Yksinäinen kulkuri

Burakuku

Uros juoksi puun suojaan keskipäivän aurinkolta hengästyneenä mutta saalis mukanaan.Burakuku oli vähän aikaa kulkenut metsissä vältellen ihmisiä ja muita tunnismattomia hajuja. Sitä alkoi surettaa yksinäisyys koska olihan puhunut sentään jonkun kanssa Machiko nimisen nartun kanssa. Burakuku oli etsinyt muita villi koira mutta kaikki olivat juokseet pakoon häntä ilmeisesti hänen koonsa takia. Häntä mietetytti machiko mihin hän oli mennyt burakuku rupesi makaamaan ja mietti mitähän machiko teki?

Kawai

Kawai istahti puun oksalle. Se oli eksynyt perheestään viikkoja sitten eikä ollut löytänyt näitä. Kawai oli lopettanut etsinnän vasta paripäivää sitten. Se oli harmissaan miten maailma oli niin suuri ja se pieni. Olihan Kawai vasta pentu, 7 kk. Ei sen ikäinen osannut melkein mitään, varsinkaan sellainen joka ei osannut kunnolla metsästää. Kawai oli nälästä huolimatta alkanut harjoitella. Nyt se osasi hyppiä puissa, mutta ei nopeasti. Kawain vatsaan sattui ja se oli aivan uupunut. Se tiesi kuoleman koittavan parin päivän päästä jos se ei saisi ruokaa. Se ei edes tiennyt mihin päin mennä joten se makasi raskaasti hengittäen, puun oksalla. Pian sen kuonoon tuli linnun tuoksu ja se nousi äkkiä ja pinkaisi matkaan.

Burakuku

Burakuku Nukkui syvällisesti ja kuunteli luonnon ääniä. Puut heiluivat metsän eläimet ääntelivät äkkiä hän nosti päänsä pystyyn kuunteli tarkemmin. "Ihan kuin joku isompi hyppisi puissa" hän mietti itsekseen kuunteli hetken ja rupesi makamaan uudelleen "kuvittelin varmaan" mutisi hän itselleen

Kawai

Pentu hypähteli eteenpäin puiden lehdet kahisten. Se ei tiennyt mikä tuo haju oli linnun hajun seurassa. Oliko se vihollinen? ystävä? perheenjäsen?..ei se ei tiennyt. Kawai oli pian perillä ja hyppeli alemmas." Kukakohan tuo on?" se ajatteli ja katsoi toisen vieressä olevaa lintua kuolaten. Ei se ei saisi. " Äiti kielsi varastamasta tai satuttamasta toista", Se ajatteli ja punisti päätään ja katsoi koiraa herkeämättä.

Burakuku

Burakuku nukkui puoli unisesti tarkaillen ympäristöä sitten kuului pieni kolaus joku laskeutui lähellä. Burakuku oli liikkumatta mutta varuillaan se kuului kuinka joku lähestyi häntä "mitä se halusi?" ihmetteli hän.

Kawai

Pentu katsoi tarkasti täysikasvuista koiraa pieni ihailun katse silmissään. Miten toinen vain pystyi rauhallisesti nukkua ilman huolenhäivää. Se ihmetytti pentua suuresti. Pian Kawai vatsa alkoi kurista ja sille tuli taas paha olo. Kenties se oli sairastunut. Kawai ei voinut selviytyä yksin vailla ruokaa. Kawai liisi maahan voimalla ja kaatusi maahan tullessaan. Herkeämättä se nousi vikkelästi pystyyn ja oksensi parikin kertaa. Tämä jälkeen se tärisi kuolleen näköisenä paikallaan.

Burakuku

Burakuku kuunteli vierasta tarkasti ja kuuli mahan murinaa sitten horjahtamisen ja oksentamisen. Buraku nousi nopeasiti seisomaan katsoi vierasta hän näki pienen riutuneen ruskean koiran joka pysyi hädin tuskin pystyssä. Hän katseli toista ihmeissään mutta varautuneena.

Kawai

Kawai tärisi ja mätkähti maahan ja hengitti hyvin raskaasti. Se oli hetken omissa maailmoissaan, mutta nopeasti se havahtui ja käänsi päänsä toista kohti. Sen silmistä kuvastui suru ja rakkauden kaipuu. Pian se purskahti itkuun. Sillä oli ikävä perhettä ja muita rakkaita, ohun laumalaisia ja ystäviä. Se ei pystynyt lopettamaan itkuaan.

Burakuku

Burakuku katseli pikkuista hetken ajan varuillaan kunnes se pätkähti maahan itkuinen naama kasvoillaan. Burakuku liikkui vähän eteen päin ja rupesi makamaan hän katsoi pentua suoraan kasvoille "mikä sinulla on?"

Kawai

Pentu niiskutti yhä, mutta sai itkunsa hallintaan. "Minä eksyin perheestäni pari viikkoa sitten enkä ole löytänyt heitä. Enkä minä osaa metsästää joten en ole syönyt mitään." Se saneli ja tärisi ja yritti estää seuraavan oksennuksen.

Burakuku

Burakuku kuunteli nuorukaisen tarinaa ja sääli nuorukaista. Hän otti linnustaan pienen palasen ja toi sen pennun eteen "Pure se hitaasti tai oksennat sen ulos" burakuku tiesi tämän koska oli nähnyt tämän tilan ennenkin.

Kawai

Kawai katsoitoisen touhuja ja kun toinen antoi sille palan linnusta se nyökkäsi ja söi palan hitaasti. Syötyään linnun palan se katsoi Burakukua kiitollisesti hymyillen."Kiitos paljon setä." Se kiitti ja nousi seisomaan. Sitä huimasi hetken mutta ei kauaa. Pieni pala oli riittänyt täyttämään vatsan." Olen ikuisesti kiitollinen. Miten voin korvata tämän teille?" Se kysäisi ja katsoi toista pitkään.

Burakuku

Burakuku katseli toisen syömistä ja kuunteli sen kehumista. "Ei tarvitse kiittää ja eikä sinun tarvitse korvata mitenkään ja mitenkä sinä voisit?".

Kawai

Kawai pudisti päätään hetken ja katsoi sitten taas Burakukua.." Minun pakko korvata se jotenkin. Seuraan vaikka sinua koko loppu elämäni. Suojelen sinua ja ryhdyn alaiseksesi jos vain niin pyydät. Olen menettänyt kaiken joten minulla ei ole mitään menetettävää,"se sanoi ja katsoi toista uskollisesti.

Burakuku

Burakuku kuunteli pennun anelua "Kertoisit kumminkin nimesi enhän voi kutsua koko ajan sinua pennuksi".

Kawai

Kawain naamalle tuli suloinen hymy ja se hymähti." Minun nimeni on Kawai. Äitini antoi sen nimen." Se selitti ja heilutti tuuheaa häntäänsä edestakaisin. Välillä sitä ihmetytti miksi noin suuri koira oli yksin täällä ilman isäntää." Miksi setä on yksin jos saanen kysyä?" Se möläytti suustaan edes ajattelematta. Se halusi kovasti tietää oli tuo uros karttanut maailmaa.

Burakuku

"En ole setä vaan burakuku" selitti hän ja rupesi kertomaan tarinaansa "synnyin risteytyksen isäntäni halusi parantaa taistelukoiriaan joten hän sekoitti äitini sukua koiriinsa ja minä olin ainoa joka syntyi äitini näköisenä enkä kelvannut virallisille areenoille" hän selitti hän totisena "Joten minusta tehtiin purenta koira jossa perin kummankin rotumme parhaat kyvyt enkä koskaan väsynyt. Pari kuukautta sitten tulimme tänne alueelle ottelemaan pimeästi ja jotkut ihmiset tekivät rynnäkön areenalle Hälinässä pääsin pakoon ja siitä lähtien olen kierellyt pitkin maita ja mantuja poissa ihmisten näköpiireistä jotta minua nähtäisi."

Kawai

"Hyvä on, en sano sinua enää sedäksi koska tiedän nimesi," se sanoi ja hymähti ennen kuin toinen aloitti tarinansa. Kawai kuunteli tarkkaan ja tarinan loputtua se oli hämillään." Anteeksi että kysyin. En tiennyt että sinua oli käytetty maalitauluna koiratappeluissa." Se sanoi surullisena.

Burakuku

Burakuku nosti ääntään "minua tarvitse sääliä voitin jokaisen vastustajan väsyttämällä hänet ja sitten iskin opin samalla siinä taistelutekniikoita muilta koirilta" rinta kehä korostaen.

Kawai

Pentu purskahti nauruun. Sitä nauratti toisen pieni ylimielisyyden tunne. " Heh, voitko opettaa minulle pari, herra Burakuku?" Se kysyi ja innoissaan se tuli toista lähemmäs.

Burakuku

Burakuku katsoi kawaita kuunteli hänen sanojaan ja suuttui. "Kawai tekniikkani eivät kestä päivän valoa eikä niitä voi opettaa kenelle vaan " Burakuku katseli ympärillen etsien esimerkki kohdetta millä näyttää esimerkki"

Kawai

Kawai ei ymmärtänyt mistä toinen suuttui joten se oli hieman hämillään ja silti sen mielässä ihmetytti tuon sanat "tekniikkani eivät kestä päivän valoa", Pentu ei käsittänyt mitä toinen tarkoitti joten se oli aivan paikallaan miettien toisen sanoja. Ja pian se katsoi toista kun Burakuku etsi sopivaa kohdetta iskun tekemiseen.

Burakuku
Burakuku katseli sopivaa esimerkkiä ja näki noin 5 metrin päässä noin 15 cm paksun vasta kaatuneen puun. "Katso tarkaan niin näet mitä tarkoitan" burakuku otti leveän asenno rupesi jännittämään koko ruumistaan kuin jousta jalat olivat vielä omat osanja newfoundlannin perimimänsä takia sen jalat olivat kuin jouset. Burakuku vähän aikaa paikoilaan ja sitten kaikki tapahtui silmän räpäyksessä. Burakuku iso keho lensi ilman halki ja otti palasen irti puusta "tämä tekniikka on jaw drop siinä vastustajan leuka murretaan omalla keholla joka vie ei parane helposti ja joka tappaa heti tai joudut kohtamaan nälkä kuoleman" sanoi Burakuku katsoen samalla synkistellen.

Kawai

Kawai nyökkäsi. Se tiesi tekniikan olevan vaarallinen, mutta se oli perinyt isänsä voimat joten se tahtoi yrittää." Minä haluan kokeilla! En halua olla riesana vaan olla mukana tappeluissani, niin kuin isäni oli sotakoirana." Se sanoi tarmokkaasti. Kawai otti samanlaisen asennon kuin toisella. Se kuitenkaan ei osannut joustaa hirveästi jalkojaan, mutta osasit jotenkin harjoituksen avulla senkin. Puissa hyppely oli harvinainen kyky joten se ei luovuttanut vaan luotti ponnistus voimaansa ja hyppäsi kohti toisen puun runkoa ja teki samannäköisen liikkeen. Puusta lähti vain hieman kaarnaa. Ei muuta. Kawai houhotti hetken ja katsahti Burakukuun.

Burakuku

Burakuku katsoi kawain lentoa ja katsoi hämmästyneen ilmein "Nyt kerrot itsestäsi ja perheestäsi kaiken". Burakuku rupesi makamaan ja odotti vastausta.