Töitä vai tuskaa? (Kaksinpeli)

//Peli Shadoudansalle...//

Ikagawashi

Kagea ei ollut kauaa kiinnostanut seurata amatöörien uhittelua toisilleen. Halutessaan tuo olisi suolistanut kukkoilevan Zenin parissa sekunnissa. Urosta vain ei kiinnostanut. Lisäksi siskon ilmaantuminen häiritsi edelleen ja uros tahtoi upottaa ajatuksensa työhön. Siksi se oli päättänyt johdattaa klaaninsa suureen kaupunkiin, Tokioon. Uros vihasi väenpaljoutta ja ympäri vuorokauden elävää kaupunkia mutta se olisi pakko kestää. Uros oli valinnut hyvin syrjäisen kujan pitääkseen lepohetken. Kaupungin ulkopuolelta olisi liian pitkä matka etsiä asiakkaita.

Kyuketsuki

Ketsuki mietti äskeistä välikohtausta, muttei antanut sen häiritä enempää. Se ajatteli, että nuo taistelivat vieläkin, ja mietti huvittuneena, miten joku jaksaisi edes taistella niin kauaa. Shadoudansan ninjat osasivat tappaa uhrinsa alle sekunnissa, ja turha rehkiminen ei kiinnostanut muutenkaan Ketsukia. Nyt se makoili kujalla ja katseli ympärilleen.

Ikagawashi

Mustaturkkinen makoili rennosti mutta piti aistit tarkkaavaisina. Se vihasi ihmisasumuksia ja hajuja kaupungeissa. Vielä enemmän se vihasi ihmisiä. Silti se ei tappaisi noita turhaan. Yllättäen se nousi ylös. "Kyoketsuki, lähde Nieblan kanssa etsimään mahdollisia asiakkaita. Pysykää kolmen kilometrin säteellä," tuo antoi käskyn. Esiin käveli nopeasti klaanin ainoa narttu joka silmäili kysyvästi Ketsukia.

// sinähän voisit vaikka ropettaa väliaikaisesti tuota narttua? (: //

Kyuketsuki

Heti nimensä kuullessaan Ketsuki oli jaloillaan. Se nyökkäsi Kagelle ja katsoi sitten Nieblaa. Koirasusi katsoi kattoja yläpuolellaan ja loikki sitten seinustoja pitkin, kadoten katonharjan taa. Sinne Ketsuki jäi odottamaan narttua.

//Niin ajattelin : )

Niebla ja Ikagawashi

Ikagawashi jäi tuijottamaan kaksikon perään mutta asettautui sitten taas mukavasti makuulle. Niebla seisoi jo Ketsukin vierellä toisen jäädessä odottamaan. "Tule alokas. Meillä on kiire," se sanoi lempeästi mutta silti tiukasti. Niebla ei ollut mikä tahansa narttu. Se oli kylmäverinen tappaja. Sen vauhti oli samaa luokkaa kuin Kagella eikäm narttu pelännyt mitään.

Kyuketsuki

Ketsuki vain nyökkäsi nartun sanoille ja syöksähti toisen perään. Ketsuki eteni verkkaista tahtia, ja se joutui todella tekemään työtä pysyäkseen Nieblan vauhdissa. Ketsuki katseli tarkkaavaisena ympäristöään, edeten nartun rinnalla. Kauempana aurinko alkoi pikkuhiljaa laskea ja taivas oli värjäytynyt oranssiksi.

Niebla

Ninjan vauhti hiljeni sen havaitessa alemmalla kujalla kaksi koiraa. Ne keskustelivat mutta narttu ei saanut selvää sanoista. Hiljaa se laskeutui eräiden paloportaiden tasanteelle kuullakseen. "Meidän on pakko saada hänet takaisin. Stig on paras ystäväni," hätääntyneen kuuloinen nuori uros selitti vanhemmalleen. "Jos joutuu rankkurille, on turhaa edes yrittää. Yritä jo ymmärtää. Siitä on viikko. Häntä tuskin enää on," vanhempi sanoi. Kyyneleet nousivat nuoremman silmiin. "Ei, älä sano noin!" Nuorempi huusi vihaisesti. Siinä vaiheessa Niebla nyökkäsi Ketsukille ja pudottautui näkyville. Molemmat koirat säpsähtivät seisomaan. "Luulen että me voimme auttaa," tuo sanoi epäluuloisille uroksille.

Kyuketsuki

Ketsuki nyökkäsi Nieblalle ja pudottautui yhtä aikaa tuon kanssa koirien toiselle puolelle. Kyyneleet silmissä toinen koira vilkuili epäluuloisena koiria. "Tuskinpa, ellette osaa vähintään lentää tai muuttua varjoiksi..!" Koira parahti epätoivoisena. Toinen nyökytteli vahvistuksena. Ketsukin kasvoille levisi virne ja se vilkaisi nopeasti Nieblaa. "Entä jos osaammekin?" Ketsuki sanoi salaperäisesti, ja sai kaksikon hiljenemään.

Niebla

Narttu päätti vahvistaa Ketsukin sanat. Se otti pienen askeleen taaksepäin ja katosi näkyvistä. Se ei paljoa liikkunut mutta osasi todella sulautua. Tämä katoaminen kohautti kahta urosta ja nuo vilkuilivat toisiaan. "Keitä te olette?" Vanhempi kysyi sitten. "Olemme Shadoudansa nimisestä pienestä varjoninjaklaanista. Otamme vastaan tehtäviä palveluksia vastaan. Tuo tehtävä ei ole mitään jos olette valmiit maksamaan johtajallemme vaaditun asian," narttu selitti tietäväisenä ja ilmestyi näkyviin.

Kyuketsuki

Ketsuki seisoi hiljaa aloillaan, kun Niebla katosi varjoihin. Koirat näyttivät todella hämmästyneiltä ja pelästyneiltäkin. Ketsuki katsoi narttua ja nyökkäsi sitten tuon sanoille. "Mitä te haluatte hinnaksi?" Vanhempi kysyi. "Ihan mitä tahansa! Haluan Stigin takaisin..." Nuorempi sanoi ja yritti estää kyyneleitä siinä onnistumatta.

Niebla

Narttu vilkaisi Ketsukia ja tuijotti sitten koiria edessään. "Emme mitään liian suurta jos tehtävä ei muutu liian hankalaksi. Voitte olla siitä huoleti. Kertokaa missä se rankkuri on niin kerromme johtajallemme tilanteen ja etsimme ystävänne," narttu lupasi.

Kyuketsuki

Ketsuki seisoi aloillaan ja kuunteli. Molemmat koirat katsoivat nyt Nieblaa. "Olemme oikeastaan ihan lähellä. Pääkatua pitkin mennään torille asti, josta käännytään vasemmalle, pienelle sivukujalle. Sivukujalta käännytään pian vielä kerran vasemmalle, ja kujan päässä on pieni rankkurin toimisto. Sen takaa löytyvät koirahäkit." Vanhempi kertoi tyynesti. Ketsuki nyökkäsi ja käänsi katseensa Nieblaan.

Niebla ja Ikagawashi

Niebla vilkaisi Kyuketsukia ja nyökkäsi palaamisen merkiksi. "Me menemme nyt kertomaan tehtävästä johtajalle," narttu sanoi mutta yllättäen katolta kuului huvittunut naurahdus. Varjoisalla katonreunalla makoili Ikagwashi tassut ristissä ja tuijotti alas. Loppu klaani odotti taaempana. "Kuulin tarpeeksi. Emme malttaneet odottaa," tuo sanoi ja Niebla virnisti loikkien katolle muiden joukkoon. Kahta koiraa selvästi pelästytti Kagen varjoisa karisma.

Kyuketsuki

Ketsuki kääntyi Nieblan sanojen jälkeen ja huomasi Kagen katolla. Hiukan koirasusi yllättyi, mutta hymyili sitten itsekseen ja hyppäsi nartun perässä muiden joukkoon. "Ki-kiitos.." Nuorempi koira sanoi hiukan peloissaan, vanhemman pysyessä kunnioittavasti hiljaa.

Ikagawashi

Musta susi nousi virnistäen ylös toisten palatessa katolle. "Hyvää tyätä Kyuketsuki ja Niebla," tuo kehui nopeasti ja ampaisi sitten matkaan. Se halusi homman nopeasti pois alta ja uuden asiakkaan luo. Ei se kauaa Tokiossa viihtyisi. Katukoirat saisivat suurimmalti osin pärjätä ilman kunniakasta klaania. Silti uros tahtoi levittää Shadoudansan mainetta. "Ketsuki, vie meidät perille," tuo sanoi yllättäen vauhdissa. Se yllätti muut klaanilaiset koska koskaan ennen ei Kage ollut moista käskenyt. Silti ne eivät olleet kateellisia vaan nyökyttelivät Ketsukille.

Kyuketsuki

Ketsuki hiukan hämmästyi Kagen pyynnöstä, mutta teki työtä käskettyä. Se siirtyi joukkion kärkeen ja lisäsi vauhtiaan, sillä eihän se enää kulkenut hännillä. Ketsuki valitsi yksinkertaisimman ja nopeimman reitin ja tarkkaili koko ajan ympäristöä. Se varoi pudottamasta mitään irtonaista, jottei kukaan ylimääräinen näkisi heitä. Ketsuki muisti reitin hyvin ulkoa, ja siirtyi torilta ketterästi sivukujalle. Hetken Ketsuki joutui miettimään, oliko seuraava käännös vasemmalle vai oikealle, mutta kurvasi sitten vasemmalle ja näkikin jo pian rankkurin toimiston häämöttävän hämärän kujan päässä. Koirasusi pysähtyi sen edustalle ja käänsi katseensa Kageen (?)

Ikagawashi

Susi virnuili. Jusotessaan toisen edellä. Se kurvaili varoen pudottamasta lunta ja pysähtyi lopulta Ketsukin vierelle. "Hyvää työtä," uros sanoi ja kipitti sitten ääneti ovelle. "Meidän on mentävä muualta sisälle. Ja varottava silti valvontakameroita," tuo lisäsi sitten ja ympäristöään tutkien lähti kiertämään talon nurkalle. Se tahtoi sisälle takakautta.

Kyuketsuki

Ketsuki lähti muun klaanin mukana seuraamaan Kagea. Äänettömästi koirasusi liikkui muiden perässä ja tarkkaili valppaana ympäristöään. Toimistosta kuului kovaa huutoa ja sitten pari tuskallisen kuuloista haukahdusta. Se sai Ketsukin hiukan jähmettymään.

Ikagawashi

Uros katseli seinää mietteliäänä ja pysähtyi sitten päätään pudistellen. "Todella ankea rakennus. Etsikää mitä tahansa mistä voi päästä huomaamattomasti sisälle," tuo käski ja lähti taas tutkimaan. Se vältti häkkejä koska ei halunnut minkään koiran ryhtyvän haukkumaan niin, että ihmiset kuulisivat.

Kyuketsuki

Ketsuki kiersi rakennusta, mutta tajusi, ettei voisi pysyä näkymättömissä koko aikaa. Se nosti katsettaan katon harjalle. Se tuli seinästä ehkä puolisen metriä yli, ja sen varjoon jäävä seinä oli hyvin hämärä. Ketsuki päätti kokeilla onneaan, ja loikkasi katon harjan alle, tukien selkänsä vasten seinää ja jalkansa vasten katonharjaa, jotta hän jäi pieneen koloon sen alle. (Havainnollistava kuva xD) Sitä ympäri Ketsuki kiersi taloa, kunnes huomasi pienen tuuletuskanavan talon takaseinämässä. Hitaasti Ketsuki lähti takaisinpäin, kiertäen muiden ninjojen luo. Koirasusi pudottautui alas. "Tuolta voisi päästä sisään.." Ketsuki sanoi ja viittasi päällään kohti takaseinämää.

// öh, aika random ja sekava ropetus xDD //

//Joskus tulee itteki sellasia kirjotettua xD//

Ikagawashi

Musta susi havaitsi Ketsukin heti toisen pudottautuessa ja kääntyi kuuntelemaan mitä toinen sanoi. Kulmiaan kysyvästi rypistäen se tuijotti katon harjaa. "No, näytähän sitten tietä," se sanoi koska ei juuri nyt nähnyt ilmastointikanavaa.

Kyuketsuki

Ketsuki nyökkäsi ja loikkasi takaisin katonharjan alle. Se eteni hitaasti, jotta ei olisi pudonnut. Eteneminen oli hankalaa, joten Ketsukin oli oltava todella tarkkana. Se katsoi ilmastointikanavaa uudelleen. Tarvittaisiin jotakin terävää, jotta sen saisi väännettyä auki. Ketsukin taisteluveitsi oli siihen ehkä vähän vääränlainen väline, mutta Kage voisi saada sen auki tikareillaan.

Ikagawashi

Susi nyökkäsi muita seuraamaan ja loikkasi Ketsukin perään. Se oli ketterä ja mahtui pieniin rakoiin mutta tässä oli jo pientä haastetta. Kissa kuitenkin kulki ketterästi ja Kagen oli pakko naurahtaa. "Veljeni on täällä kuin kotonaa," tuo tokaisi pysähtyen sitten Ketsukin taakse. "Saatko sen auki?" tuo kysyi.

Kyuketsuki

Ketsuki seurasi kissaa katseellaan ja naurahti myöskin. "Toivon joskus, että olisin yhtä ketterä." Ketsuki sanoi hyväntahtoisesti ja katsoi sitten luukkua. "En tiedä, voin kokeilla.." Koirasusi sanoi ja tuki takajalkansa tiukasti katonharjaan, pudottaen sitten etujalkansa uhkarohkeasti vasten talon seinämää. Ketsuki oli nyt pää alaspäin, ja joutui jännittämään koko kehoaan pysyäkseen paikoillaan. Koirasusi asettu taisteluveitsensä kärjen luukun reunamaan ja väänsi, mutta tajusi, ettei sitä saanut taivutettua tarpeeksi, sillä veitsi oli paksu. Päätään pudistellen Ketsuki kiipesi etujaloillaan takajalkojensa tasalle pitkin seinää. Koirasuden selkä taipui kunnon kaarelle, mutta Ketsuki päästi keuhkoistaan kaiken ilman ja hypähti takaisin pystyasentoon, huojuen hetken aloillaan, ja saaden sitten tasapainonsa takaisin nojatessaan seinään.

Ikagawashi

Susi huomasi kyllä toisen ongelman ja nyökkäsi kun toinen sai itsensä taas ylös. "Minä yritän," tuo sanoi ja teki samoin kuin toinen, upottaen kynsiään talon puuseinään. Se tosin oli hankalaa. Sitten tuo tarrasi tikariin ja iski voimalla ritilään. Se aukesi ja uros onnisti pudottamaan sen maahan. Onneksi lumesta ei kuulunut ääntä. Sitten tuo uhkarohkeasti tarrasi etujaloillaan reunaan ja pudotti takapäänsä roikkumaan ilmaan. Sitten tuo kampesi itsensä kanavaan kissa perässään.