Varjojen paluu

Kyuketsuki

Ketsuki hiukan huolestui nähdessään Kagen raivoavat silmät, kunnes tuo olikin jo lähtenyt matkaan. Ketsuki käänsi hitaasti katseensa kissaan ja nyökkäsi hiukan vaisusti. "Luotan kuitenkin, että tämä on oikea ratkaisu. Voisi ollakin, että ne yrittävät tappaa sen nartun, tai etsivät itselleen pian uuden johtajan.." koira tuumiskeli, sillä uskoi, että klaanin johtaja tiesi mitä teki. Ketsukin herkät korvat liikahtivat ja se kuulosteli hiljaa. "Asiakkaamme taitaa saapua..." Ketsuki kuiskasi.

Ikagawashi

Kage palasi vähän ennen narttua ja ampaisi samantien korkealle puuhun. Se ei ensin sanonut mitään ja vain tuikkivat silmät kertoivat missä musta uros oli. "Ketsuki, hoida tapaaminen. Olen liian vihainen," tuo käski nyt tylyllä äänellä. Se ei ollut vihainen kellekään klaanistaan mutta sen oli vaikea saada vihaansa laantumaan.

Ketsuki

Ketsuki nyökkäsi, katsoen Kagea ja loikkasi sitten alas. Narttu seisoi aloillaan. "Hei. Missäs johtajanne on?" Shiba ihmetteli. Ketsuki ei ensin vastannut, mutta päätti valottaa tilannetta. "Hän antoi tehtäväksi hoitaa tapaamisen. Mitä sinulla on mukanasi?" Ketsuki kysyi. Shiba kääntyi ja kaivoi kaulapantansa suojista jotain, laskien sen maahan. "Tuota...ajattelin, että teillä voisi olla tälle käyttöä." Shiba sanoi hiljaisella äänellä. Ketsuki tarkasteli maassa olevaa esinettä. Se oli pienen pieni nuoli, joka näytti vähän lelulta. Kärki oli ohut ja terävännäköinen. "Siinä on myrkkyä. Sen määrä riittää kaatamaan jopa karhun, ja vastaavasti 5-10 koiraa." Shiba kertoi. Ketsuki nyökkäsi. "Kiitos." Koira vastasi ja shiba kääntyi. "Kiitos teille, nyt voin elää pentujeni kanssa turvallisesti." Narttu huikkasi ja lähti tiehensä. Ketsuki jäi seisomaan paikoilleen ja käänsi sitten katseensa puihin.

Ikagawashi

Nartun mentyä pudottautui Kage maahan tarkastelemaan nuolta. "Fiksu narttu. Kerrankin käyttökelpoinen muisto," tuo tokaisi ja lipaisi huuliaan. "Misterio, ota nuoli hoteisiisi," tuo käski ja kissa ilmestyi tuon vierelle poimien nuolen. Kissa oli paras säilyttämään ja piilottamaan tavaroita. "Kiitos Ketsuki," kage kiitti ja käänsi jo rauhoittuneen katseensa toiseen.

Kyuketsuki

Ketsuki nyökkäsi. Se tarkasteli toisen olemusta, joka oli jo hieman rauhoittuneempi. "Palvelijat ovat siis poissa laskusta?" Ketsuki varmisti vielä. Se ei tahtonut, että shibanarttu joutuisi enää kärsimään.

Ikagawashi

"Sellaiset kirppusäkit eivät ansaitse elämää," tuo vastasi ja istui maahan. Kaikki klaanista tiesivät kuinka herkkä tämä oli raivostumaan jos oli oikea syy. Oli tuo ennenkin ampaissut yksinään tappamaan sellaisia, jotka eivät oikeasti ansainneet elämää Kagen silmissä. Todellisuudessahan uros tahtoi suojella viattomia vaikka ei sitä synkän luonteensa takia myöntänyt kellekään. Klaani kuitenkin tiesi sen.

Kyuketsuki

Ketsuki oli samaa mieltä Kagen kanssa. "Ne olisivat voineet hyvinkin palata ahdistelemaan narttua ja hänen jälkeläisiään. Parempi näin." koira sanoi ja istui sitten itsekin alas. Se mietti, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Tällaisissa tilanteissa Ketsuki oli vielä vähän keltanokka, ja siksi se pyrkikin tekemään parhaansa.

Ikagawashi

"Nyt kaikki on kuitenkin hyvin. Ensi yönä hoidamme kaksi muuta asiakasta," uros ilmoitti ja loikkasi puuhun. Aurinko oli nousemassa ja klaani toimi yöllä. Kage kapusi korkealle latvaan ja piiloutui koloon oksien välissä. Se voisi nukkua tällä jos saisi unen päästä kiinni.

Kyuketsuki

Ketsuki nyökkäsi ja kapusi myöskin puustossa jonkin matkaa. Se jäi kuitenkin vähän alemmas, löytäessään paksussa puunrungossa olevan kolon. Se oli todennäköisesti jonkin suuremman eläimen, ehkä pöllön pesäkolo. Ketsuki päätti hyödyntää oppimaansa, mutta silti koloa oli isonnettava hiukan. Koira iski taisteluveitsellään pari siivua puuta pois aukon edestä, mutta päätti sitten mahtua siitä, sillä ei tahtonut aukon olevan liian suuri. Ketsuki päästi kaiken ilman ulos ja sujahti sisään notkeasti. Kolossa oli hädin tuskin tilaa kääntyä, mutta Ketsuki käänsi itsensä siistille kerälle ja asettui makaamaan.

Ikagawashi

Susi ei ollut saanut kunnolla nukuttua koska oli ollut edelleen niin kiihtynyt. Pimeys oli laskeutunut ja tuttuuun tapaansa tuo havahtui siihen. Se nousi ylös ja laskeutui vähän alemmas odottamaan klaaniaan. Kaikki olivat tottuneet heräämään pimeyden tultua mutta tuon ei ollut vielä varma Ketsukista. Toisella oli edelleenkin paljon opittavaa.

Kyuketsuki

Ketsuki nukkui hyvin kevyesti ja se havahtui siihen, kun Kage pudottautui sen ohitse maahan. Koira tajusi, että oli aika lähteä, ja siksi se lähti kömpimään ulos. Ketsuki oli päättänyt tehdä parhaansa ja siksi se varmasti vähän yllättikin ollessaan ensimmäisenä paikalla, kun muut klaanin jäsenet tulivat muutaman sekunnin kuluttua paikalle lähes yhtä aikaa.

Ikagawashi

Kage virnisti huvittuneena Ketsukille. "Mennään vierailemaan Jackin luona," tuo ilmoitti ja ampaisi matkaan. Matka ei ollut pitkä ja pian tuo taas ilmesti dalmatialaisen aidalle. "Missä on seuraava asiakas?" uros kysyi ja toinen kohotti päätään. "Kaupungin läntisellä laidalla. Asuu koirankopissa eläinlääkärin takapihalla," jack kertoi ja Kage ampaisi klaani perässään matkaan. Pian tuo pysähtyi eläinllääkärin talon takapihalle.

Kyuketsuki

Koska unirytmi oli yllättäen kääntynyt päälaelleen, Ketsuki oli hiukan uupunut. Siksi tuon eteneminen oksistossa oli hiukan kömpelömpää kuin aikaisemmin. Yksi klaanin jäsenistä huomasi tämän ja ilmestyi hänen vierelleen. "Väsyttääkö?" Tuo kysyi. "Vähän.." Ketsuki vastasi edetessään, ja huomasi, että oli tavallista vaikeampaa keskittyä etenemään klaanin nopeassa vauhdissa, ja keskustelemaan samaan aikaan väsyneenä. "Älä huoli. Se on ihan normaalia aluksi. Totut kyllä." Toinen jatkoi ja Ketsuki nyökkäsi. "Enköhän." Koira vastasi ja jatkoi etenemistään. Se joutuisi nyt keskittymään tavallista ankarammin pysyäkseen tutussa tahdissaan.
Pian he saapuivat välittäjänsä luo ja etenivätkin jo kohta seuraavaan paikkaan. Kyuketsuki oli saanut itseään vähän paremmin hereille uuden tehtävän myötä ja uteliaisuus nosti vireystasoa, heidän saapuessaan eläinlääkärin takapihalle.

Ikagawashi

Kage vilkaisi klaanilaisia ja Ketsukiin loi huvittuneen silmöyksen. Toisella menisi aikansa tottua vastakkaiseen unirtymiin, se oli ihan ymmärrettävää. Sitten uros käveli hiljaa lähemmäs koppia. "Iltaa," tuo kajautti ilmoille ja kopissa oleva koira säpsähti hereille unestaan. Esiin kömpi jo maailmaa nähnyt vanha collie uros.

//Saat päättää seuraavan tehtävän ; )//

// selvä (; //

Kyuketsuki

Ketsuki seisoi aloillaan, kun heidän seuraava asiakkaansa kömpi esiin. Vahva ketju kulki kopista toisen kaulaan, mistä Ketsuki päätteli, että tämä oli varmasti hyvin vahva, tai ainakin oli joskus ollut. Koira hiukan järkyttyi, kun collie käänsi päätään hetkeksi toiseen suuntaan, ja tuon oikea poski kaulaan asti oli vanhoilla arvilla. "Iltaa, Ikagawashi. Olen kuullut teistä, ja olen todella kiitollinen, että voitte auttaa minua." Vanha collie sanoi ja istuutui. "Nimeni on Gary." Collie aloitti ja huokaisi. "Vuoristossa asuu kolmikko, joka otti poikani vangikseen. Hän on ollut siellä jo kaksi vuotta..." Collie sanoi surullisesti. "Mutta en suinkaan halua, että pelastatte poikani...haluan että...tapatte hänet. Ja koko kolmikon." Collie sanoi, eikä voinut estää pientä kyyneltä silmäkulmassaan. "Poikani on tehnyt tämän minulle." Koira sanoi päätään kääntäen niin, että arvet näkyivät. "Ja ties kuinka monelle muulle. Hän ei kuuntele järkipuhetta enää, hänestä on tullut täysi tappaja. Ja kolmikko haalii koko ajan itselleen lisää pentuja, joista kouluttavat hirviöitä. Tämä on saatava loppumaan, ja siksi tarvitsenkin teidän apuanne.." Collie kertoi. Ketsuki kuunteli hiljaa, ja vakavana. Oli varmasti todella raskasta pyytää tappamaan oma poikansa, mutta Ketsuki tajusi, ettei muuta vaihtoehtoa enää ollut.

Ikagawashi

Kage kuunteli silmiään siristäen vanhan uroksen kertomusta. Tunteita ei tämän silmistä näkynyt mutta tapaus oli omalla tavallaan surullinen. Kage oli enennkin tehnyt tälläistä mutta hyvin erilaisissa tilanteissa. "Me toteutamme tehtävän," Kage lupasi ja ampaisi matkaan kohti paikkaa jossa kolmikko ja Garyn poika lymyäisivät. Se ei jättäisi ketään henkiin joka vähääkään näyttäisi siltä, ettei visi enää parantaa tapojaan.
Matkaan meni jonkin aikaa mutta maasto oli jo muuttunut työlläämmäksi ja puut katosivat. Matka jatkui kaillioiden ja kivien väliköissä piilossa kuun kajolta. Hetken kulttua Kgae kuuli puhetta ja pysähtyi suuren varjoisan kiven taakse kuuntelemaan.

Kyuketsuki

Ketsuki loi vielä viimeisen silmäyksen vanhaan collieen, kunnes lähti klaanin mukaan. Heidän etenemisensä ei ollut kovin vaikeaa epätasaisessakaan maastossa, mutta Ketsuki huomasi sen olevan hiukan haastavampaa ja oudompaa, kun suojaa ei ollut tarpeeksi tarjolla. Pian he saapuivatkin perille ja Ketsuki höristi korviaan kuullessaan puhetta. Ketsuki katosi varjoihin, kun kolme melko nuorta, mutta vankkaa urosta saapuivat esiin ja heidän perässään kulki kolme pientä pentua, joita tökki liikkeelle noin parin kolmen vuoden ikäinen uroskoira. Epäilemättä Garyn poika. "Hah, tänä iltana nuo pennut näkevät ensimmäisen silmäyksen tulevasta elämästään, vai mitä Zero?" Yksi kolmikosta sanoi collielle, joka vain murahti vihaisesti. Ketsuki siristi silmiään. Koira oli karaistun näköinen, ja tuon silmistä näkyi vihaa. "Zero, viimeisen uskollisuuskokeesi vuoro on myös tänä iltana. Tapat isäsi ja tuot hänen ruumiinsa tänne. Muista raadella hänet irti siitä ketjustaan.." Kolmikosta toinen puhui ja Zero murisi. "Mielelläni..." collieuros sanoi ja Ketsuki odotti, milloin Kage käskisi heitä hyökkäämään.

Ikagawashi

Silmitön raivo leimahti taas uroksen sisimmässä mutta tllä kertaa tuo hoitaisi tehtävänsä loppuun kunniallisesti. "Niebla, hoida pennut turvaan kaupungin laidalla. Misterio tulee mukaasi puhumaan heille järkeä," tuo antoi ohjeensa yhdellen ninjoista ja kissalle. "Te muut, hoitakaa kolmikko hengiltä mutta pitäkää huoli, että e saavat pelätä meitä. Ketsuki, me hoidamme Zeron mutta hän saa luvan kuolla omaan pelkoonsa ja kipuun. Ei armoa," tuo antoi loput ohjeet ja loikkasi kiven päälle. "Teidän toimistanne tulee tänään loppu," tuo kajautti ilmoille- Hämmentyneet katseet suuntautuivat kivelle mutta vastauksena oli taas naurua. Pientä sutta aliarvioitiin aivan liian paljon.

Kyuketsuki

Ketsuki kuunteli ohjeet tarkkaan. Kun he astuivat esiin, koirat näyttivät hetken hämmästyneiltä, mutta sitten alkoivat nauraa kovaan ääneen. "Mitäs rääpäleet oikein uhoavat?" Yksi kolmikosta ilkkui ja toinen kaatui dramaattisin elkein maahan ulvomaan naurusta. Zero seisoi kuitenkin vakavana paikoillaan. Collie näytti siltä, kuin räjähtäisi vihasta. "Zero, tapa tuo pikkususi ja hänen rimpulakaverinsa." Yksi koirista sanoi ilkeästi ja collie teki työtä käskettyä, hyökäten ensimmäisenä kohti Kagea.

Ikagawashi

Kagen häijy virne leveni. "Tälläisiä taisteluita olen kaivannut," tuo tokaisi rauhallisesti ja katosi Zeron edestä juuri kun collien hampaat napsahtivat yhteen. Toisen taakse ilmestyen tuo aloitti kidutuksen. Tikari vain välähti kun Kage julmasti katkaisi Zeron hännän. Se vain raivostutti vastuksen joka ampaisi uudelleen kohti Kagea. Tällä kertaa ninja sujahti toisen alitse ja viilsi hampaillaan toisen vatsaa.

Kyuketsuki

Ketsuki tarttui taisteluveitseensä, ja odotti. Zero oli nyt Kagen kimpussa, mutta huomatessaan Ketsukin lähettyvillä, alkoi collie purkaa raivoaan tähän. Koira kuitenkin katosi yllättävän nopeasti toisen hampaista ja kuului vain ilkeä, repäisyn ääni, kun tuon molemmat korvat leikkautuivat irti. Collie huusi tuskasta ja raivosta. "Tapan teidät paskiaiset!" Zero raivosi ja hyökkäsi taas kohti Ketsukia. Koira ei epäröinyt käydä vastahyökkäykseen. Juuri kohdalla tuo katosi ja iski taisteluveitsensä toisen silmään. Zero oli menettänyt näön vasemmasta silmästään. Sitten koira taas katosi, ja ilmestyi toisen yläpuolelle, viiltäen z-kirjaimen tuon selkään. Ketsuki oli joskus taisteluissaan julma ja leikki vihollisillaan. Se kuitenkin päätti jättää lopun Kagelle, ja piiloutui varjoihin, kun Zero raivostuneena kääntyi ympäri ja hyökkäsi taas vuorostaan Kagen kimppuun.

Ikagawashi

Kage nauroi julmasti toisen sanoille ja katosi toisen hampaiden edestä. Siitä alkoi oikea iskujen taideteos kun Kage lennätti tikareitaan ilmassa hurjaa vauhtia ja pian kaksi tikaria, tuntuivat muuttuvan monen tikarin sateeksi jotka viiltelivät collieta ja jotka Kage aina palautti takaisin. Lopulta se loppui ja Kage ampaisi lennosta toisen selkään. Pienenlläkin koolla tuo sai toisen horjumaan ja yllättäen iski tikarinsa toisen niskaan. Hermo katkesi ja toinen kaatui lamaantuneena maahan. Zero ei voinut liikuttaa mitään muuta kuin suutaan ja silmiään. "Tiedätkö miksi me teemme tämän?" Kage kysyi julmasti ja ilmestyi toisen kuonon eteen seisomaan.

Kyuketsuki

Ketsuki tuli esiin viimein, kun Zero makasi maassa. Toisen kuono avautui ja sulkeutui, kun tuo yritti puhua. "Isäsi." Ketsuki sanoi ja ei voinut estää virnettään. Paha sai aina palkkansa, ja vaikka jonkun mielestä teko oli hirvittävän julma, Ketsuki tunsi silti tekevänsä oikein. "Se..pa...paskiainen.." Zero sai sanottua vaivalloisesti.

Ikagawashi Kage hymisi julman huvittuneesti ja lipaisi huuliaan. "Sinun kaltaisesi rakit eivät ansaitse armokuolemaa," susi uhkasi ja tarrautui nopeasti collien häntään. Tuo raahasi aikansa koiraa ja pudotti sitten jyrkänteeltä. Toinen ei kuollut vielä vaan Kage pujotti toisen kaulaan kimmoisan oksan joka nosti collien ilmaan. Toinen saisi kitua sinä kuoliaaksi.

Kyuketsuki

Ketsuki katsoi, kun Kage vei collien pois ja kääntyi sitten katsomaan, kun muu klaani palasi. Ne olivat saaneet kolmikon hoidettua. "Tehtävä taisi olla siinä." Ketsuki sanoi ja kuuli Zeron tuskallisen ja raivoisan huudon kantautuvan kallionkielekkeen alapuolelta. "Toivottavasti kukaan ei pelasta häntä, vaikka tuskinpa hän vammoistaan selviää.." Ketsuki sanoi sitten.