Vuorten kuningas

Sagasu

Sagasu ei ollut osannut odottaa toisen tekoa, se kääntyi nopeasti kivellä seisovaan paimenkoiraan ja oli valmis paljastamaan hampaansa ja hyökkäämään, mutta sitten ymmärsi tämän olevan alueen hallitsija. "Taidat olla enemmän kuin rajavartija?" -Tämä kysyi ajattelematta seurauksia. "En halua ikävyyksiä." -Sakemanni vielä sanoi rauhallisena ja itsevarmana. Se otti neutraalimman ja rennomman asennon, mutta oli valmis mihin tahansa.

Blue

"Kyllä. Olen Blue, näiden vuorten hallitsija," tuo vastasi tiukasti ja tuijotti toista hiukan uhkaavasti. Se kuitenkin otti huomioon toisen ilmoituksen. Blue ei hyökkäisi ilman hyvää syytä. "Nyt vastaa kysymyksiini," tuo vaati synkästi ja tuijotti vierasta hievahtamatta.

Sagasu

Sagasu seisoi paikallaan ja tuijotti Blueta. Sagasu kuunteli toisen vaatimukset ja nyökkäsi. "Selvä, kysy pois." Nyt Sagasun täytyy harkita tarkkaan mitä sanoo.

//Sori pirun lyhyt, en oikeen saanu pitempää tosta.//

Blue

Paimenkoira rähähti ja väläytti uhkaavasti hampaitaan toiselle. "Oletko kuuro, häh?!" se huudahti toiselle ja murisi. "Kysyin äsken, että kuka olet ja miksi piilottelet alueellani?" se toisti nyt rauhallisemmin mutta uhkaavasti se edelleen kivellä seisoi. Tarpeen vaatiessa siitä olisi hyvä ponnistaa vihollisen kimppuun.

Sagasu

"Rauhoitu, minulla ei ole vihamielisiä aikeita. Olen Sagasu, olen vain läpikulkumatkalla..." -Sagasu sanoi rauhallisesti. Se tiesi että ei pärjäisi toiselle jos ajautuisi taisteluun. Sagasu yritti pysyä mahdollisimman rauhallisena ja rentona vaikka toinen vaikutti uhkaavalta. Se oli kuitenkin varautunut kaikkeen.

Blue

Blue rauhoittui eikä näytellyt enää hampaitaan. Se laskeutui kiveltä toisen lähelle ja edelleen mulkoili vierasta. "Meidän alueemme läpi ei ole sallittua kulkea. Ainakaan ilman lupaa ja hyvää syytä," tuo vannotti tiukasti ja lipaisi huuliaan. Blue oli erittäin tarkka alueistaan koska oli viimein onnistunut kokoamaan itselleen hyviä kannattajia ja mukavan alueen.

Sagasu

"Ymmärrän sen. Minun täytyy päästä alppien pohjoispuolelle..." -Sagasu selitti. Käyn tekemässä erään tärkeän asian ja lähden mailtanne välittömästi sen jälkeen. Sagasu jäi odottamaan toisen vastausta. Sagasu ei enää uskonut joutuvansa minkäänlaiseen kahakkaan ja mutta oli silti valmiina.

Blue

Uros murahti tyytymättömänä toisen puheille. "Täällä ei ole lupaa kuljeskella vapaasti. Alueellani on tiukka vartiointi eikä kskaan voi tietää vaikka olisitkin joku vakooja," Blue ilmaisi epäilynsä ja lipoi huuliaan. "En voi päästää sinua etenemään yksinäsi," se jatkoi ärtyneesti.

Sagasu

Sagasu kuunteli tarkkaan Blueta ja vastasi: "Tietenkin, ymmärrän sen. No, pistätkö vartijan perääni vai...?" Bluella oli syytäkin epäillä, sillä Sagasu oli yrittänyt pysyä poissa näkyvistä.

Blue

Johtajat tuhahti toiselle ja vilkaisi taakseen aukiolle. "Lähden itse mukaasi," se tokaisi tyynesti ja nyökkäsi toista seuraamaan tuon loiktaessa kiven yli takaisin aukiolle. "Saat kertoa itsestäsi tarkemmin," se jatkoi ja tuijotti toista. Sitä kiinnosti tietää millä asioilla Sagasu liikkui.

Sagasu

Sagasu katsoi toista aluksi vähän ihmettyneenä, mutta seurasi sitten tuota aukiolle. Blue käskiessä Sagasun kertoa itsestään sakemanni päätti ettei ota riskejä valehtelemalla vaan olisi rehellinen. "No, tuota... Olen Sagasu. Synnyin täällã ja se on osasyy alueellanne oleskeluuni..." -Sagasu sanoi ja katsahti Bluehen. "Ja ennenkuin kysyt, en kuulu mihinkään laumaan."

Blue

Uros tuijotti toista mietteliäänä ja nyökkäsi sitten. Ainakaan kyseessä ei ollut vakooja, joten Blue kykeni rentoutumaan hiukkasen. "Olen Blue," se esittäytyi itse ja lähti liikkeelle. "Synnyit täällä mutta onko vierailullesi kenties jokin toinenkin syy?" Tuo kysyi ja käänsi katseensa kysyvänä Sagasuun. Olihan se mukava joskus tutustua vieraisiin eikä vain aina rähistä.

Sagasu

Sagasu lähti kävelemään Bluen perässä ja kuunteli tätä. Bluen kysyttyä "vierailun" muita syitä, Sagasu näytti aluksi vähän alakuloiselta, mutta lipaisi huuliaan ja nosti rauhallisen ja rennon olemuksensa esiin. "Käyn vanhempieni haudalla..." -Tämä sanoi.

Blue

Paimenkoiraa oli kiinnostanut laumattoman syy ja nyt se selvisi. Se ymmärsi kyllä hyvin, että joku tahtoi joskus muistella menneitä mutta Blue ei itse sitä harrastanut. "Kaipa se sitten käy mutta mukaan tulen silti," tuo tokaisi jopa hiukan ystävällisempään sävyyn.

Sagasu

"Kiitos." Sagasu sanoi tyynesti ja seurasi vielä Blueta. "Matka alppien pohjoispuolille tosin vie aikaa, oletko varma ettei sinua tarvita sillä aikaa?" Sagasu vielä kysyi, samalla kääntyen Blueta kohti.

Blue

Uros vilkaisi toista ja sitten ympärilleen. Se jopa naurahti ja hymyilikin hiukan toiselle. "Ei. Pidin juuri kokouksen joten ei minua tarvita hetkeen," tuo vastasi tyynesti. "Lauma pärjää kyllä ja rajavahdit toimivat," se lisäsi ylpeänä savuttamastaan joukosta.

Sagasu

Sagasu nyökkäsi ja jatkoi kävelemistä. "Ihan mielenkiinnosta, kuinka kauan sinulla kesti pistää pystyyn näin vakaa hallinto? Kuulostaa hyvin organisoidulta..." -Sagasu kysyi ja katsoi Blueta kysyvän näköisenä.

//Sori tulee vähemmän tekstiä nyt kun ei oikein keksi mitään lisää näihin, toivottavasti ei haittaa...//

Blue

Siniharmaa paimenkoira nyökkäsi ja naurahti. Vai oli vieras sitä mieltä. "No tavattuani Weedin ja jäätyäni rekan alle kahteen kertaan meni aikaa että parannuin. Sitten vain lähdin etsimään vuoristokoiria joukkooni ja pakotin heidät kuuliaisiksi," se kertoi ylpeästi ja kohotti päätään.

//Noup...//

Sagasu

"Weedin? Ohun Weedin? Ginin pojan?" - Sagasu uteli. Matka kestäisi vielä jonkun aikaa eikä jutustelu olisi pahitteeksi, vaikkei Sagasu yleensä seurasta oikein välittänyt. "En haluaisi olla haitaksi, mutta etsin myös veljeäni, onko joukoissasi nelivuotasta saksanpaimenkoira urosta?"

Blue

Paimekoira kohotti kulmaansa toisen utelulle ja nyökkäsi. "Juuri hänen," se sanoi vaikkei lämmöllä asiaa muistellut. Toinen oli tehnyt urheasti auttaessaan pahista silloin. Böue ei kuitenkaan tahtonut muistella asiaa lainkaan. Toisen kysymys sai tuon pohtimaan. "Valitettavasti ei niin nuorta," se vastasi ja katsoi Sagasua.

Sagasu

"Harmi... Jos laumaasi liittyy nelivuotias sakemanniuros, kerro että etsin häntä." -Sagasu sanoi ja kohotti katseensa alpeille. Se hädintuskin muisti näitä maisemia enää, olihan viime käynnistä kulunut jo miltei neljä vuotta. Se katsahti ympäristöön ja yritti muistella lapsuuttaan.

Blue

"Näyttääkö hän sinulta?" Blue tiedusteli jos sattuisi vauikka törmäämään nuoreen sakemanniin. Sagasu oli sen verran mukava kaveri, että mksipä Blue jättäisi moisen asian varjoon. Olihan se varmaan ikävää kun ei tiennyt veljestään.

Sagasu

Sagasu pysähtyi ja mietti. "Siitä on niin pitkä aika... Luulisin niin. Samat turkinvärit ainakin."- Sagasu sanoi epävarmana ja jatkoi kävelemistä. Mitä lähemmäs Sagasu tuli synnyinkotiansa, sen enemmän tästä tuntui että joku tarkkaili tätä. Se alkoi katselemaan ympärillensä 10 metrin välein.

//Sagasu on vähän hullu :D//

Blue

Paimenkoira nyökkäsin asialle mutta paljoa se ei helpottanut. Samanvärisiä turkkeja kun sattui kyseisellä rodulla olemaan paljon.
Toisen outo käytöskään ei jäänyt huomaamatta ja Blue kurtisti kulmiaan oudoksuen. "Mikä sinua vaivaa?2 se kysyi tiukasti ja pysähtyi tuijottamaan toista urosta.

Sagasu

Sagasu pysähtyi Bluen kysyttyä mikä tätä vaivasi. Se oli yhtä rento ja neutraali kuin aiemmin, mutta jokin siinä tuntui oudolta ja epänormaalilta. "Tuntuu kuin meitä seurattaisiin..." Tämä sanoi vastaukseksi Bluelle ja tähyili ympäristöön.