Vuorten kuningas

Sagasu

Sakemanni yritti löytää reittiä kuopan ohi, mutta rinnettä ylös nouseminen oli hankalaa semmoisessa maastossa, joka oli vielä hieman jäinen. Sagasu ei löytänyt mitään keinoa kiertää kuoppaa joten tämä hyppäsi kuopan vieressä olleelle kivelle. Siitä se saattaisi päästä kuopan yli, mutta siinä oli myös riskinsä.

Blue

Uros odotti. Se ei vielä voisi tehdä mitään muutakaan. Toisella näytti viimein olevan mahdollisuus mutta se näytti riskialttiilta. Tuo ei kuitenkaan häirinnyt Sagasua ja siksi pysyi hiljaa.

Sagasu

Sagasu katseli hetken kuoppaa ja sitten ylös Blueta kohti. Se yritti vielä etsiä katseellaan vaihtoehtoista reittiä, mutta tuli siihen loppupäätökseen, ettei sellaista ollut. Kuoppa oli syvä ja sinne putoaminen olisi kohtalokasta. "Hitto!" Tämä tiuskaisi hermostuneella ja jännittyneellä äänellä. Sakemanni hyppäsi kiveltä ja lähti kävelemään kauemmas kuopasta, alhaalla maasto oli onneksi tasaisempaa vauhdin ottoon, noin viiden metrin päästä Sagasu pysähtyi, kääntyi kiveä kohti ja hengitti rauhallisesti. Sitten se ampaisi juoksuun, Vaikkei kovin nopea ollutkaan, Sagasu sai korkean nopeuden kivelle päästyään ja hyppäsi niin korkealle ja pitkälle kuin pystyi. Se pääsi kuopan yli, mutta laskeutui jäälle ja alkoi liukumaan suoraan kuoppaa kohti rinteen jyrkkyyden takia. Se sai vauhdin pysähtymään juuri ennenkuin olisi pudonnut kuoppaan. Se pysyi siinä reunalla hetken aikaa ja alkoi sitten nauramaan helpottuneena. Sitten se lähti kiipeämään ylös samaa reittiä, mitä oli tullutkin, kukat vielä mukanaan.

Blue

Blue säpsähti ylös toisen loikatessa. Se oli jo aukeissa mennä apuun kun toinen lähti liukumaan. Sagasu kuitenkin sai vauhtinsa seisahtumaan ja Blue jäi aloilleen. "No onnistuihan se," tuo tokaisi hiukan helpottuneena. Sakemanni oli mukava joten olisi ollut harmi jos toinen olisi pudonnut.

Sagasu

Sagasu kiipesi jyrkkää rinnettä pitkin, vähänväliä liukastellen. Se pääsi ihan yläreunalle, joka oli rinteen viimeinen este. Kaikkein jyrkin kohta, se oli liukastunut siinä kohtaa alasmennessään. Sagasu katseli reunaa hetken ja sitten käänsi katseensa Bluehen. "Saattaisin tarvita apua nyt."

Blue

Sinertäväturkkinen nyökkäsi ja vilkuili ympärilleen. "Odota hetki," se sanoi ja vetäytyi rinteen reunalta. Se löysi nopeasti kuolleen juuren ja veti reunalle. Se heilautti toisen pään Sagasun luo. "Ota kiinni. Se kestää kyllä," tuo ohjeisti. Se voisi helpoiten vetää toisen ylös.

Sagasu

Sagasu katsoi aluksi vähän epävarmasti juurta, mutta toisen vakuutellessa sen kestävän, Sagasu hyppäsi ja iski hampaansa juureen, kuitenkaan pudottamatta kukkia.

Blue

Painon tarratessa juureen lähtikin Blue yllättäen liukumaan. Se kuitenkin onnistui pysähtymään ja hitaasti lähti peruuttamaan. Pikkuhiljaa se saikin vedettyä sakemanni ylemmäs.(?)

Sagasu

Sagasu säpsähti hieman juuren lähtiessä liukumaan ja ajatteli jo irrottavansa, mutta yhtäkkiä Sagasu alkoikin nousta ja pääsi jo ylös. se laski kukat maahan ja istui alas levähtämään. Tuo naurahti helpottuneena ja sanoi: "Kiitos avusta, lähden mailtasi heti kun saan nämä vietyä haudoille."

Blue

Paimenkoira huohotti pienesti mutta tasaantui nopeasti ja heitti juuren sivuun. "Selvä. Mutta Sagasu, muista että voit tulla käymään haudoilla aina kun tahdot," tuo lupasi pienesti hymyillen ja iski silmää. Se harvoin kaveerasi kulkijoiden kanssa mutta sakemanni oli mukava.

Sagasu

"En voi kiittää tarpeeksi, jos joskus tarvitset ylimääräistä koiraa joukkoihisi, autan mielelläni." Sakemanni vastasi hymyillen. Sitten se nousi seisomaan ja otti kukat suuhunsa. "Käyn viemässä nämä vielä." Tämä sanoi.

Blue

Paimenkoira nyökkäsi ja hymähti ystävällisesti. "Tapaamisiin," se sanoi ja lähti jo kävelemään poispäin. Se kyllä luotti siihe, että Sagasu lähtisi heti kukat vietyään. Tällä oli nyt muuta tekemistä.

Sagasu

Sakemanni nyökkäsi takaisin. "Sitä samaa." Tämä sanoi ja jäi katselemaan kun toinen lähti kävelemään pois. Sitten se kääntyi luolalle päin ja lähti hölkkäämällä sinne. Se saapui luolalle nopeasti kukkien kanssa ja sujahti sisään. Se käveli luolan perälle, hautojen luokse, pudotti puolet kukista toiselle haudalle ja puolet toiselle. Sitten se istui vielä hetken siinä paikallaan. "Levätkää rauhassa. Löydän hänet ja tulemme käymään täällä yhdessä." Sakemanni sanoi hymyillen ja katseli hautoja. Se oli ainoa elävä olento luolassa, mutta tunsi vanhempiensa läsnäolon. Hetken päästä se nousi ylös ja lähti kävelemään luolan suulle. Siellä tämä pysähtyi ja katsoi taaksensa vielä kerran ennenkuin lähti kävelemään pois alueelta.

//Sagasu poistuu.//