja katsoi metsään hetken mieteisään. "Tulehan jo Gema!" Sen isäntä huusi jolloin Gema vain vilkaisi omistajaansa hetken ja lähti sitten juoksuun jättäen isäntänsä taakseen. "GEMA! Tuletakaisin pahuksen rakki!" Geman omistaja huusi Geman perään joka ei enään edes kuullut huutoa. Oikeasti Gemaa ei villikoirat juuri hirveästi enään kiinostanut vaikka ei ollutkaan viellä japanin villikoira nähnytkään, nytten se halusi vain juosta vapaana niin kovaa kuin vain jaloistaan pääsisi, sillä ei se ole juuri kovin usein vapaana saanut liikkua. Gema juoksi ympäri aluetta ja hyppi väillä kallioilla. Se suorastaan nautti olostaan kuin sai juosta vapaanan välitämättä siittä mitä sen omistaja ajateli asiasta. Ennenkuin se huomasikaan se tuli sinne missä Blue oli koonut lauman yhteen. Uros piiloutui ja seurasi noita hetken. *Nuoko ovat japaninvillikoiria eipä ole kummoisia.* Gema ajatteli hetken.

Blue

Uros tassutteli pahaa aavistamatta kohti Geman olinaikkaa. Lauma oli lähtenyt hajaantumaan ja täyttämään vartiointitehtävää. Ylläättäen pieni tuulenpuuska sai paimenkoira pysätymään. Se haisteli ilmaa ja tuijotti kohti Geman piiloa. "Tule esiin kuka oletkin," se käski synkkäsävyisesti ja murahti käskevästi. Se oli haistanut vieraan aivan lähellä. Harvoin kukaan pääsi näin pitkälle aluetta, mutta nyt se johtui siitä, etä vartijat olivat olleet kokouksessa.

Gema

Gema tuli esiin ja katsoi Blueta hetken. "Sinulla tarkka vainu." Gema sanoi rauhallisella äänellä. "Sinä olet ilmeisesti tämän alueen omistaja vai." Gema sanoi ja odotti hetken mitä toinen vastaisi, se tutkaili samalla Blueta hieman.

Blue

Paimenkoira kohotti päätään vieraan tullessa esiin. Se ei tunnistanut toista ja murahti varoittavasti. "Kyllä, olen Blue, vuorten hallitsija. Sinulla ei ole lupaa liikkua tällä joten kerro kuka olet," Blue vaati tiukkaan sävyn ja tuijotti toista uhkaavasti. Se olisi valmis hyökkäämään jos toinen osoittautuisi vaikka vakoojaksi tai muunlaiseksi uhaksi.

Gema

Gema katsoi Blueta välinpitämätömästi, sitä ei kiinostanut oliko sillä lupa liikua aluella vai ei. "Minun nimeni on Gema ja minulle on yhdentekevää missä liikun." Gema sanoi Bluelle ja huomasi toisen uhkaavan katseen ja hymyili hieman.

Blue

Uros siristi silmiään ja murahti hampaitaan väläytellen. "Varo sanojasi muukalainen. Täällä voimassa ovat minun lakini. Jos joku ei miellytä minua tai noudata niitä, on rangaistuksena kuolema," Bue varoitti toista ja lähestyi hotaasti mutta varmasti. Se ei irrottanut katsettaan.

Gema

Gema hymähäti huvituneena toisen sanoille ja hymyili hieman. "Teidän sääntönne ei kiinosta minua, enkä välitä typeristä säänöistänne. Jos haluat taistella käy vain päälle." Gema sanoi ja jäänitti hieman lihaksiaan valmiina taistelemaan jos Blue hyökkäisi.

Blue

Uros paljasti hampaansa murinaan. "Sinulla oli mahdollisuus häipyä. Nyt sinulla on mahdollisuus vain paeta henkesi edestä tai kuolla," paimenkoira huudahti ja ampaisi hyökkäykseen. Blue oli kokenut soturi joten toinen teki virheen suututtaessaan tämän. Uros aloitti helpolla. Se ampaisi sivuun toisen edestä mutta käännähti nopeast ja yritti potkaista toista naamaan.

Gema

Gema ei edes väistänyt toisen iskua vaikka olisi varmasti ehtinyt, se sai Bluen potkun naamaansa. Sitteb Gema yritti iskeä hampaansa Bluen niskaan ja heitää tuon kalliota kohti, sen jälkeen se aikoi viiltää Bluelle pari syvää viiltoa kaulaan.

Blue

Toinen sai otteen mutta Blue e kunnolla edes liikahtanut. "Surkea yritys," se herjasi samalla kun loikkasi pois toisen luota. Se aikoi nyt yrittää Konsuita. (Tiedot esittelyssä) Ensin se tähtäsi kovan iskun toisen niskaa, sitten rintaan ja kohti kurkunpäätä voidakseen lamauttaa toisen.

Gema

Gema ei välitänyt toisen herjasta vaan keskityi taisteluun, kun Blue yritti iskeä sen niskaan uros väisti nopeasti ja hyppäsi toisen yläpuolelle ja syöksyi sitten Blueta kohti, se yritti iskeä terävät hampaansa toisen kaloon. Sen jälkeen Gema meni metrin kauemmas Bluesta ja odotti tuon seuraavaa iskua.

Blue

Uros ei ollut niin hidas, että toinen olisi onnistunut. Kuitenkin Geman hampaat viilsivät tätä kaulan sivustaan tuon väistäessä. Toisen se ei kuitenkaan antanut varautua sillä hyökkäsi jo ennen kuin toinen saisi pysähdytty. Nyt Blue kuitenkin vaine sitti hyökkäävänsä mutta sujahtikin sivuun ja käännähti yrittäen iskeä hampaansa toisen niskaan ja kaataa Geman. Sen jälkeen tuo yritti tarrata toisen etujalkaan ja pyöritellä vasten kiviä ja kalliota.

Gema

Gema oli juuri väistämässä Bluen hyökäystä kun tuo sujahti sivulle. Bluen hampaat iskeytyivät Geman ja uros kaatui maahan, mutta se ei antanut paimenkoiran tarttua sitä jalkaan vain yritti potkaista Blueta leukaan. Sen jälkeen se nousi nopeasti ylös ja aikoi iskeä hampaansa toisen kaulaan ja tehdä siihen Neck Teh Killingin.

Blue

Paimenkoira sai ikävän tällin leukaan ja se ravisteli päätään. Toisen tarratessa kaulaan uros kuitenkin toimi nopeasti. Se yritti itse kiepauttaa itsensä irti ja tarttua toisen kaulaan painaakseen Geman maahan. Blue ei ollut aikeissa tappaa. Se tahtoi vain näyttää kuka määräsi tällä alueella.

Gema

Gema sai Bluen hampaat kaulaansa, mutta ei kuitenkaan painautunut maatavasten. Se kiskaisi itsensä irti toisen hampaista ja hymyili hieman, se lipaisia huuliaan ja katsoi Blueta. Se oli tyytyväinen että sai pitkästä aikaa taistella muita koiria vastaan, kun tähän mennessä se oli vain metsästänyt isäntänsä kanssa.

Blue

Paimenkoira murisi toielle taas ja lipaisi huuliaan. Se tuijotti toista uhkaavasti ja seisoi ylväästi. "Saitko tarpeeksesi? Sinun kannattaa lähteä nyt kun saat vielä säilyttä henkesi ja arvokkuutesi," Blue neuvoi tosissaan ja nyrpisti kuonoaan. Se tappaisi tunkeilijan kyllä jos toinen ei tajuaisi omaa parastaan.

Gema

Gema hymähti hieman ja katsoi Bluta, sen jälkeen se syöksyi toista kohti näytäen siltä että se aikoisi hyökätä, mutta hyppäsikin Bluen yli juuri tuon edessä. Sitten se kääntyi viellä toista kohti ja sanoi. "Ehkä lähdenkin, mutta voit olla siittä varma että näet minut viellä näillä vuorilla." Sen jälkeen uros lähti kävelemään kaupunkia kohti poistuen vuorilta.

//Gema poistuu.//

Blue

Uros valmistautui upottamaan hampaansa toisen kaulaan Geman kuitenkin loiktaessa yli. Tuhataen tuo kääntyi toista urosta päin. "Silloin sinä kuolet," tuo tokaisi ja odotti ettei enää nähnyt toista. Päätään pudistellen Blue kääntyi ja lähti kulkemaan vuoristoon. "Silloin vartijat repivät sinut kappaleiksi," tuo tokaisi itselleen hiljaa ääneen ja naurahti.

Sagasu

Sagasu etsi vieläkin veljeään. Se oli kierrellyt kauan ja oli saapunut takaisin alpeille. Se oli siellä ensimmäisen kerran sitten lapsuutensa ja päätti käydä vanhempiensa haudalla. Se tiesi että alue jonkun hallitsema. Silti se päätti kävellä maitten läpi ja toivoa ettei törmäisi hankaluuksiin. Se kuuli ulvontaa, mutta ei välittänyt tästä vaan jatkoi matkaa. 2 tunnin kävelyn jälkeen se kuuli taistelun ääniä ja huomasi taistelevat koirat. Sagasu jäi katsomaan etäältä kun Gema syöksyi Blueta päin ja hyppäsi tämän yli, jonka jälkeen tämä poistui paikalta. Sagasun piti kulkea juuri sen alueen läpi, joten se jäi odottamaan että Blue poistuisi. Se tiesi ettei saisi liikkua alueella, eikä ollut halukas jäädä tappelemaan kenenkään kanssa. (Ei tiedä että Blue hallitsee aluetta!)

//Piti Sagasulle keksiä jotain, niin päätin tulla tänne, toivottavasti ei haittaa...//

//Vapaa pelihän tämä :)/

Blue

Lihaksikas paimenkoira ei enää kuluttanut ajatuksiaan äskeiseen tunkeilijaan. Moinen olisi vain pilannut päivän. Blue oli jo kävelemässä poispäin kun tuulahdus kuljetti uuden hajun. Se kääntyi ja tuijotti tuimasti Sagasun suuntaan. Se ei nähnyt ketään mutta seisoi paikoillaan jännittyneenä. Oliko joku muukin ehtinyt tunkeutua alueelle kun vartijat olivat vasta palaamassa asemiinsa? Sitä uros epäili mutta silti se pysyi hiljaa, ja odotti.

Sagasu

Sagasu oli jo ottamassa askelia aukiolle, mutta Bluen kääntyessä sen suuntaan Sagasu painui maahan nopeasti, ikään kuin jalat olisivat pettäneet, tämän tehtyään sakemanni kierähti nopeasti ja äänettömästi viereisen pusikon taakse.
"Hemmetti! Eikö se lähtenytkään?!!" -Tämä tiuskaisi itsekseen. Sagasu arveli koiran olevan rajavartia ja että se tulisi tutkimaan, jos näki jotain. Sagasu kääntyi pusikon oikealle puolelle ja lähti hitaasti ryömimään pusikon reunaa pitkin lumihangessa, aikeinaan kiertää alue.

Blue

Hajun suunnasta kuului pieni oksan rasahdus ja uros heilautti korviaan. Hitaasti mutta varmasti se lähti kävelemään kohti kiviä ja pusikkoa. "Jos siellä on joku, vastaa!" tuo huusi päästyään aika lähelle. Silloin se pysähtyi taas odottamaan. Blue ei ajatellut kuulleensa omiaan koska hajukaan ei ollut Geman.

Sagasu

Sagasu oli ehtinyt ryömiä metrin kunnes se kuuli rasahduksen, hitaasti se käänsi katseensa alas ja nosti tassunsa. Se oli astunut oksaan ja toinen oli varmasti kuullut sen. Bluen alettua huutamaan tälle Sagasu kirosi mielessään ja tiesi ettei pääsisi kiertämään aluetta huomaamatta. Se hengähti rauhallisesti ja kääntyi äänen tulosuuntaan ja odotti mitä toinen tekisi. Se ei missään nimessä tekisi aloitetta sillä ei voinut olla varma kuka toinen oli ja mihin tämä pystyi.

Blue

Paimenkoira ei saanut vastausta ja se murahti tympääntyneenä. Se otti muutaman askeleen ääntä kohti ja loikkasi ketterästi yhdelle kivelle. Nyt se sai silmiinsä tunkeilijan ja sirist varoittavasti silmiään. "Kuka olet ja miksi piilottelet alueellani?" tuo kysyi tuimasti ja kohotti häntäänsä dominoivasti. Se näytti olevansa alueen herra.